Suvi Simola hyppäsi lastenhoitajasta yrittäjäksi – Kertoo nyt, mitä käsitöillä itsensä elättäminen vaatii

– Ensinnäkin halusin ommella ja tehdä käsitöitä. Yrittäjyys oli oikeastaan ainoa ratkaisu, Suvi Simola kertoo. Käsityökeskus Hilma & Olgasta uutisoi ensimmäisenä Aamulehti.

Simola asuu itse Pälkäneellä Luopioisten kylässä. Siitä on verrattain lyhyt matka toimipaikkaan, joka on avoinna joustavasti esimerkiksi ryhmille. Niitä on riittänyt viime aikoina sen jälkeen, kun tamperelainen viihdealan yrittäjä Juhani Viita löysi paikan ja toi sinne bussilastillisen käsitöistä kiinnostuneita. Sittemmin bussilasteja on tullut useampia. Kiinnostusta on ollut muun muassa erilaisissa yhdistyksissä, jotka haluavat tehdä paikan päälle kesäretken.

Simola perusti yrityksensä vuonna 2017. Ensin ajatuksena oli tarjota ompelupalveluita Luopioisten kylässä, mutta entinen navetta tarjosi mahdollisuuden käsityömyymälälle. Aikaisemmin tilassa on toiminut muun muassa kirpputori, autosisustamon ompelimo ja Aitoon koulutuskeskuksen myymälä.

– Minulla ei ollut minkäänlaista yrittäjäkokemusta. Olin hoitanut kotona omia ja toisten lapsia 14 vuotta, Simola kertoo.

Muutos ei pelottanut. Simolaa kiehtoi vapaus tehdä niitä töitä mitä haluaa, koska tahansa haluaa ja kuinka paljon tahansa.

– Kannustan rohkeasti lähtemään yrittäjäksi. Minulla oli vuoden verran apuna Ikaalisten käsi- ja taideteollisessa opiskeleva henkilö koulutussopimuksella. Kun naapuritalossa tuli mahdollisuus aloittaa kesäkahvilan yrittäjänä, kannustin häntä siihen ja nyt tämä henkilö pyörittää kahvilaa. Olen luvannut olla takapiruna.

Vanhoja vaatteita korjattavaksi

Simola opiskeli lukion jälkeen pukuompelijaksi. Lastenhoitovuosien jälkeen hän suoritti sisustus- ja tekstiilialan ammattitutkinnon. Sen jälkeen hän alkoi miettiä, miten pystyisi harjoittamaan koulutuksensa mukaista ammattia.

”Näen, että käsityöammattitaitoa tarvitaan entistä enemmän.”

Suvi Simola

Alku on ollut lupaava. Simola on korjannut veneen patjoja, neulonut jättivillapaitoja, ommellut verhoja ja vetoketjuja, lyhentänyt housuja, korjannut moottoripyörä- ja laskuvarjohyppypukuja ja askarrellut onnittelukortteja.

– Ihmiset osaavat nykyään kysyä, pystyykö vanhoja vaatteita korjaamaan. Näen, että käsityöammattitaitoa tarvitaan entistä enemmän. Ostettua tuotetta ei heitetän saman tien pois. Vetoketjun voi vaihtaa hajonneen tilalle ja takin taskut voi ommella uudelleen, hän kertoo.

”Pelkällä ompelemisella en pärjäisi”

Käsityöalan tulevaisuus on mietityttänyt monia eivätkä läheskään kaikki alan ammattilaiset elä ammattitaidollaan.

– Pelkällä ompelulla tai käsityömyynnillä ei pärjäisi. Tulot tulevat pienistä puroista. Kun yhdistää ompelun ja käsityömyynnin ja tekee itse paljon, sillä voi elättää itsensä. Se vaatii monipuolisuutta ja sitä, että ei kieltäydy kauhean monesta työstä. Verkosto on myös tärkeässä roolissa. Yksi ihminen pystyy tekemään vain rajallisen määrän.

Useimmiten asiakkaat ymmärtävät odottaa, kun Simolan kädet eivät riitä. 

– On tärkeämpää, että työ saadaan tehtyä kuin että jätetään kokonaan tekemättä.

Yrittäjä ei ole laskenut, paljonko aikaa kuluu ompelemiseen. Työt etenevät joskus kahvipöydässä, joskus autossa. Tavoite on kirkkaana mielessä.

– Tavoitteeni on pärjätä ja toisaalta pitää työ antoisana. Jatkossa mietin palveluvalikoiman laajentamista.