Rakennusalan taivasta synkentävät nämä kaksi seikkaa

Rakennusteollisuus RT:n selvitysten mukaan Venäjän hyökkäys Ukrainaan aiheuttaa tuntuvaa harmia rakennusalan yrityksille. Jäsenyritykset arvioivat merkittävimmiksi haittatekijöiksi materiaalien hintojen nousun sekä investointikysynnän. Kahdesta edellä mainitusta huolenaiheesta rakentajat näyttävät pitävän materiaalien hintojen nousua materiaalipulaa viheliäisempänä haasteena. Sodan aiheuttama kustannusten nousu nimittäin tulee jo aikaisemmin alkaneen kovan kustannusnousun päälle.

– Rakennusalalla on näillä näkymin edessä tilanne, jossa kysyntä heikkenee, mutta kustannukset jatkavat nousuaan, tiivistää RT:n pääekonomisti Jouni Vihmo.

Ukrainassa käytävä sota aiheuttaa ainakin jotakin vaikutuksia käytännössä kaikille suomalaisille rakennusalan yrityksille. Asia käy ilmi Rakennusteollisuus RT:n tuoreimmasta jäsenkyselystä. Tarkemmat vaikutukset kuitenkin täsmentyvät vasta ajan myötä.

– Vaikutusten suuruus riippuu sodan kestosta ja vaihtoehtoisten materiaalikanavien löytymisestä. Idästä aiemmin tuoduille tuotteille ja materiaaleille on etsitty ja löydetty uusia, läntisiä toimituskanavia. Tilanne on kuitenkin altis nopeille vaihteluille, jos korvaavia komponentteja tai materiaaleja ei saada ajoissa, tiivistää RT:N pääekonomisti Jouni Vihmo.

Erittäin suurta haittaa sodan seurauksena kokee silti tällä hetkellä vain noin joka viides rakennusalan yritys.

– Rakennusala oli hyvässä vireessä ennen kriisiä, ja vuoden 2021 lopulla aloitettiin runsaasti etenkin asuntorakentamisen hankkeita. Tämä työkuorma kantaa yrityksiä kesän yli. Epävarmuus liittyy tulevaisuuden hankkeisiin, Vihmo perustelee.

Koronakriisiä synkempiä uhkakuvia

Rakennusalan yrityksissä sodan vaikutusten uskotaan alkavan purra kunnolla vasta kuluvan vuoden loppupuoliskolla ja tilanteen ennakoidaan säilyvän tavanomaista hankalampana myös ensi vuonna. Tässä taustalla on yhdistelmä kysynnän epävarmuudesta ja kustannusten noususta. Yrityksistä suurin osa kertoo varautuvansa heikkenevään kysyntään, eritoten investointihankkeissa.

– Yli 90 prosenttia yrityksistä pitää vähintään melko todennäköisenä sitä, että tilaajat siirtävät hankkeitaan. Ja lähes yhtä iso joukko piti vähintään melko todennäköisenä hankkeiden perumisia, Jouni Vihmo listaa jäsenkyselyn tuloksia ja huomauttaa, että yrittäjien kokemat uhkakuvat ovat jo osittain synkempiä kuin koronakriisissä.

Myös rahoituksen kiristäminen nähtiin merkittävänä uhkakuvana. Yli 83 prosenttia vastanneista yrityksistä piti tätä kehityspolkua melko todennäköisenä.

Nämä kaksi asiaa korostuvat kaikissa skenaarioissa

Jäsenkyselyn lisäksi Rakennusteollisuus arvioi myös oman toimialansa tulevaisuusskenaarioita. Kaikissa niissä – nopeassa ratkaisussa, pitkittyneessä sodassa tai sen laajenemisessa – korostuu rakentamisen kustannusten nousu sekä materiaalitoimituksissa katseen kääntäminen länteen.

– Kustannusten nousun jatkuminen näyttää todennäköiseltä kaikissa vaihtoehtoisissa skenaarioissa ja kustannuskehityksen ennakoimattomuus tekee yritysten tarjoustoiminnasta erittäin vaikeaa, Vihmo sanoo.

Toisaalta RT korostaa sitä, että vaikka elämme keskellä kriisiuutisia ja sotaa Euroopan mantereella, katastrofitunnelmaa ei pidä lietsoa.

– On äärimmäisen tärkeää, että julkiset rakennushankkeet toteutetaan kaikesta huolimatta suunnitellusti. Voimme pehmentää sodan vaikutusten purevuutta myös huolehtimalla yritysten rahoituksen ja asuntoluototuksen saatavuudesta. Kaikki kotimaisen rahoituksen kiristymiseen johtavat lainsäädäntöhankkeet on pantava jäihin, kiteyttää Rakennusteollisuuden toimitusjohtaja Aleksi Randell.

Rakennusteollisuus RT selvitti Ukrainan kriisin vaikutuksia maalis-huhtikuussa. Tavoitteena oli kartoittaa sodan vaikutuksia yritysten nykytuotantoon ja liiketoimintaan sekä kriisiin liittyviä uhkakuvia.

Selvitys koostui ulkopuolisen konsultin tekemästä skenaariotyöstä sekä jäsenkyselystä. Jälkimmäiseen vastasi yhteensä 435 rakennusyritystä, jotka edustivat kaikkia RT:n toimialoja. Skenaariotyötä varten puolestaan tehtiin 20 asiantuntijahaastattelua eri yrityksistä.

Artikkeli on julkaistu ensimmäisen kerran Pirkanmaan Yrittäjä -lehdessä 14.6.2022