”Nyt tuli mitta täyteen” – Sotealan yrittäjä puhuu suunsa puhtaaksi hyvinvointialueiden hankinnoista

Yrittäjä Tuomas Lipponen vetää perustamaansa, lääkelupakoulutuksia tarjoavaa Skhole Oy:tä. Se kilpailee lääkelupakoulutuksista sotealalla, jossa hoitotyöhön osallistuvien ammattilaisten on suoritettava kyseinen koulutus 3–5 vuoden välein. Jos lääkelupaa ei ole, hoitaja ei saa osallistua lääkehoitoon.

Lipponen kohdistaa kritiikin hyvinvointialueisiin, jotka ovat jo pidemmän aikaa suosineet koulutuksissa yhtä ja samaa, LOVe-tuotemerkkiä käyttävää yritystä. Asiasta kertoi ensimmäisenä Lääkärilehti.

– Kyseinen yritys on saavuttanut alalla jonkinlaisen monopoliaseman, Lipponen kertoo Yrittajat.fille.

Yrittäjän mukaan hyvinvointialueet voisivat pohtia, noudattavatko niiden käytännöt lääkelupakoulutuksissa kilpailulain henkeä.

– Ymmärrän, että hyvinvointialue voi hankkia itselleen juuri niitä palveluita, kuin se haluaa. Kilpailutukset voidaan kuitenkin järjestää niin, että niihin voi vastata vain haluttu yritys. Tietyillä hyvinvointialueilla osaamisvaatimus ilmoitetaan vain yhden yrityksen yksittäisen tuotemerkin nimellä. Se on sama, kuin jos kotihoidon käyntejä voisi tehdä vain yhdellä tietyllä automerkillä tai jos asiakkaalle saisi määrätä kipuun vain Buranaa. Hyvinvointialueilla pitäisi keskittyä osaamiseen eikä siihen, minkä yrityksen logo on paperin reunassa.

”Haluaisin, että jokaisella yrityksellä olisi samat mahdollisuudet päästä osalliseksi hyvinvointialueiden kilpailutuksista.”

Tuomas Lipponen, yrittäjä

”Nyt tuli mitta täyteen”

Lipposen yritys aloitti lääkelupien tarjoamisen hyvinvointialueille kahdeksan vuotta sitten. Äskettäin se voitti historiansa ensimmäisen lääkelupakoulutuskilpailutuksen Itä-Uudellamaalla.

– Vähintään puolet hyvinvointialueista käyttää LOVe-kurssien nimiä vaatimuksena. Enää ei puhuta lääkeluvista vaan LOVe-luvista siinäkin tapauksessa, että hyvinvointialue olisi ottanut meidän palvelut käyttöön.

Yrittäjä ei suoraan syytä kaikkia hyvinvointialueita vääristä toimintatavoista. Hän pitää mahdollisena, että osatekijä nykytilanteeseen on tietämättömyys. LOVe-tuotemerkki oli ensimmäisenä alalla, ja saavuttanut osin siksi vahvan aseman.

– Haluaisin, että jokaisella yrityksellä olisi samat mahdollisuudet päästä osalliseksi hyvinvointialueiden kilpailutuksista. En aikaisemmin uskaltanut ottaa asiaa esille, koska pelkäsin hankalan firman mainetta. Nyt tuli mitta täyteen.

Hyvinvointialue ei vastannut

LOVe-osaamiskoulutus on kehitetty alun perin Pohjois-Savon sairaanhoitopiirissä. Nykyinen Pohjois-Savon hyvinvointialue omistaa sen oikeudet ja on tehnyt sopimuksen koulutuksen kaupallistamisesta muiden alueiden käyttöön Awanic Oy:n kanssa. Sama yritys vastaa LOVe-koulutusten teknisestä ylläpidosta.

Lipponen on pyytänyt sopimusta nähtäväksi, mutta vastaus oli kielteinen.

– Se päädyttiin ilmeisesti salaamaan vedoten liikesalaisuuksiin. Yrityksemme teki myös kyselyn kaikille hyvinvointialueille siitä, mitkä niiden osaamisperusteet lääkelupakoulutuksiin ovat. Pohjois-Savo ei vastannut tähänkään. Meidän on vaikea vastata hyvinvointialueiden tarpeisiin, jos emme tiedä, mitkä ne ovat.

Yrittäjä ihmettelee sitä, miksi julkisilla varoilla tuotettua aineistoa voidaan ylipäätään antaa yhden yrityksen hyödynnettäväksi.

– Tilanne on erikoinen. Mitä siitä tulisi, jos Helsingin kaupunki tuottaisi materiaaleja ja antaisi ne vain yhden firman käyttöön ja kieltäisi hyödyntämisen muilta yrityksiltä, hän kysyy.

Sosiaali- ja terveysministeriö on julkaissut Turvallinen lääkehoito -oppaan, joka linjaa periaatteet lääkehoidon osaamisen varmistamiseen. Viime kädessä työnantaja määrittelee asian.

”Moni alue alkutekijöissä”

Suomen Yrittäjien elinkeinopolitiikan asiantuntija Katja Rajala pitää tärkeänä, että hyvinvointialueilla luodaan reilua kilpailua palveluntarjoajien kesken. Hän huomauttaa, että markkinakartoituksella ja markkinavuoropuhelulla edistetään onnistuneita hankintoja jo ennen varsinaista hankintaa. Tästä hyötyvät hänen mukaansa ostaja, palvelujen tuottaja sekä loppuasiakas.

– Reilun kilpailun kautta saadaan aikaan myös kustannussäästöjä. Alueelliseen yhteistyöhön yrittäjien kanssa tulisi luoda toimiva malli ja vuoropuhelu. Nyt osalla alueista yhteistyötä on lähdetty kehittämään, mutta moni on vielä alkutekijöissä.

Rajala korostaa, että hankintojen kokonaisuudet eivät saisi olla liian isoja, jotta myös pienillä yrityksillä olisi mahdollisuus osallistua.