Seppo Luoto, 72, ehti kokea fotokaupan pahimmat kriisit – ”Aikanaan kuvittelin, että myyn liikkeen ja saan siitä eläkerahat”

Seppo Luoto, 72, on juuri saapunut Tampereelle osallistuakseen tämän vuoden Valtakunnallisille yrittäjäpäiville. Luodolle tapahtuma on varsin tuttu, sillä hän on ollut Yrittäjien jäsen vuoden 1985 helmikuusta lähtien. Jäsenyys alkoi kaksi vuotta sen jälkeen, kun mies osti kameraliikkeen Valkeakoskella.

Pian Yrittäjiin liittymisen jälkeen Luoto valittiin Valkeakosken Yrittäjien hallitukseen. Hän toimi toistakymmentä vuotta hallituksen sihteerinä ja sen jälkeen runsaat kymmenen vuotta puheenjohtajana. Hän oli Pirkanmaan Yrittäjien hallituksessa viitisentoista vuotta.

– Sitä kautta tuli muita luottamustehtäviä, esimerkiksi Suomen Fotokaupan liitto ry:n hallituksessa, Luoto kertoo.

Nyt Luoto on viettänyt eläkepäiviä parin vuoden ajan, mutta vuonna 2015 saatu Valkeakosken Yrittäjien kunniajäsenyys pitää hänet kiinni yrittäjäjärjestön toiminnassa. Hän ei halua jättää väliin vuoden tärkeintä tapahtumaa.

– Minulle on kertynyt valtava määrä hyviä ihmissuhteita ja elinikäisiä ystävyyksiä. Se on ollut kaikista tärkeintä jäsenyydessä. Ne näkyvät tänäkin päivänä.

Ostaja löytyi

Luodon ja hänen puolisonsa yritys, Valkeakosken Näppäri, ehti toimia neljässä eri sijainnissa Valkeakoskella. Viimeisin liike sijaitsi aivan ydinkeskustassa kauppakeskuksen kupeessa.

Luoto oli jo valmis lopettamaan yrityksensä, mutta löysi onnekseen kiinnostuneen ostajan.

– Toijalassa kameraliikettä pyörittävä yrittäjä halusi osta liikkeen. Joskus aikanaan kuvittelin, etten tarvitse vapaaehtoista eläkevakuutusta, koska kuitenkin myyn liikkeen ja saan siitä eläkerahat. Tänä päivänä homma ei enää mene niin. Tuntui hyvältä, että elämäntyöni sai jatkoa ja firma toimii edelleen, mutta eläkerahoja ei tullut.

Luoto ehti korottaa YEL-maksuaan ajoissa, minkä ansiosta hän pystyy nyt viettämään mukavia eläkepäiviä YEL-vakuutuksen tuomalla eläketurvalla.

”Kun markka laitettiin kellumaan, valuuttaluotto oli ainoa tapa rahoittaa isoja laitehankintoja.”

Seppo Luoto

1990-luvun murroksessa onnea matkassa

Luoto on pannut merkille, että yrittäjyyden arvostus on viime aikoina noussut. Hän on tyytyväinen muutokseen.

– Jokin aika sitten näytti aika synkältä. Vaikutti siltä, että yrittäjyyden arvostus näkyi kyllä juhlapuheissa, mutta ei muualla. Nyt on koittanut käänne toiseen suuntaan. Ymmärretään, että yhteiskunta pysyy pystyssä pienten yritysten avulla, kun isot yritykset vain supistavat.

Luoto ehti nähdä yrittäjäuransa aikana oman alansa monet muutokset. Kun bisnes oli parhaimmillaan, hänen yrityksensä työllisti seitsemän kesätyöntekijää. Viimeiset vuodet hän teki töitä vaimonsa kanssa kahdestaan.

Uran aikana yksi isoimmista muutoksista tapahtui 1990-luvun alussa, kun suurlaboratorioista siirryttiin kameraliikkeissä sijainneisiin pienlaboratorioihin. Kuvia ei siis enää tarvinnut lähettää liikkeen ulkopuolelle teetettäviksi.

– Kun markka laitettiin kellumaan, valuuttaluotto oli ainoa tapa rahoittaa isoja laitehankintoja. Meille kävi siinä mielessä hyvin, että olimme budjetoineet kysynnän väärin. Kun kysyntää olikin odotettua enemmän, ehdimme lyhentää lainaa enemmän kuin maksusuunnitelmassa luki.

Yrittäjä päätti maksaa lainaa nopeammin takaisin, vaikka pankki kertoi ottavansa ”prosentin välistä”. 

– Onneksi silti maksoin, koska valuuttaluotto osoittautui lopulta yritykselle reilusti edullisemmaksi kuin mitä markkaluotto olisi ollut.

Digimurros romahdutti arvostuksen

Fotoalan toinen iso murros koettiin, kun järjestelmäkamerat ja myöhemmin älypuhelinten mobiilikamerat alkoivat yleistyä kuluttajien keskuudessa.

– Silloin valokuvan arvostus romahti aika lailla. Joka perheessä oli jossain vaiheessa ammattikuvaaja, kun kuluttajat alkoivat hankkia järjestelmäkameroita.

Hiljalleen kuvien teettäminen valokuvaliikkeissä alkoi vähentyä. Digikamerat yleistyivät aluksi isoissa yrityksissä. Luoto muistaa, että kaupankäynti yritysten kanssa oli vaivatonta.

– Yrityksissä oli omat ATK-asiantuntijat, joten kameraliikkeessä ei tarvinnut opettaa kameroiden käyttöä. Kuluttajille puolestaan oli valtavan paljon eri käsityksiä siitä, mitä digitaalisuus tarkoittaa. Moni kuvitteli, että se on oikotie onneen.

Kun kuluttajat alkoivat ostaa digipokkareita, Luodon yritys ei ollut vielä investoinut digitaaliseen kuvanvalmistukseen. Siirtymä analogisista koneista digitaalisiin tulostimiin vaati kymmenien tuhansien eurojen investoinnin.

– Kun pystyimme itse tekemään digitiedostoista valokuvia, olimme oman alamme edelläkävijöitä. Onneksemme siirryimme digitaaliseen maailmaan ajoissa. Se oli pelastus asiakaskunnan suhteen.