Oikeassa olemisen pakko on nykyaikaista pahuutta

”Kun halua aitoon keskusteluun ei enää ole, lisääntyy tahallinen väärinymmärtäminen”. Meillä kaikilla on tästä omakohtaisia kokemuksia, sekä omasta some fiidistä että päivittäisestä uutisvirrasta.

Useimmat meistä työikäisistä kärsivät korkeasta stressitasosta, lapsuudesta periytyvistä psyykkisistä haavoista ja toimimattomista ihmissuhteista. Minun on siis vaikeaa olla vapaasti itseni. Voi kun nuo ympärillä olevat ihmiset muuttuisivat ja minun olisi sitten parempi olla. On olemassa minun maailmani, minun totuuteni. Ja sitten tietenkin vastavoimana väärä totuus jota toiset eivät ymmärrä muuttaa.

Psykologi James C. Coyne kirjoitti osuvasti, että tarve olla aina oikeassa on nykyaikaista pahuutta, joka kykenee vaikuttamaan meidän fyysiseen ja henkiseen terveyteemme.

Siis tarpeemme olla oikeassa haittaa ensisijaisesti meidän omaan terveyttämme. Emme pyri aktiivisesti ymmärtämään toisten pyrkimyksiä vaan egomme hallitsee ja huutaa kuin olisimme viimeisillä voimillamme kiinni uppoavassa pelastusrenkaassa ja huuto ainoa mahdollisuus pelastua. Vaikka useimmilla meistä työikäisistä olisi hyvin varaa nostaa katse omista varpaistamme ja nähdä miten ympärillämme ihmiset etenevät omiin suuntiinsa. Eikä toisten suunta ole huonompi kuin omamme, vaan itseasiassa se on kaikilla sama, onnellisuus.

Yksi tapa nähdä laajemmalle on sulkea silmät ja kuunnella. Olen ollut fanaattinen kirjojen ystävä ja vasta viime kesänä suostuin tarttumaan äänikirjoihin. Nyt, 60 kuunneltua teosta myöhemmin, olen saanut katsettani tätäkin kautta hieman nostettua. Kuuntelen aina liikkeellä ollessani ja tätä kirjoittaessa matkaan Itävallassa kuunnellen teosta Digitalisaatio – murroksen koko kuva. Vähän teknologiaa mutta paljon avaavaa ajattelua sisältävä kirja sai minut yhdistämään kuulemaani uutta tietoa oikeassa olemisen teemaan ja pyrin kiteyttämään ajatukseni tähän loppuun.

Meillä on menossa kiivas työmarkkinaneuvottelujen talvi ja vielä kiivaampaa kevättä pelätään. Yrittäjäjärjestö on myös osaltaan vaikuttamassa keskusteluun vaikkei työmarkkinaosapuoli olekaan.

Jokainen puolustaa kantaansa verenmaku suussaan, koska jokainen ”tietää” mihin maailma on menossa ja miten kauheaa on, jos teemme vastapuolen ehdottamalla tavalla.

Mutta emmehän me tiedä. Elämme maailmassa, jossa binäärinen ja hidas ovat olleet vallitseva etenemisen tapa. Digitalisaatio vain muuttaa sen ja samalla kaiken.

Demokratiamme on hidasta. Sisään menee ihmisten tarpeita ja prosessista ulos tulee päätöksiä. Kapitalistisessa talousjärjestelmässämme sisään menee ihmisten ostohalua ja ulos tulee tuotteita ja palveluita.

Hidasta on sekin, prosessit ovat kankeita. Konkreettisena esimerkkinä toimii kenkäbisnes. Jalkamme ovat erilaisia, joten ratkaisuna on ollut tuottaa valtavia määriä kenkiä ja siirrellä niitä ympäri maapalloa, jotta löytäisimme itselle sopivat. Prosessissa on paljon osapuolia, joiden etua nyt terhakkaasti pitää eri puolilta sitten puolustaa. Tuotanto, logistiikka, kauppa, kuluttaja sekä verotusta kaipaava valtio. Mutta entä jos koko malli onkin väärä. Kaikki ovat väärässä, koska prosessi on väärä eikä sitä tulekaan puolustaa. Tulevaisuudessa fiksumpaa on 3-d printata juuri sopivat kengät jokaiselle ja varpaita katsellessa huomaamme, ettei oikeassa ollutkaan kukaan mielipiteensä ehdoton puolustaja.

Perttu Kouvalainen puheenjohtaja Pohjois-Karjalan Yrittäjät ry