Petteri ja Anu Heinonen jatkoivat kahdestaan isän ja anopin työtä – ”Kaikki perustuu alihankintaan”

Petteri Heinonen:

”Isäni Aaro ja äitini Pirkko perustivat Sappaxin vuonna 1995. Suunnitelmissa oli, että minä jatkaisin joskus perheyritystä, mutta isä sairastui ja menehtyi vuonna 2003. Aikataulu sukupolvenvaihdokselle nopeutui. Olin ollut mukana tuotannon puolella jo ihan pikkupojasta lähtien, mutta siirtymä yrityksen johtoon tuli isän sairastumisen myötä. 

Samaan aikaan vaimoni Anu tuli Sappaxiin töihin. Otin isäni paikan tuotannossa ja tuotekehityksessä, ja Anu taas äitini paikan myynnissä ja markkinoinnissa. He kiertelivät jonkin aikaa Suomea yhdessä, se oli kovaa jalkatyötä.

Isän aikaisempikin firma toimi siivousalalla. Opin työn tekemällä, seurasin sivusta isää. Hän on kehittänyt ja ideoinut siivousalan välineitä 1960–70-luvun vaihteesta lähtien.

Toimimme Anun kanssa yrityksessä kahdestaan, mutta meillä on loistava, noin kymmenen henkilön yhteistyöverkosto. Kaikki perustuu alihankintaan, oli kyseessä sitten markkinointi tai uutiskirje. Kun tiedämme, mitä tarvitsemme, suunnittelemme asian alihankkijan kanssa.

Myymme Sappax-siivoustarvikkeita pääasiassa ammattilaisille kuten sairaaloille, ja koulutamme asiakkaat välineiden käyttöön. Anu on loistava työssään kouluttajana. Hän pystyy vetämään koulutuksia isoille ryhmille ja viihtyy estradilla. Itse olen mieluummin taustalla kehittämässä tuotteita. Olen itsekin kouluttanut, mutta jos mietitään siihen parasta ihmistä, se on Anu.

Meillä on työhön Anun kanssa eri lähestymiskulmat, ja ne täydentävät toisiaan. Anu ymmärtää kokonaiskuvan ja osaa kentältä saadun palautteen avulla tuoda siihen oman näkemyksensä.

Tuotteiden käyttäjien palaute on meille todella tärkeää. Voimme keksiä mitä vain, mutta punaisen langan täytyy tulla kentältä. He, jotka välineitämme käyttävät, kertovat, mitä tarvitsevat.

Tärkein tuotteemme on monitoimipuhdistaja. Perusidea on pysynyt samana siitä lähtien, kun isäni Aaro ideoi sen, mutta sitä on toki paranneltu hyvinkin paljon. Kysymys on lastasta, jonka ympärille tulee putken muotoinen pyyhe. Siivotessa putkimaisesta pyyhkeestä saadaan käytettyä monta puhdasta kohtaa, ja jälki pysyy laadukkaana.

Pienenä yrityksenä meidän on pakko erottua laadulla. Monitoimipuhdistajamme kumiterä on antimikrobinen ja nivelkiinnikkeet ovat terästä, joten väline sopii erinomaisesti esimerkiksi elintarvike- ja sairaalapuolelle.

Liikevaihdostamme 70 prosenttia on mennyt vientiin. Suomen-myynti oli ulkoistettu, mutta otimme sen äskettäin takaisin itsellemme. Jälleenmyyjiä tupsahti 30 kerralla. Suunnitelma on kasvattaa kotimaan myyntiä reilusti.”

Anu Heinonen:

”Pelasimme molemmat Petterin kanssa lentopalloa 1990-luvun alussa ja osallistuimme Salo Volley -lentopalloturnaukseen. Tapasimme siellä yöelämässä, ravintolassa old school -meiningillä. 

Menimme naimisiin vuonna 1994, ja esikoisemme syntyi samana vuonna kuin Sappax, 1995. Petterin vanhemmat perustivat Sappaxin tuolloin ja toimivat vähän samalla tavalla kuin minä ja Petteri nykyisin. Aaro valmisti ja kehitti tuotteita, Pirkko myi. Me jatkamme samalla polulla. 

Sappaxissa aloitin vuonna 2003, kun Petteri kysyi, lähtisinkö jeesaamaan. 

Ennen Sappaxia työskentelin Salon Anttilan somistamon esimiehenä ja vastasin kodin osastosta. Ei minun tarvinnut miettiä kauaa, vaan päätin, että nyt lähdetään uudelle uralle. Kiersin heti alusta alkaen koko Suomea kouluttamassa ja kertomassa Sappaxista ja tuotteistamme. 

Lapset, esikoisemme ja vuonna 1997 syntyneet kaksoset olivat tuohon aikaan pieniä. Aina välillä he kyselivät, miksi äiti aina lähtee reissun päälle, ja eikö iskä voisi välillä mennä, mutta meidän työnjakomme on tällainen. Asuimme silloin Salon Kiskossa ja Petterin vanhemmat auttoivat meitä paljon.

Työtapamme Petterin kanssa synkkaavat hyvin yhteen. Tuotannon puolella tehtävät ovat jakautuneet niin, että minä teen tiettyjä juttuja ja Petteri tiettyjä, ja toimenkuvamme täydentävät toisiaan. Keskustelemme paljon, ja kun Petteri kehittää tuotteita, hän tietysti kyseleekin mielipiteitä. Se on kyllä antoisaa.

Parasta yhdessä työskentelyssä on se, että saamme tehdä omassa rauhassa. Toinen ei ole sanomassa, että tee niin tai tee noin, vaan luotamme toisiimme ja siihen, mitä teemme. Välillä olemme hiljaa, ja välillä huumori lentää.

Läheisen ihmisen kanssa työskentely vaatii sitä, että työasioista osataan välillä myös irrottautua, että löytyy muutakin yhteistä kuin vain työ. Toki juttelemme paljon kotona ja saunanlauteilla työasioista, mutta muutakin puuhaa löytyy. Katselemme yhdessä mielellämme elokuvia, tapaamme ystäviä ja matkustelemme. Lapsemme ovat jo aikuisia ja elävät omien kumppaniensa kanssa, mutta kutsumme heitä usein vierailulle.”