Robotiikka 8.0

1. Parvet.

Robotit toimivat älykkäästi osana laitteiden, ohjelmistojen, tekoälyjen ja ihmisisten verkostoja. Tähän johtaa mm. IoT-kehitys ja parviälyalgoritmit. Tokion 2021 olympialaisten avajaisissa sadat dronet toimivat näyttävänä tiiminä. Taustalla oli tamperelaista osaamista.

2. Liikkuvuus.

Boston Dynamics on viime vuosina kehittänyt roboteille yhä huimempia kykyjä liikkua erilaisissa ympäristöissä ihmistä paremmin, voimakkaammin ja nopeammin. Opit siirtyvät laajemminkin robotteihin eri sovellusalueilla.

3. Voima.

Robottikybernetiikan avulla robotit saavat juuri sellaiset voimat, kuin tarvitaan. Tämä näkyy esimerkiksi nostokykynä ja loikkausmatkoina, tai sellaisina voimaa vaativina ominaisuuksina, joita esiintyy hyönteisillä, jotka kantavat monisatakertaisesti oman painonsa.

4. Aistit.

Robottien fyysiset ja digitaaliset aistit jalostuvat:

A. Digitaaliset aistit havainnoivat dataa, joka tulee tietoverkoista ja dataa tuottavista laitteista. Robotti voi olla tietoinen yhtä lailla lähiympäristöstä kuin globaaleista ilmiöistä, kuten alkavasta maanjäristyksestä tai influenssan leviämisestä.

B. Fyysiset aistit. Aisteja ovat sensorit ja tutkat. Robotin kuulo yltää taajuuksille ja voimakkuuksille, jotka ylittävät ihmisen havaintokyvyn. Robotti näkee kaikissa olosuhteissa, myös esteiden läpi mm. Lidar-tutkan avulla. Herkkä tuntoaisti tuotetaan keinoiholla. Vastaantulija voidaan tunnistaa magneettikentän muutoksen perusteella.

C. Biosignaalit. Robotti osaa havaita ja tulkita ihmisen tuottamia biosignaaleja, kuten stressi tai pulssi.

5. Älykkyys. Robotti hyödyntää samanaikaisesti useita keinoälyjärjestelmiä, ja tuottaa järjestelmiin uutta tietoa. Keinoäly käsikirjoittaa reaaliaikaisesti, kuinka robotti kussakin tilanteessa toimii, myös ennen tuntemattomissa tilanteissa.

6. Vuorovaikutus. Keinoäly mahdollistaa vuorovaikutustavat ihmisten kanssa ja teknologioiden välillä. GPT-3 ja DeepL kaltaisten järjestelmien avulla robotit kykenevät toimimaan kaikilla kielillä, ymmärtämään toisia ja ilmaisemaan itseään ymmärrettävästi.

7. Virtuaalisuus. Robotti voi toimia virtuaalimaailmoissa, koska sen toiminta perustuu ohjelmistoihin ja dataan. Robotin ohjelmistoille on yhdentekevää, työskenteleekö se fyysisessä toimintaympäristössä, ympäristön virtuaalisessa kaksosessa, tai molemmissa yhtä aikaa.

8. Muodot. Robotteihin otetaan mallia luonnosta. Hyönteiset, linnut, kalat, nisäkkäät ja myös kasvit ovat yhä useammin inspiraationa robotin kehittämiselle, koska evoluution muokkaamat muodot ovat käytännöllisiä ja energiatehokkaita.

Millaista tulevaisuuden robotiikka oikeasti on?

Oli visio mikä hyvänsä, tulevaisuus on oudompi, kuin pystymme kuvittelemaan. Robotiikan tulevaisuutta ei voi reduktiivisesti päätellä esimerkiksi teknologian kehityksestä tai yritysten visioista. Pitkän aikavälin kehitys perustuu ihmisten ja toimialojen muutostarpeisiin ja arvoihin. Esimerkiksi ilmastonmuutos voi voimakkaasti ohjata robottikehitystä.

Kun Isaac Asimov määritteli robotiikan kolme pääsääntöä 1942, oltiin teknologisesti vielä kaukana nykyroboteista. Säännöt kuitenkin vaikuttavat järkeviltä nykyäänkin:

1. Robotti ei saa vahingoittaa ihmisolentoa tai laiminlyönnein saattaa tätä vahingoittumaan.

2. Robotin on noudatettava ihmisolentojen sille antamia määräyksiä, paitsi jos ne ovat ristiriidassa Ensimmäisen pääsäännön kanssa.

3. Robotin on suojeltava omaa olemassaoloaan, kuitenkin siten, että sen toimet eivät ole ristiriidassa Ensimmäisen ja Toisen pääsäännön kanssa.

Innovaatiotutka on uusi säännöllisesti Pirkanmaan Yrittäjä -lehdessä julkaistava artikkeli. Sen kirjoittaja Pekka Ketola on filosofian tohtori, innovaattori ja tutkija, jolla on yli 20 vuoden käytännön kokemus käyttäjäkeskeisestä tuotekehityksestä. Hänen yrityksensä Ideascout Oy:n intohimona on paremman tulevaisuuden rakentaminen.