Soutaminen ja huopaaminen harmittaa safariyrittäjää

Sydän-Hämeen Safareihin otetaan herkästi yhteyttä, jos ohjelmaan halutaan moottorin pärinää. Sitä onkin tarjolla useammalla eri menopelillä, ja liikkeelle pääsee ympäri vuoden. Yrityksen laivastoon kuuluvat yhtälailla moottorikelkat, vesijetit ja mönkijät. Elämysfirman asiakkaita ovat olleet läpi sen 22-vuotisen historian hyvin voimakkaasti juuri yritykset. Joko yritykset ovat tuoneet safareille asiakkaitaan, tai sitten yritysasiakkaat tulevat Pälkäneelle pitämään tyky- tai virkistyspäiviään.

Turvallisuudesta ei tingitä

Koronan seurauksena asiakkaissa on tapahtunut tilapäinen täyskäännös. Ulkomaiset yritysvieraat ovat loistaneet käytännössä yli vuoden poissaolollaan, ja myös virkistyspäivät on pääosin jätetty turvallisuussyistä pitämättä. Yrittäjä huomauttaa, että safareita pystytään heidän toimestaan järjestämään koronaturvallisuus huomioiden.

– Pääsääntöisestihän me olemme tuolla luonnossa eli ulkotiloissa, ja esimerkiksi ajellessa turvavälit ovat viidestä viiteenkymmeneen metriä. Sellaisia matkoja ei korona hypi. Sisätiloissa puolestaan käytämme aina maskia ja käsidesiä, ja kaikki varusteet menevät luonnollisesti aina pesuun käytön jälkeen.

Myös oma harrastus tauolla

Mika Eerola ymmärtää asiakkaiden käyttäytymistä. Hän on itsekin vaimonsa kanssa jättänyt tauolle rakkaan harrastuksensa eli lavatanssit. Tanssin pyörteet on jätetty hamaan tulevaisuuteen, vaikka tauko on venynyt pitkäksi. Omien, vielä nuoren iän takia rokottamatta jääneiden perheenjäsenien lisäksi toiminnalla halutaan minimoida myös yritysriskejä.

– Kuten eräs kauppiasystäväni sanoo, mitä jos joudun itse turhan takia kahden viikon karanteeniin. Kukas sinne kaupalle silloin menee? Samalla tavalla se meilläkin menee. Ei tänne paljon sijaisia löydy, hän harmittelee.

YRITTÄJÄ MIKA Eerola alkoi luonnostella yritysideaansa olleessaan vielä palkkatöissä. Sen havainnon hän kun oli tehnyt, että yrityksille aktiviteetteja oli Tampereen seudulla tarjolla varsin rajallinen määrä. – Koska itse tykkäsin tehdä retkiä näillä laitteilla, ajattelin, että siitä varmasti voisi nauttia joku muukin. Etenkin kun joku on katsonut heille valmiiksi turvallisen mutta kiinnostavan maaston ja muutenkin valmiin reitin, jonka jälkeen pääsee sitten pesulle, saunomaan ja syömään hyvin.

Hyvältä näyttää – toistaiseksi

Syksyn osalta tilauskirja näyttää hyvältä, mutta toteutuminen jää nähtäväksi. Tautikehityksen osalta loppukesän suunta on ollut huolestuttava, mutta mikään paniikki ei ainakaan vielä ole päällä. Eerolan toiveissa on, että tämä syksy menisi paremmin kuin edeltävä. Silloinkin tilauskirja näytti kesän pääteessä vielä hyvältä, mutta sitten tuli uusi aalto. Eniten miestä harmittaakin politiikan poukkoilevuus.

– Ensin kaikki suljetaan ja sitten kaikki avataan, jotta voidaan taas sulkea, hän huokaisee. Ja hän lisää, että heidän tapauksessaan sykli on ollut armoton. Tilauskirjat täytetään, jotta ne voidaan taas peruuttaa ennen toteutusta, Eerola toteaa.

– Se harmittaa, että virheistä ei ole opittu. Esimerkiksi tämä kesän tartuntaketju olisi ollut vältettävissä, jos jalkapallokatsojille olisi tehty asia selviksi. Tiedossahan mahdollinen ongelma oli kyllä etukäteen, joten sitä tehottomuutta ihmettelen.

– Jos olisimme ottaneet opiksemme aikaisemmin, saisimme nyt tehdä Suomessa, mitä halutaan eikä ketään tarvitsisi rajoittaa. Tosiasiassa hallitus on tehnyt kerta toisensa jälkeen virheitä, joista me kaikki maksamme pitkän pennin.

Saksalaisia odotellessa

Yrittäjä kuitenkin uskoo asioiden petraantumiseen ainakin pidemmällä aikajänteellä. Hän itse otaksuu ihmisillä olevan paljon patoumaa mukavien asioiden tekemiseen. Eritoten hän odottelee muutamaa tuttua saksalaisryhmää, joita isommat konepajayritykset ovat käyttäneet Pälkäneellä jo vuosia.

– Eräälläkin asiakasyrityksellämme on useampikin saksalaisryhmä, joilta aina kysytään, mihin he haluaisivat, ja aina he ovat halunneet tänne Pälkäneelle ajelemaan ja suomalaiseen luontoon. Kun tätä on jatkunut jo useamman vuoden, ystäviähän heistä on tullut.

Vyönreikää soukemmalle

Koronan takia reippaasti tipahtanut liikevaihto onkin Eerolan mukaan syntynyt käytännössä vesijettien sekä mönkijöiden vuokraamisesta yksityishenkilöille.

– Ihmisillä on ollut aikaa harrastaa sekä kaverien että perheen kanssa, joten niille on ollut kysyntää. Taloudellisesti näistä saatava laskutus on varsin pientä, mutta onpahan saatu jotain tehdä, hän kertoo. Haasteelliset ajat ovat vaatineet myös muita toimenpiteitä. Eerolan päätös numero yksi oli, että omaa vyötä kiristettiin.

– Oma palkka jätettiin pois, tyhjänpanttina olleista menopeleistä pistettiin vakuutukset tauolle ja muutenkin kaikki kulut käytiin läpi, hän kertoo. Se auttoi, että talousnotkahdus ei ollut yrittäjälle ensimmäinen. Myös 2008 finanssikriisi seurauksineen vähensi yritysten tyky- ja kestitysintoa melkoisesti, joskaan ei yhtä totaalisesti kuin kiinalaisvirus.

Kaluston modernisoitiin löytyi nyt aikaa

Sekin edellisestä notkahduksesta opittiin, että hiljaisaikana on hyvä tehdä kalustomuutoksia. Näin toimittiin nytkin. Yritys onkin vaihtanut kaikki kaksitahtiset laitteensa ympäristöystävällisimpiin nelitahtimoottoreihin.

– Meillä oli vanhempaa laitteistoa, jonka myyntiä olimme harkinneet, mutta koska laitteet olisi ensin pitänyt laittaa kuntoon, se oli jäänyt tekemättä. Tähän oli nyt kalenterin tyhjentyessä minulla hyvin aikaa, yrittäjä kertoo. Sen verran hyviä kauppoja mies onnistui tekemään, että kustannustuki jäi saamatta. Siitäkin huolimatta, että liikevaihto oli kutistunut merkittävästi.

– Minä en siihen päässyt, koska olin tasapainottanut taloutta ja myynyt koneita.

YRITTÄJÄ MYÖNTÄÄ yhdeksi työnsä parhaista puolista sen, että sitä pystyy tekemään kotia käsin. Safarit käynnistyvät käytännössä aina perheen omakotitalon pihapiiristä, mikä on siis myös yrityksen osoite. Hilla ja Minttu ovat etenkin kesällä olleet isälle isoksi avuksi. Nytkin he auttavat iskää haastattelussa.

Tulevaisuus näyttää sähköiseltä

Ekologisia asioita aiotaan yrityksessä miettiä jatkossakin. Eerola uskoo, että tulevaisuudessa myös hänen safareilleen startataan sähkökäyttöisillä menopeleillä. Vielä ei teknologia kuitenkaan ole siinä pisteessä.

– Myöhemmin se lienee vääjäämätöntä. Ja jos ja kun asiakas haluaa ajaa sähköllä, niin sähköönhän mekin siirrymme, hän sanoo. Osittain sähkön aikakauteen onkin jo otettu ensiaskelia. Sähköavusteisia maastopyöriä on niitäkin tullut napattua ostoskoriin.

– Sellaisella minä tykkään vapaallakin käydä ajelemassa.

Metsäterapiaa

Yrittäjä myöntää, että epävarmuus on välillä pistänyt myös oman jaksamisen koetukselle. Hän on kokenut metsänhoidollisen työn olevan parasta terapiaa.

– Sekä metsän hoitaminen että istuttaminen ovat auttaneet pitämään pääkopan kasassa. Aikanaan huonokuntoiset metsät ja avonaiset vanhat sorakuopat on tullut hommattua lähinnä mönkijäsafareihin kelpaaviksi maastoiksi, mutta nyt kun aikaa siihen on ollut, samaisia alueita on työstetty tulevaisuuden metsän pohjiksi.

– Tietysti niin, että hienot reitit menopeleillemme säästetään, hän huomauttaa.

Ei metsänhoito hänelle kuitenkaan pelkkää ”terapiaa” ole. Kyllä hän on tehnyt metsähankintansa myös investointimielessä. Eerola kertoo itse lukeutuvansa siihen yrittäjäkastiin, jonka usko nykyistä eläkejärjestelmää kohtaan ei ole iso.

– Olenkin ajatellut sijoittavani näihin metsiin myös osan omaa eläkettäni, mies perustelee.

VIIME TALVI oli kelkkailun kannalta oikein hyvä. Näillä leveysasteilla joka talvesta ei voi sanoa tänä päivänä samaa.

Tällainen olisi unelmaloppuvuosi

Vesijettisafareita on siis elokuussa tiedossa kalenteriin mukavasti, ja yrittäjä uskoo, että syyskuussakin vielä ajellaan, joskin se on keliriippuvaista.

– Meillä on pelastautumispuvut 15 asiakkaalle. Ne ovat samanlaiset, joita palokunta käyttää hakiessaan pilkkijöitä jäistä, mutta toki tämä vesijettikausi enemmän kesälaji on, hän esittelee. Miehen ykköstoive on, että syksy olisi lämmin ja pitkä ja mahdollisimman koronavapaa.

– Siis sellainen, että saisimme ajaa paljon jettisafareita ja sen jälkeen tietysti sitten siirtyä mönkijöihin, hän kertoo. Ja jos loppuvuodesta maa olisi jäässä ja järvessä alustava jääpeite, sekään ei haittaisi, mies virnistää.

Teksti: Ville Kulmala

Kuvat: Ville Kulmala ja Mika Eerola

_________________________________________________________________________________

Ala vaihtui reilut 20 vuotta sitten

Mika Eerolalla on yrittäjäuraa takana jo komeasti rapiat kaksi vuosikymmentä. Jos oikein pröystäillä haluaa, voi hän sanoa aloittaneensa toiminnan jo viime vuosituhannen puolella. Sekin pitää paikkansa, koska mies aloitti yrittäjänä kesällä 1999 palkkatyönsä ohessa.

Pälkäneeltä kotoisin oleva, mutta Tampereen Tekussa Kone- ja metalliteknikon koulutuksen saanut Mika Eerola ehti tehdä reissuhommiakin. Hän kiersi jonkun aikaa Suomea keikkatyöläisenä, fiksailemassa paperikoneita ympäri maata. Mutta kun safareita koskeva yritysidea miehen päähän pilkahti, oli hän jo vaihtanut pysyvämpiin työtehtäviin. Työnantaja oli tuolloin Tammer-Neon, ja Mikan toimenkuva valomainossuunnittelu. Tammer-Neonilla vietetyistä vuosista oli apua myös omaa toimintaa ajatellessa. Yrityksen perustaja, yrittäjäneuvos Markku Koskenniemi oli iskostanut koko omaan porukkaansa ”Asiakas on kuningas” – mentaliteetin.

– Sitä Markku usein painotti, että asiakkaan kanssa vietetty aika on se tärkein aika. Selkärankaan se minullakin ehti viidessä vuodessa mennä, Mika muistaa.

TYYPILLISIMMIN SAFARIT ovat 5–15 hengen porukoita, mutta isoimmat ovat olleet noin 45 hengen ryhmiä. – Silloin olemme vähän jakaneet porukkaa, että kun yksi ryhmä menee mönkijöillä, toinen on patikkareissulla ja kolmas jossakin muussa aktiviteetissa, hän selkeyttää.

KORONA ON luonnollisesti mullistanut liiketoiminnan logiikkaa monellakin tapaa. Selvä on, että koska asiakkaat olivat 95-prosenttisesti yritysryhmiä, rajasulut sekä kaikenlaiset kokoontumisrajoitukset ovat olleet todellista myrkkyä safariyritykselle. Aiempien talousnotkojen kokemuksesta on ollut yrittäjän mukaan vinha apu. Yrittäjän toiveissa on, että syksyn kalenterimerkinnät tulevat siellä myös säilymään.

Selvä puute

Yritysidea sai pontta omista havainnoista.

– Se havainto siinä tuli tehdyksi, että paikat, joihin asiakkaita olisi voinut viedä jotain hauskaa tekemään, olivat aika rajalliset. Siinä lähellä sijaitseva Le Mansin sisäautorata alkoi olla jo käyty jokaisen asiakasporukan kanssa useampaan otteeseen, mies kertoo.

Eerolan mukaan bisnesmaailman illanvietot olivat jo tuolloin vuosituhannen taitteessa selvästi aikaisempia, usein hyvin alkoholivoittoisia iltoja selvempiä. Se oli käynyt kerta toisensa jälkeen selväksi, että pelkkä alkoholin ottaminen ei enää riittänyt asiakkaiden viihdykkeeksi.

– Krapulan sijaan haluttiin pikemminkin mennä tekemään jotain, ja usein sieltä illaksi sitten vielä kotiin.

Toinenkin perustavanlaatuinen syy alanvaihtoon

Safariyrittäjä muistelee, että ensimmäiset ajatushippuset asian ratkaisemiseksi pyörivät nupissa jo tuolloin.

– Kyllä minä noihin aikoihin ensimmäistä kertaa ajattelin, että teollisuuskeskittyneellä ja sinänsä paljon asiakkaita paikalle houkuttelevalla Tampereen seudulla varmasti olisi tilaa toimijalle, jonne voisi lähteä työpäivän jälkeen, pääsisi tekemään jotakin mukavaa ja sen päälle sitten saunoa ja syödä. Useimmiten kuitenkin niin, että kotona on sitten viimeistään kympin uutisiin, Eerola muistelee. Näiden pohdintojen lisäksi yrittäjyyteen ajoi myös toinen fakta.

– Työni oli ihan mukavaa, mutta rehellisesti sanottuna olin kyllästynyt kuvaputken tuijotteluun lasikonttorissa. Ei se ollut minun juttuni, hän myöntää.

Tyypillinen sukupuolensa edustaja

Se, että yrityksille tarjotussa ohjelmassa moottoreilla oli keskeinen rooli, juontaa puolestaan juurensa omista mieltymyksistä. Maatalon kasvattina Mika oli tottunut pelaamaan eri koneiden kanssa jo pienestä pitäen, ja ensimmäisen vesijettinsä hän hankki jo parikymppisenä.

Paperikonehommia tehtäessä taskuun oli jäänyt muutama tonni ylimääräistä, jotka mies oli päättänyt käyttää itsensä hemmotteluun. 90-luvun lama-Suomessa riihikuiva käteinen oli kova juttu, ja etenkin viihdevehkeissä useimmiten ostajan markkinat. Mikankin hankkima jetti oli päätynyt myyntiin talousongelmien takia.

KULUVA HELLEKESÄ on näkynyt myös vesijettien vuokrainnossa. Pirkanmaan Yrittäjä -lehden saapuessa paikalla yrittäjällä oli juuri työn alla Akaalta palautuneiden koneiden ensisyyni. – Meillä ei ole siis tarjolla sellaista palvelua, että tänne tulee ajelemaan puoleksi tunniksi korvausta vastaa. Sellaista palvelua on tarjolla muualla melko hyvin. Sen sijaan meiltä voi halutessaan vaikka hakea jetin omaan mökkirantaan.

Toiset ostavat taloja – toiset jotain muuta

Safariyrittäjäksi ryhtyminen tarkoitti isoa taloudellisesta riskiä. Vaikka koneita alkuun olikin murto-osa nykyisestä, rahaa yritystoiminnan aloittamista varten piti lainata noin puoli miljoonaa markkaa. Sillä sai kuusi vesijettiä, neljä moottorikelkkaa, toimintaan tarvittavat varusteet sekä vanhan Hiacen.

– Se oli sen verran paljon rahaa, että muut kaverit ostivat samanlaisilla summilla taloja. Minulla se meni koneisiin, hän kertoo. Aivan kaikki lähipiirissä eivät olleet vakuuttuneita suunnitelmista.

– Maanviljelijäisäni varoitteli näkevänsä tässä ison konkurssin mahdollisuudet.

Sitten mennään

Yrittäjyydestä Eerolalla ei ollut ennen starttiaan mitään kokemusta, mutta hän kertoo apua olleen tarjolla hyvin. Yrittäjäkurssit selkeyttivät montaa asiaa, ja toki myös se alkuun saatu starttiraha oli enemmän kuin tarpeen.

– Kelkkailufirmojen bisnekseen kävin tutustumassa Lapissa ja vesijettiin puolestaan Helsingissä, hän muistelee.

Yritys aloitti virallisesti toimintansa kesällä 1999. Eerolan oma ounastelu mahdollisesta markkinaraosta osui aivan oikeaan. Ei, että tilauksille heti alkuun mitään varsinaista ruuhkaa olisi ollut, mutta jotain kuitenkin. Ensimmäisten joukossa paikan löysivät muun muassa kännykkävalmistajan Nokian yritysryhmät. Kovassa lennossa ollut kännykkäjätti oli yrittäjälle eräänlainen jättipotti, ja hyvää oli sekin, että sana alkoi kiiriä. Vaikka ensimmäisen vuoden liikevaihto jäikin vielä 36 000 markkaan, yrittäjä oli saanut vahvistusta omille aavistuksilleen.

Palkkatyöt jäivät, kun ne eivät enää kannattaneet

Yritystoiminnan ensimmäiset kolme vuotta Mika teki kahta työtä. Palkkatyö TammerNeonilla jäi vasta kolme vuotta myöhemmin.

– Lopetin työt siinä vaiheessa, kun minulle muualla työskentelystä oli enemmän taloudellista taakkaa kuin hyötyä. Sen verran hyvin minut kolmen vuoden taikana oli löydetty, että täällä oleminen oli kannattavampaa kuin töissä käyminen.

Tänä päivänä SydänHämeen Safarien vempaimistoon kuuluu 16 vesijettiä ja 16 moottorikelkkaa. Vieläkin enemmän varastossa on mönkijöitä, 28 kappaletta. Niillä päristely yrityksessä kuitenkin aloitettiin vasta viimeisimpänä, joskin jo 2002 sekin.

– Sen verran vetisiä talvet olivat, että jotakin halusin siihen tilalle keksiä. Olin viettänyt liian paljon unettomia öitä lumitilanteen takia ja halusin löytää tähän jonkun ratkaisun, Eerola kertoo. Hän tiesi, että esimerkiksi Penttilän veljekset Kuhmalahdella järjestivät maastoautosafareita, joten aivan samaa hän ei halunnut tarjota. Mönkijöillä ajeluttajia ei löytynyt yhtä likeltä. Alku niiden kanssa ei tosin ollut ihan helpoin.

– Ensimmäisenä vuonna kun mönkkärien koemarkkinoinnin aloitin, kiinnostuneita oli ehkä kolme ihmistä. Sittemmin niistä on tullut toiminnan selkäranka.

MÖNKIJÖIDEN PARAS puoli on, että niillä pystyy menemään kelissä kuin kelissä. Siksi yrittäjä ne aikanaan moottorikelkkojen ja vesijettien lisäksi laivastoonsa lisäsikin.

Perhe tukena

Virallisesti Mika Eerola on yksinyrittäjä, mutta hän myöntää saavansa paljon tukea perheeltään.

Mikan vanhemmat pojat Valtteri ja Vihtori ovat olleet isän apuna tuhansia kertoja, mutta nyt heistä kumpainenkin on jo parikymppinen ja päätoiminen opiskelija. Sen sijaan vaimo Telle-Mari sekä lapset Hilla ja Minttu ovat edelleen tiiviisti apuna. Nytkin kaksi tytärtä ovat mukana seuraamassa tätä haastattelua.

– Kun isi on safarilla, me lämmitämme saunaa. Ja sitten kun asiakkaat palaavat safarilta, me autamme laittamaan varusteita kuivumaan, kertoo reippaasti toiselle luokalle syksyllä menevä Hilla. Minttu tekee nyökkäyksillään vierestä selväksi, että vierasta nämä työt eivät ole hänellekään. Ei vaikka ikää on mittarissa neljä vuotta.

Kun nämä kolme toteutuvat, hyvin menee

Omassa työssä parasta ovat Eerolan mukaan ehdottomasti tyytyväiset asiakkaat.

– Sen takia tätä työtä tehdään, hän sanoo ja kertoo huomanneensa vuosien saatossa, että asiakkaiden pitäminen tyytyväisenä tarkoittaa yleensä myös sitä, että yrittäjä saa olla levollisin ja hyvin mielin.

Eerolan mukaan heillä käy kerran vuodessa paikalla matkailualan opiskelijoita tutustumassa safarifirman arkeen. Heille yrittäjä on listannut kolme avainasiaa, joilla toiminta pidetään rullaamassa vuodesta toiseen.

– Ensimmäinen on, että asiakkaat lähtevät täältä terveinä pois, toinen että asiakkailla on ollut kivaa, ja kolmas että meille on jäänyt tästä jotain rahaa. Siihen tämä safariyrittämien oikeastaan perustuu.

Artikkeli on julkaistu ensimmäisen kerran Pirkanmaan Yrittäjä -lehdessä 17.8.2021