Rautajärven Torppakylään päästään muuttamaan huhtikuussa

Jukka Virtanen ja Pauli Luhtajärvi ovat viihtyneet työmaallaan Pentintorpalla jo useamman tunnin ennen tätä aamuyhdeksäksi sovittua haastattelua. Otsavalaisimet ovat heillä edelleen päässä, mutta eivät päällä. Helmikuussa päivä ja sen mukana valo alkaa olla jo sen verran pitkällä. Kirvesmieskaksikolle hirsirakennus on tuttu paikka. Tänne on tultu arkiaamuisin jo puolen vuoden ajan.

 – Voi olla, että jotain menee vielä huhtikuulle, mutta vuokralainen pääsee muuttamaan jo maalis– huhtikuun vaihteessa, miehet tuumaavat.

Jukka Virtanen on työmaan harvoja vieraspaikakuntalaisia. Oriveden Längelmäeltä Pälkäneen Rautajärvelle johtavan tien mutkat ovat käyneet tutuksi. Kollega Pauli Luhtajärvi sen sijaan on saanut nyt nauttia poikkeuksellisen lyhyestä työmatkasta. Matka luonnistuu häneltä jopa potkukelkalla. Luhtajärvi on pitkän linjan kirvesmies, mutta tässä jutussa hän puhuu myös paikallisen kehitysyhtiön puheenjohtajana.

Vuonna 2019 perustettu Rautajärven seudun kylät Oy on asettanut tavoitteekseen tehdä Rautajärvestä entistäkin elinvoimaisempi paikka olla, elää ja yrittää. Keskeinen ja konkreettinen tätä edistävä toimenpide on viime vuonna käynnistynyt Torppakylä-hanke.

Alkuun tehdään aikahyppy

Torppakylä-hankkeen taustoja varten pitää ottaa pitkä takaperinloikka, aina 1800-luvun loppupuolelle. Rautajärvi lähiympäristöineen oli tuolloin kahden kartanon, Kantolan ja Rautajärven hallinnassa. Ne olivat melkoisia goljatteja, sillä yhteensä niillä oli maata 8000 hehtaarin verran. Siitä riitti lohkottavaa sitten 1900-luvun puolella. Ensin läänistä jaettiin tilaa 60 torpan tarpeisiin ja karjalaisille vielä sitten kertaalleen sama määrä pientiloja. Sellaiseksi termi torppa kun oli kääntynyt.

Mökkiläiset eivät vanhasta innostuneet

Myöhemmin kaupungistuminen tyhjensi tehokkaasti maaseutua, eikä Rautajärvikään ollut poikkeus. Väen muuttaessa töiden perässä kaupunkeihin, moni vanha talo jäi ilman asujaa. Kesäasukkaiksi riitti kyllä tulijoita, mutta pikemmin rakennettiin uusi kuin korjattiin vanhaa. Niin, ja mökit tai talot haluttiin vesistöjen viereen. Lisäksi useimmiten vanhat torpat sijaitsivat ympäri pitäjää, kaukana kaikista palveluista. Perusongelma siis olla möllötti edelleen entisellään. Hyviä hirsitaloja oli menossa kasapäin haaskuulle.

Kaava mahdollistajana

Rautajärven 2017 valmistunut kyläkaava avasi uusia mahdollisuuksia. Sen myötä reippaasti alle kilometrin päähän kylän ytimestä kaavoitettiin useita suuria, lähellä palveluja sijaitsevia ja silti hyvin edukkaita asuintontteja. Tämä kaava sekä tietämys olemassa olevissa hirsikehikoista sai Pauli Luhtajärven idealampun syttymään. Hän alkoi tosissaan pohtia, mitäs jos kyläläisten talkootyöintoa sekä paikallisten rakentajien osaamista voitaisiin hyödyntää.

Sukulaismiehen suostumus

Tekeminen toki vasta alkoi tästä. Piti käynnistää rahoitusanomusten laadinta, yhteistyökumppanien haaliminen sekä tietysti niiden sopivien autioituneiden talojen omistajien kontaktoinnit. Asian suhteen ei vitkasteltu, sillä koko ajatus syntyi vasta syksyllä 2019. Liikkeellelähtöä edesauttoi se, että yksi Paulille heti kärkeen mieleen juolahtaneista autioituneista torpista oli hänen sukulaismiehensä omistama. Ja koska setä oli jo aikaa sitten rakentanut samalla tontille uudisrakennuksen, oli vanha torppa tosiaankin jäänyt tyhjänpantiksi.

– Kun sitten tiedustelin, olisiko minulla mahdollisuutta saada vanhan talon kehikko siirrettäväksi, hän lupasi sen välittömästi, Pauli taustoittaa.

Pilottiin löytyi rakennuttaja omasta hallituksesta

Vaikka projekti on hyvin vahvasti juuri rautajärveläisten yhteisponnistus, tietoisuus ja kiinnostus levisi kauemmaskin. Tampereen yliopiston puurakentamisen professori Markku Karjalainen innostui hankkeesta heti siitä kuultuaan. Tätä kautta mukaan saatiin arkkitehtiopiskelijoille järjestetyn kilpailun myötä Janne Hietalahti. Hän teki viiden torpan osalta valmiit piirustuksen omana diplomityönään. Tätä työtä paikallinen pankki tuki rahallisesti. Ja vaikka hankkeeseen onkin haettu ja saatu erilaisia tukirahoja, varsinaiset rakentamiskustannukset jäivät rakentajan harteille.

– Tämä toteuttamistapa on sen verran erikoinen, että pilottikohteen löytäminen oli todella tärkeää, Pauli ja Jukka kertoivat.

Kuin sopimuksesta, juuri tässä vaiheessa työmaalle saapuu Marjatta Stenius-Kaukonen. Juuri hän on tämän ensimmäisen talon rakennuttaja yhdessä miehensä Erkki Kaukosen kanssa. He saivat kuulla Torppakylähankkeesta ensimmäisten joukossa, sillä Erkki Kaukonen vaikuttaa kehitysyhtiön viisihenkisessä hallituksessa.

– Muut tässä ovatkin pääasiasiassa nuoria yrittäjiä, paitsi Pauli ja minun mieheni, tiivistää Stenius-Kaukonen.

Politiikasta tuttu nimi

Marjatta Stenius-Kaukonen lienee tämän artikkelin henkilöistä suurelle yleisölle tunnetuin. Maakuntaneuvos ja ex-poliitikko istui kuusi kautta eduskunnassa ja toimi lisäksi kaksi vuotta europarlamentaarikkona. Tampereen kaupunginvaltuustossakin hän vaikutti ties kuinka kauan. Tampereelta Rautajärvelle pariskunta muutti kymmenisen vuotta sitten. Vaikka Stenius-Kaukonen itse onkin kotoisin Helsingistä ja asui yli 40 vuotta Tampereella, hän on aina viihtynyt myös maaseudulla.

– Äitini oli maatilan tyttö, ja minäkin olen aina ollut sielultani maalainen, Stenius-Kaukonen huomauttaa.

Kolme ajuria

Omiin asumistarpeisiin pariskunta ei Pentintorppaa rakenna. Heillä kun on jo entuudestaan asuttavana Erkin kotitila. Torppaan valmistuu kaksi erillistä asuntoa, jotka pariskunta aikoo pistää vuokralle.

– Sen sijaan vanhoista rakennuksista olemme aina olleet kiinnostuneita Stenius-Kaukonen myöntää.

Samalla otettiin hienolla tavalla talteen myös suvun historiaa, sillä uuteen rakennukseen on saatu hirsiä kahdestakin mökistä, joita ovat aikanaan asuttaneet Erkki Kaukosen suvun vanhemmat polvet. Kolmas, eikä suinkaan vähäisin motiivi oli paikallisen elinvoiman tukeminen.

– Tämä toteuttamismalli takaa sen, että toteutukseen käytetty raha jää pääasiassa omalle kylälle, toisin kuin jos olisimme esimerkiksi ottaneet talopaketin. Tietysti hienoa on sekin, että voimme tarjota nyt paikallisille yrittäjille työtä ja toimeentuloa, Stenius–Kaukonen kertoo. Tekijät ovatkin löytyneet pääosin hyvin läheltä. Maa-ainestoimittaja, maanrakennusurakoitsija ja rakennustarviketoimittaja ovat kaikki omalta kylältä, samoin putki- ja sähköhommien tekijätkin, Pauli listaa.

– Vain toi Jukka me on otettu tänne lainaan tuolta Längelmäeltä, Stenius-Kaukonen toteaa hymyssä suin.

Kelit suosivat

Nykyisellä tontilla työn makuun päästiin aloittamaan viime vuoden huhtikuussa, jolloin aloitettiin kaivaukset ja perustusten teko. Vähän niiden kanssa jouduttiin odottamaan; toukotyöt tulivat pahasti väliin.

– Kevät oli itse asiassa siinä mielessä erikoinen, että samaan ajanjaksoon toukojen teon kanssa tulivat myös rehun niitot, Pauli muistelee. Toisaalta varsinainen kasaaminen saatiinkin sitten tehtyä superhyvissä säissä, sillä lämmin ja kuiva kesä oli kuin tehty tämänkaltaiseen työntekoon. Mitä nyt ehkä juomavettä kului tavallista reilummin.

Kaikkiaan tähän ensimmäiseen rakennukseen on käytetty hirsiä kolmesta eri torpasta. Hirret ovat päässeet todistamaan monenmoista, sillä iso osa käytetyistä puista oli kaadettu jo 1800-luvun lopulla. Niinpä Suomen itsenäistyessä ne olivat jo toimittaneet hyvän tovin seinän virkaa. Hyvin ne olivat aikaa kestäneet.

– Yksittäisiä hirsiä on jouduttu vaihtamaan, mutta pääasiassa kasaamamme hirret olivat hyvässä kunnossa, Jukka ja Pauli vahvistavat.

Vanhat kehikot purettiin tammi–kesäkuun aikana ja pystyttäminen uuteen paikkaan aloitettiin heinäkuussa. Mukana on ollut useampia talkooporukoita.

– Yhteensä varmaan kolmisen kymmentä eri henkilöä on tässä talkooapuna ollut, paikallaolijat laskeskelevat.

Entisistä torpista saatiin myös komeat vuorilaudat ja lattialankut sekä myös osa ovista ja ikkunoista. Asuntoihin rakennusvalvonta vaati tosin lämpölaseilla varustetut ikkunat yhtä vanhaa lukuun ottamatta.

Lämpöeristystä piisaa

Paulille ja Jukalle tästä tontista on löytynyt työmaa miltei vuodeksi, sillä he ovat olleet paikalla perustusvaiheesta lähtien. Ainoan tauon tähän muodosti syyskuu, jolloin vesikatto oli saatu päälle. Silloin he painoivat väliin kuukauden muilla työmailla.

– Lokakuusta sitten jatkettiin, jolloin vanha hirsikehikko sai päälleen vielä apurungon, Jukka kertoo.

Sen myötä talo on ainakin nyt viimeisen päälle tehokkaasti lämpöeristetty. Tähän syy ovat vuonna 2018 voimaan astuneet uudet energiamääräykset, joiden mukaan massiivihirren tulee olla 180-millistä. Ja koska nyt tehtyä rakennusta kohdellaan uudisrakennuksena, vuosisadan takaisten hirsien 150 millin paksuus ei riittänyt.

– Ratkaisuksi tähän hirsien ulkopinta sai nyt lisäkseen apurungon, joka pitää sisällään noin kymmenen sentin puhallusvillakerroksen sekä 25 millisen runkolevyn, Pauli esittelee.

Nokkeluus kunniaan

Vanhan ja uuden yhteensovittamisessa on aina omat haasteensa, ja niinpä myös tällä työmaalla on useampaankin otteeseen pitänyt innovoida erilaisia ratkaisuja. Oikeastaan niitä on tehty kautta linjan. Esimerkiksi ilmastointikanavia päätettiin tehdä puurakenteista kondenssiveden ja meluhaitan estämiseksi. Erikoisuutena voidaan pitää myös painovoimaista ilmanvaihtoa, jonka suunnittelusta vastasi LVI Kalske Tampereelta.

Hyvä oivallus heti projektin alkuvaiheessa oli sekin, että pohjatöitä tehtäessä päädyttiin käyttämään Leca-soraa, jolloin samalla tuotteella saatiin sekä kapillaarikatkot että routasuojaus. Tästä syystä pilarit eivät tarvinneet nyt ympärilleen styroksieristeitä hankaline leikkauksineen.

– Maanrakentaja Tuomas Laine ehdotti, että hän levittää Leca-soran kaivinkoneeseen kytketyllä, normaalisti lumensiirtoon käytettävällä leveällä kauhalla. Puhallettuna Leca-sora olisi tullut lähes kaksi kertaa kalliimmaksi. Hän aloitti aamu seitsemältä, ja ysiltä hän oli jo asettanut 28 pilarin ympärille 40 sentin sorapatjan, rakentajat kertovat.

Tärkeässä roolissa rakennushankkeessa olivat myös putkiurakoitsijana toimineen Rautajärven LVI:n Ari Nikkanen ja Sähköpalvelu Sami Seise sekä MKH Rakennustarvike Oy:n Mika Hippeläinen.

Kiitosta tekijäporukalta saa myös rakennesuunnittelija Juha Lehtilä, joka pyörittää samannimistä insinööritoimistoa.

– Hän asuu itse vanhassa koulussa, joten hän kyllä tiesi, mitä vanhan rakennuksen tekeminen vaatii, Jukka kehuu.

H

Kustannusnousu osui pahaan paikkaan

Taloon on nyt tulossa kaksi erillistä vuokra-asuntoa. Ne ovat muuten identtiset, mutta toinen on 46-neliöinen ja toinen kahta neliötä piskuisempi. Taloudellisesti kahden asunnon tekeminen tuli luonnollisesti huomattavasti yhtä isoa kalliimmaksi, sillä nyt molempiin tehtiin omat keittiöt ja kylpyhuoneet. Lisäksi pihaan rakennetaan vielä erillisrakennus, johon tulee yhteiskäytössä oleva sauna.

Kustannusten kannalta rakentamisen ajoitus oli heikko, sillä puun hinta on noussut viimeisen kahden vuoden aikana todella reippaasti. Kokeneet rakentajatkin sanovat, että heidän urallaan ei vastaavaa hintakäytöstä ole aiemmin vastaan tullut.

– Olenpa kuullut, että talotehtaatkin ovat olleet valmiita maksamaan 20 000 euroa ostaakseen valmiin sopimuksen irti. Se kyllä kertoo aika paljon siitä, miten puun hinta on noussut, Jukka kertoo.

Stenius-Kaukonen myöntää, että kustannukset ovat ylittäneet suunnitelmat, mutta hän on silti edelleen rakentamispäätöksestä hyvillään.

– Kyllä tästä todella hieno tulee. Ehkä se oli hyväkin, että kaikkia haasteita ei tiedetty ennen aloittamista. Kustannusarvio kyllä ylittyy reippaasti. Oman työn ja talkoolaisten apu on sitten taas vaikuttanut kustannuksia alentavasti, hän kertoo.

Jos joku on kiinnostunut vastaavanlaisesta projektista, pääsee hän siinä mielessä valmiiseen pöytään, että moni haaste on nyt jo selvitetty valmiiksi. Ja tietysti sekin edesauttaa projektin liikkeellelähtöä, että valmiita hirsitalosuunnitelmia on jo valmiina neljä kappaletta. Tonttimaastakaan ei joudu omaisuuksia Rautajärvellä maksamaan, sillä 3500 neliön kokonaishinta on 2000 euroa, 60 senttiä neliöltä.

Artikkeli on julkaistu ensimmäisen kerran Pirkanmaan Yrittäjä -lehdessä 8.3.2022