Ortodoksipapin ja apteekkarin perheessä hengellisyys ja yrittäjyys kulkevat käsi kädessä – ”Suuri viikko on raskas, mutta se vie kohti vuoden kirkkainta hetkeä”

Työpäivät ja jumalanpalvelukset seuraavat toisiaan lähes tauotta, mutta katse on jo pääsiäisen valossa, Merrakset sanovat.

– Tahti on keväällä 150‑prosenttinen normaaliin verrattuna, isä Teo kertoo.

Pääsiäisenä koittaa juhla, ja pöytään kannetaan suklaamunat, pasha ja muut herkut.

Ortodoksit paastoavat ennen pääsiäistä eläinkunnan tuotteista. Pääsiäisen alla ortodoksit tulevat myös katumuksen sakramentille.

– Usein he pahoittelevat olevansa viime metreillä. Silloin yritetään järjestää aikaa kaikille, isä Teo sanoo.

Katumuksen sakramentissa, jota kutsutaan myös synnintunnustukseksi, ihminen tunnustaa syntinsä Jumalalle papin läsnä ollessa ja saa synninpäästön, isä Teo sanoo.

Isä Teo on toiminut Helsingin ortodoksisen seurakunnan pappina yli 20 vuotta pääosin Uspenskin katedraalissa.

Monien jumalanpalvelusten ja toimitusten lisäksi isä Teo kohtaa suurella viikolla eli pääsiäistä edeltävällä viikolla seurakuntalaisia. Hän ottaa vastaan katumuksen sakramentteja ja ohjaa kirkkoon liittyviä katekumeeneja, joiden määrä kasvaa erityisesti pääsiäisen alla.

Ortodoksinen kirkko toivottaa kaikki lämpimästi tervetulleeksi kirkon jumalanpalveluksiin, riippumatta kirkon jäsenyydestä tai taustasta, isä Teo sanoo. Ehtoollinen ja muut sakramentit ovat tarkoitettu ortodoksisen kirkon jäsenille. Käytännössä niihin ei kuitenkaan voi osallistua vahingossa.

Pitkät ja intensiiviset palvelukset

Palveluksia on suurella viikolla joka päivä aamusta iltaan ja ne ovat pitkiä ja intensiivisiä.

Yksi suuren viikon puhuttelevimmista jumalanpalveluksista on suuren torstain 12 kärsimysevankeliumin palvelus.

– Se on eräs huipentuma. Vajaassa kolmessa tunnissa käydään läpi koko Kristuksen kärsimystien skaala ja kaikki se, mihin pitkän paaston aikana on valmistauduttu, isä Teo sanoo.

Papintyön lisäksi isä Teon vastuulle kuuluu myös seurakunnallinen esihenkilötyö. Isä Teo on kasvanut ortodoksisessa pappisperheessä, joten papin työ sinänsä ei ole tuonut suuria yllätyksiä.

Maailma on kuitenkin muuttunut epävarmemmaksi ja sirpaleisemmaksi.

– Ihmisten arkea leimaavat taloudelliset huolet, nopeat kriisit ja tunne siitä, ettei tulevaisuutta voi ennakoida samalla tavalla kuin ennen. Tämä näkyy kirkossa. Yhä useampi etsii pysyvyyttä, merkitystä ja paikkaa, jossa voi pysähtyä. Ortodoksiseen kirkkoon liittyminen on ollut jo useamman vuoden nousussa ja tuntuu vain kiihtyvän, isä Teo sanoo.

Viestintävälineiden kehitys on tehnyt papin työstä myös entistä jatkuvampaa. Ihmiset ottavat yhteyttä monien kanavien kautta, isä Teo kertoo.

Yrittäjyys ja kirkon kuoro samassa arjessa

Krista Merras on myös ortodoksi. Hän on kasvanut evankelisluterilaisessa pappisperheessä ja liittynyt ortodoksiseen kirkkoon nuorena.

Krista laulaa Uspenskin katedraalikuorossa sen minkä apteekkariyrittäjyydeltään kerkiää. Perheessä on kolme täysi‑ikäistä lasta, jotka eivät enää asu kotona.

Krista on työntekijöidensä esihenkilö ja usein myös asiakaspalvelussa apteekin tiskin takana. Hän on toiminut apteekkarina Punavuoren apteekissa reilut kaksi vuotta ja ennen sitä pitkään proviisorina.

Isä Teo ja Krista näkevät apteekkariudessa ja kirkon palveluksessa työskentelemisessä paljon yhtäläisyyksiä. He ovat molemmat palveluammateissa, jotka ovat myös kutsumusammatteja.

– Niin apteekkarin kuin papinkin perhe-elämässä työtä ei voi täysin sulkea pois, vaan se kulkee mukana koko ajan, isä Teo sanoo.

Apteekissa voi tapahtua mitä tahansa, henkilöstö on töissä ja lääkehuollosta kannetaan merkittävää vastuuta, Merrakset sanovat.

Apteekkien rooli terveydenhuollossa on kasvanut, mutta samalla kustannusten nousu ja taloudellinen epävarmuus vaikuttavat alaan, Krista sanoo.

– Koko ajan on mielessä mikä on apteekkien tulevaisuus Suomessa. Toivon, että apteekkareilla on pienyrittäjinä jatkossakin edellytykset toimia koko maan kattavana verkostona, hän sanoo.

Kirkon ja apteekkien kasvavat paineet

Punavuoren apteekissa työskentelee kymmenisen työntekijää. Krista sanoo, että apteekit eivät ole vain lääkkeiden jakelupisteitä, vaan olennainen osa koko terveydenhuoltojärjestelmää.

– Pääsiäisen alla apteekissa on selvästi kiireisempää, kun ihmiset hakevat lääkkeensä ennen pyhiä. Me olemme apteekissa myös matalan kynnyksen terveydenhuollon yksikkö, jonne ihmiset tulevat kysymään apua silloin, kun muualta ei saa aikaa, Krista sanoo.

Myös ortodoksiseen kirkkoon kohdistuu tällä hetkellä paljon yhteiskunnallisia paineita, jotka liittyvät muun muassa ihmisten lisääntyneeseen tarpeeseen saada tukea.

– Diakoniatyön tarve on kasvanut selvästi. Ruokailut, kahvilat, leirit ja hiljaisuuden retriitit täyttyvät nopeasti, ja ihmisiä jonottaa mukaan. Tämä kertoo siitä, että yhä useampi putoaa yhteiskunnan turvaverkkojen ulkopuolelle ja hakee apua kirkosta, isä Teo sanoo.

Keskellä työn, odotuksen ja hengellisen valmistautumisen sekoitusta rakentuu kuitenkin Suuren viikon erityinen tunnelma.

– Suuri viikko ei ole pelkkää suorittamista, vaan sillä on selkeä hengellinen kaari ja tunnelma, joka kantaa. On koko ajan sellainen tunne, että olemme matkalla jotakin merkityksellistä kohti, Krista sanoo.

Pääsiäisaamuna tarjoillaan herkkupöytä

Kristan mukaan erityisesti suuren perjantain palvelusten hiljainen, pysäyttävä tunnelma jää mieleen ja syventää koko viikon merkitystä, samoin kuin pääsiäisyön palvelus, joka on koko paastonajan päätös.

– Pääsiäisyön jumalanpalveluksessa, kun valoa odotetaan hämärässä kirkossa alttarilta tuotavaksi kirkkokansan puolelle, se on sellainen hetki, joka kaikkien pitäisi kokea.

Pääsiäinen on ortodokseille suurin juhla.

– Siihen valmistaudutaan myös ihan konkreettisesti: mietitään ruokia, hankitaan herkut ja odotetaan suurta juhlaa, Krista sanoo.

Pitkän paaston ja suuren viikon jälkeen keho kaipaa myös lepoa.

– Ainakaan minä en henkilökohtaisesti jaksa vielä pääsiäisyön jälkeen alkaa juhlia sen enempää, vaan silloin pitää saada levätä, isä Teo sanoo.

Hänen oma pääsiäisjuhlansa alkaa vasta hiljalleen seuraavan kirkkaan viikon aikana. Ortodoksisessa kirkossa pääsiäinen ei rajoitu yhteen päivään, vaan ylösnousemuksen juhlaa vietetään 40 päivän ajan.

Pääsiäisaamuna Merrasten perheessä vaalitaan lämmintä perinnettä, kun herkut kannetaan pöytään. Krista kuvaa pääsiäisaamua ihanaksi vastapainoksi pitkälle paastolle, levon ja valon yhdistelmäksi. Kotona soi Nikolai Rimski-Korsakovin juhlallinen orkesteriteos, joka kuvaa ortodoksisen pääsiäisen tunnelmaa.

– Heti herättyä kahvin kanssa pöydässä on marengit, suklaamunat, pasha, kulitsa ja kaikki mahdolliset herkut. Läsnä on pääsiäisen ihana rauha ja juhla.