Pehmeä muutos -kirjan ydinviesti kuulostaa ennakkoon vähän liian hyvältä ollakseen totta, mutta sekin on tietysti asennekysymys – Moni perinteinen muutosajatus saa huutia

Valmentajalegenda Rauno Korpi ja suggestioterapeutti ja NLP-kouluttaja Pertti Tanhua julkaisivat viime marraskuussa yhteisen kirjan. Vaikka teoksen Sinullakin on oikeus onnistua – Pehmeä muutos keskiössä onkin elämäntapaoppaiden kestoaihe, muutos, moni perinteisen muutosajattelun teesi saa kirjassa kyytiä.

Yksi kirjan avainväitteistä on, että isotkin elämäntaparemontit ovat mahdollisia ja oikeastaan suotavaa toteuttaa ilman kovia uhrauksia ja kärsimyksiä pysyttelemällä turvallisesti omalla mukavuusalueella. Sen verran huimilta lupaukset kuulostivat, että pakkohan nide oli avata.

Kyseinen parivaljakko – terapeutti ja koutsi – on kynäillyt yhdessä aiemminkin. Viime marraskuussa julkaistu Sinulla on oikeus onnistua – Pehmeä muutos, muutoksen uusi mindset on Rauno Korven ja Pertti Tanhuan toinen yhteisteos. Vuonna 2007 julkaistu Yhteispeli työelämässä – Kasva esimiehenä ja alaisena myi aikanaan mukavasti, ja koska projektista jäi positiivinen mielikuva, optio kirjallisen tuotannon jatkamiseen jätettiin ilmaan jo tuolloin.

– Meillä kummallakin oli kuitenkin omat työkuviot, ja siksi asiaan palattiin vasta nyt. Nytkin tätä työstettiin ilman hoppua kaikessa rauhassa, Pertti Tanhua aloittaa. Millään muutaman istunnon jutustelulla kirja ei valmistunut. Kaikkiaan projekti ideasta painotuotteeksi kesti viisi vuotta.

– Kymmenien mökkireissujen, yhden Espanjan matkan ja lukemattomien kahvikupillisten voimalla tätä on tehty, lisää Korpi. Iso osa ajasta käytettiin tiivistämiseen. Lopulliseen reiluun 130 sivun kirjaan parturoitiin yli 400 A4-arkillisesta tekstiä.

Kunnianhimoinen tavoite

Vaikka tekijöinä ovat samat miehet, uutta kirjaa ei voi pitää minkäänlaisena jatko-osana aiempaan teokseen. Se ei ole edellisen tapaan esimies- tai alaisopas tai ylipäätään bisneskirja. Työelämän sijaan sen keskiössä on laajemminkin koko elämä.

Kehräsaareen Pirkanmaan Yrittäjien konttorille jutulle tulleet kirjailijat myöntävät, että heidän kirjalle asettamansa tavoitteet ovat kunnianhimoiset. Teoksen avaintermi ”pehmeä muutos” kun pitää sisällään yksittäisten ajatusten tai vinkkien sijaan kokonaan uudenlaisen mindsetin eli suomeksi ajattelumallin.

Skeptinen startti

Todettakoon tässä vaiheessa, että en ole itse ollut ikinä mikään elämäntapaoppaiden suurkuluttaja tai oikeastaan edes ystävä. Jonkin verran olen niitä lukenut, mutta kohdallani ne ovat aina vaatineet oikean ajoituksen. Siis sen, että vastaanotin on päällä. Ajankohta teokseen tutustumiseen ei siis ollut juuri nyt kohdallani optimaalinen.

Kirjan takakannen lukemisen jälkeen olin ehkä entistä skeptisempi. Suoraan sanottuna, koko pehmeä ajattelu kuulosti liian paljon markkinointihöpinältä, tyyliin tv-shopin vatsalihaslaitteet tai naapurin Maken aukottomat sijoitusvinkit. Esimerkiksi ajatus siitä, että muutosta saisi aikaan mukavuusalueella, tuntui ensilukemalta suorastaan naiivilta. No pain – no gain! Niinhän sen olla pitää. Tai siis ainakin on pitänyt olla. Kontrastia alleviivaa myös Rauno Korven valmentajaimago. Kentän laidalta tiukkana käskyttäjänä ja Pispalan ”tahdon portaiden” isänä tunnetusta Rauno Korvesta kun on alkusivujen perusteella tullut varsinainen pehmeiden arvojen ja suvaitsevaisuuden evankelista.

Taistelua ei tarvita

Myönnän siis suoraan, että kirjan alku oli kohdallani hankala. Lauseet tuntuivat paukkuvan toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, ja ajatus harhaili kaikkialla muualla. Vastaanottimessani oli perustavanlaatuisia häiriöitä, joiden myötä päätin tietoisesti koettaa toiseen otteeseen myöhemmin ja paremmalla ajalla. Ja tässä oikeastaan noudatin tietämättäni kirjan oppeja.

Tauko kannatti, sillä vaikka joululoman aikana ihmisen persoona tuskin kovin perustavanlaatuisesti ehtiikään muuttua, ja kirja tietysti oli prikulleen sama, jostain syystä toisella istumalla kirjan imu oli kuin toiselta planeetalta, ja se tuli tempaistua alusta loppuun yhdeltä istumalta. Ja siis ilman ajatusharhailuja. Sen havainnon myös tein, että teoksessa on dieselmoottori. Paremmin tarina alkaa hyrrätä vasta vähän verkkaisemman alun jälkeen.

Vanhan liiton valkku

Vaikka kyseessä ei ole – bisneskirjan sijaan – myöskään urheilukirja, ja vaikka Korpi puhuu kirjassa paljon muustakin kuin urheilusta, ei hän sitä varsinaisesti karttelekaan. Ja hyvä niin. Hänen itsestään käyttämänsä termin Vanhan liiton valmentajan ajattelun kautta esimerkiksi koko pehmeän ajattelun ydin alkaa paljastua ja selkeytyä.

– Suhtauduin vielä joitakin aikoja sitten tympeästi siihen, kun urheilijat kertoivat haastattelussa, että menevät nauttimaan suorituksistaan. Minulla oli pinttynyt vanhan liiton ajatus, jonka mukaan suorittamisen kuuluu olla rankkaa ja kovaa taistelua, Korpi kirjoittaa ja kääntää tästä eteenpäin koko ajatuksen päälaelleen. Tiivistetysti pehmeässä muutoksessa onkin kyse juuri tästä. Siinä ajattelutapa ei nimittäin perustu itsekuriin eikä tahdonvoimaan, vaan asennemuutokseen ja niin ajatustensa, itsensä kuin muidenkin hyväksymiseen.

Omakohtaisuus kunniaan

Muutenkin kirjan ehdoton vahvuus ovat molempien kirjoittajien elävästä elämästä poimimat omakohtaiset esimerkit. Kirjan melko syvällekin teoriaan porautuvat ajatukset avautuvat usein parhaiten vasta miesten omien kokemusten kautta. Henkilökohtaisten elämänkokemuksien kertominen myös inhimillistää kirjoittajia, jotka puhuvat kirjassa avoimesti hyvinkin henkilökohtaisista asioista, kuten suhteestaan Jumalaan sekä elämänhallintaongelmistaan.

Rauno Korpi on joutunut käymään omat sisäiset paininsa alkoholin kanssa, Tanhua puolestaan tupakan. Heidän avautumisensa ovat rohkeita, kuitenkaan ilman minkäänlaista mässäilyä. Säälinkerjäys- tai lööpinhakulinjalle ei ole lähdetty.

Ongelmien universaalisuus

Se, että molemmilla miehistä on omakohtaisia huonoja kokemuksia perinteisten muutoskonstien toimimattomuudesta, antaa kirjalle kosolti luotettavuutta. Vaikka loppujen lopuksi sekä Tanhua että Korpi ovatkin saaneet omat elämänmuutoksensa onnistumaan ilman fyysisiä kyyneleitä ja hikitippoja, sitä varsinaista muutoksen lopulliseen onnistumiseen johtanutta oivallusta he ovat aikanaan tahoillaan miettineet pitkään ja hartaasti. Ja juuri tätä prosessia he ovat teoksessaan halunneet lähteä avaamaan.

– Tosiasia on, että olipa kyseessä sitten peliriippuvuus, alkoholin käyttö, tupakka tai laihduttaminen, perinteisen muutoksen kaava on osoittautunut aika tehottomaksi keinoksi päästä näistä eroon. Se kai meidät pisti pohtimaan, eikö ihmisellä voisi olla rinnalla toisenlainenkin tapa lähteä tekemään elämäntapamuutosta vapaan valinnan kautta.

Irti epäonnistumisen kierteestä

Ja vaikka elämätapamuutokset saavat luonnollisesti kirjassa paljon tilaa, kirjoittajat korostavat, että pelkästään ongelmissa velloville lukijoille teosta ei ole suunnattu.

– Ehdottomasti ei. Me kuitenkin muutumme vääjäämättä joka päivä, joten muutos koskee meistä ihan jokaista, Tanhua takaa ja korostaa, että kirjaa ei ole muutenkaan kirjoitettu mikään tietty ihmisryhmä tai tyyppi mielessä.

– Mielestäni tämä kirja voi hyödyttää jokaista, joka haluaa päästä eroon epäonnistumisten kierteestä, Tanhua jatkaa. Perinteisen muutosajattelun ongelmana on miesten mielestä se, että ajattelu lähtee aina siitä, että muutoksen tarvitsija on jumissa tai vankilassa. Pehmeässä muutoksessa oman muutoksen käynnistämiseen tarvitaan vain päätös.

– Tässä autoa ei tarvitse startata, sillä se on jo liikkeessä. Pehmeän muutoksen käynnistäminen on ratkaisevasti kiinni asenteesta. Jokaisella on kaikissa olosuhteissa mahdollisuus valita suhtautumistapansa mihin tahansa asiaan tai henkilöön.

– Tämä antaa ihmiselle vapautta valintoihin. Mahdollisuuden kokeiluihin ja myös vastuunottoon ilman syyllisyyttä. Sitä se säätäminen on. Jos joku ei toimi minulla, kokeilen jotain uutta, Korpi avaa.

Merkityksellisyys merkkaa

Korpi korostaa, että muutoksen pysyvään onnistumiseen vaaditaan aina myös merkityksellisyyttä. Jos muutoksen tulos on sen toteuttajalle yhdentekevä, se tuskin kantaa.

– Olen koko ikäni kirjoittanut oikealla kädellä ja saanut kansakoulussa käsialastani kiitosta. Voisin nyt 70-vuotiaana opetella vasemmalla kädellä kirjoittamisen, Korpi kertoo ja korostaa, että hänellä ei ole siihen mitään tottumusta.

Mutta kunhan toistoja olisi tarpeeksi, se olisi aivan toteutettavissa oleva asia. Se sitten onkin ihan eri kysymys, onko siinä mitään mieltä. Uskallan väittää, että minun olisi hyvin vaikea sitoutua asian vaatimiin toistoihin, koska en näkisi siinä mitään hyötyä. Mutta kun muutoksen liitetään tarkoitus, se johtaa todennäköisesti toimintaan.

RAUNO KORVEN valmennukset ovat 2000-luvun ajan keskittyneet yritysmaailmaan, ja yrittäjäjärjestökin on käynyt tutuksi. Hän bongaa järjestön logosta heti kolmion, joka on muuten sekin muutoksen symboli. Tuoreessa kirjassa Korpi käy läpi myös omia elämäntapamuutoksiaan. – Minulla oli 90-luvun lopulla painoa 97 kiloa, todella huono kunto sekä ongelmia alkoholinkäytön kanssa, Rauno Korpi kertoo ja avaa asiaa ja omakohtaista muutosprosessiaan tarkemmin kirjassa. Alkoholin mies jätti kokonaan jo miltei parikymmentä vuotta sitten, ja tänä vuonna 70 vuotta täyttävä Korpi kertoo olevansa nykyään muutenkin hyvässä tikissä.

Aikamatkailuun liittyvä kysymys

Koska ajatus nousee pakostakin kirjaa lukiessa mieleen, pakkohan sitä on vielä Korvelta kysyä, olisiko hän nykyisellä tietämyksellään ollut vieläkin parempi valmentaja.

– Jos käytössäsi olisi aikakone ja paluulippu valmentajavuosiin, tekisitkö jotain toisin? Korpi pohtii vastausta hyvän tovin.

– Ainakin kaksi asiaa tietäisin nyt paremmin. Tietäisin sen, että pelaajat kyllä tykkäävät vaativasta valmentajasta. Sellainen olin aiemminkin, mutta nykyisellä tietämyksellä minun oma vastaantuloni ja kahdenkeskinen dialogini pelaajan kanssa olisi aivan erilaista, hän aloittaa ja listaa manipulaation ja pakottamisen jääneen paitsioon hänen nykyisestä työkalupakistaan.

– Nykytietämyksellä osallistaisin ja kuulisin pelaajia paremmin ja uskoakseni saisin tällä toiminnallani aikaan parempaa sitoutuneisuutta, runsaampaa vastaanottoa ja rennompaa tekemistä. Sitä mailaa siis puristettaisiin vielä vähemmän kuin ennen, Korpi toteaa ja huomauttaa olleensa valmentajana jo 80-luvulla ”tiedostavan tyypin” maineessa. Siihen ei tosin silloin paljon vaadittu.

– Se riitti, kun ehdotin, että osa treeneistä voitaisiin tehdä omatoimisesti. Tulin silloin tyrmätyksi pelaajien toimesta, Korpi hymyilee.

Aika aikaansa kutakin

Pienen tuumaustauon jälkeen Korpi palaa vielä äskeiseen ajatusaikamatkaan.

– Sekin pitää hyväksyä, että kukin aikakausi on omanlaisensa, eikä jääkiekko mitenkään irrallinen osa yhteiskuntaa tuolloinkaan ollut. Tuolloin ajat olivat autoritaarisemmat myös kasvatuksessa, opetuksessa ja elinkeinoelämässä. En usko, että nykyinen pehmeämpi linja olisi toiminut tuolloin missään näistä, hän kuittaa. Kirjoittajat uskovat pehmeiden arvojen tulleen jäädäkseen. Paluuta entiseen tuskin on.

– Meille on syntynyt entistä suurempi vakaumus siitä, että esittelemämme ajattelumalli ja pehmeät arvot tulevat vakiintumaan perinteisten muutostapojen rinnalle, Tanhua aloittaa ja Korpi jatkaa.

– Aika vaikeata on ajatella, että kehitys kulkisi esimerkiksi siihen suuntaan, että fyysinen kuritus otettaisiin uudestaan käyttöön. Tietoisuutta kun ei voida nollata, hän kertoo. Paljon yrityksissä valmentaneen Korven mukaan myös liike-elämässä pehmeämmät arvot ovat koko ajan vallanneet tilaa, mutta tekemistäkin riittää. Turhan moni päällikön vakanssi kun hankitaan edelleen kyynärpäätaktiikalla.

– Valitettavasti työelämässä yllättävän pitkälle hyväksytään edelleen se tilanne, että selän takana maristaan, mutta asia jätetään siihen.

Kirjoittajat eivät väitä keksineensä pyörää alusta saakka uusiksi, vaan mukaan on otettu paljon lainatavaraakin. Toimiva esimerkki tästä on amerikkalaisen valmentajaguru Anthony ”Tony” Robbinsin lanseeraama ’hullu kasi’ (crazy eight), joka kuvaa osuvasti muutosprosesseihin usein liittyvää negatiivista kierrettä vahvoine tunnetiloineen ja haluttomuuksineen. Ylipäätään samainen, tunteita käsittelevä kappale oli mielestäni yksi kirjan vaikuttavimmista. Kenties siitä syystä, että moni läpikäydyistä tunteista oli kuin omasta elämästäni.

Pysyvästi mieleen kirjasta jää myös eritoten Korven suulla ilmaistut pohdinnat siitä, että keskeistä on pystyä erottamaan omassa vaikutuspiirissä olevat asiat niistä, joihin ei voi vaikuttaa. Omakohtaisesti hänelle asia on kolahtanut aikanaan ajatukseltaan hyvin stoalaiselta kuulostavan tyyneysrukouksen kautta. Jumala suokoon minulle tyyneyttä hyväksyä ne asiat, joita en voi muuttaa, rohkeutta muuttaa niitä asioita, joita voin ja viisautta erottaa nämä toisistaan.

– Tämä on minulle hyvin tärkeä lause, jonka kautta koetan edelleen opetella elämään päivä kerrallaan, Korpi myöntää.

___________________________________________________________________________________________

Fakta

PEHMEÄ MUUTOS -KIRJAN KYMMENEN AVAINTEESIÄ

1. Muutosta ei tarvitse aloittaa, se on jo käynnissä

2. Tavoite on tienviitta, muutoksenteon apuväline

3. Muutos tapahtuu mukavuusalueella

4. Ennakkosuunnitelmia ei tarvita, kokeilut kertovat, miten edetään

5. Edetään sen mukaan, mikä parhaiten toimii ja mikä hyvältä tuntuu

6. Onnistumiseen riittää, kun pysyy liikkeellä eikä lopeta kesken

7. Riitän itselleni sellaisena kuin olen (jätän itseni rauhaan)

8. Liitän muut mukaan muutokseeni (jätän toiset rauhaan)

9. Kiitän siitä, että olen saanut elämän (jätän elämän rauhaan)

10. Sisäinen rauha on pehmeän muutoksen moottori