”Tärkeintä on kehitys” – Tuure Toivola kamppailee aina täysillä

Tuure Toivola, mikä veti sinut kamppailulajien pariin?

”Tutustuin judoon nuorena isoveljeni kautta ja aloin treenaamaan tosissani 1990-luvun alussa. Olen tehnyt suurimman osan urheilu-urastani judon parissa ja lisäksi olen otellut jujutsussa, brasilialaisessa jujutsussa, sampossa ja sumossa. Nykyään harjoittelen myös kickboxingia, koska siitä on hyötyä jujutsussa. Kun harrastaa useampaa samantyylistä lajia, on oltava tarkkana, että muistaa pienet erot säännöissä.

Vaikka näissä lajeissa vaaditaan hyvää fyysistä kuntoa, tekniikkaa ja iskunkestävyyttä, matsi ratkaistaan aina oman pään sisällä. Uskon, että henkinen puoli onkin vahvuuteni. Olen kehittynyt kiertämällä paljon eri saleilla ja harjoittelemalla tiukkojen vastustajien kanssa. Harjoituksissa tarkkailen muiden tekniikoita, jotta onnistun paremmin virallisissa otteluissa. Kerran kamppailin arvokisoissa erään todella pitkän iranilaisen vastustajan kanssa, joka ehti korkeilla potkuillaan saada minuun useita osumia. Lopulta voitin hänet kokemuksella ja sillä, että minulla on aina ajatus mukana.”

Missä vaiheessa ymmärsit olevasi lahjakas kamppailija?

”Kaikki alkoi siitä, kun Raumalla judovalmentaja Aulis Pihlajamäki otti minut suojatikseen, opetti ja vei kilpailuihin. Etenin B-junioreiden maajoukkueeseen ja urheilupainotteisen lukion kautta armeijan urheilukouluun. Viimeisenä vuonna B-junioreissa voitin Samurai Cupissa kolmessa osakilpailussa hopeaa ja olin kokonaispisteissä ensimmäinen. Se oli ehkä ensimmäinen kerta, kun koin olevani hyvä. Myöhemmin olin A-junioreiden EM-kilpailuissa seitsemäs ja aikuisissa voitin Pohjoismaiden mestaruuskisoissa hopeaa. Suurimpana saavutuksenani pidän kuitenkin vuoden 1997 judon ensimmäistä Suomen mestaruuttani miesten sarjassa. En tiedä olenko vieläkään oikein tajunnut olevani lahjakas, mutta otteluista olen aina tykännyt.”

Miten pysyt huippuvireessä?

”Urheilulukion aikana 15 treeniä viikossa oli ihan normaali määrä ja maajoukkueleireillä harjoittelin jopa neljä kertaa päivässä. Toki tällöin osa treeneistä oli lihashuoltoa. Iän karttuessa judossa menestyminen olisi vaatinut entistä enemmän työtä ja myöhemmin oli mietittävä tärkeysjärjestystä työn, koulun ja urheilun välillä. Nykyään perheen ja pienten lasten takia harjoittelen vain muutaman kerran viikossa, siksi yritän vetää treenit aina täysillä ja samalla myös tsempata muita. Kickboxing-tunneilla harjoittelen lyöntipotkusarjoja ja jujutsussa innostavat monipuoliset treenit ja otteluharjoitukset. Jos olisi enemmän aikaa, erilaiset lajivierailut kiinnostaisivat. Esimerkiksi jooga ja pilates toisivat hyvää pehmeyttä kovien lyöntiharjoitusten vastapainoksi.

Kisoja jännitän edelleen, vaikka se ei näy päällepäin. Valmistaudun otteluihin nukkumalla kisapaikan hälyssä salin reunassa. Nukkuminen vie jännityksen pois ja auttaa keskittymään. Herään muutamaa tuntia ennen matsia, käyn haukkaamassa raitista ilmaa ja aloitan lämmittelyn. En välttämättä halua voittaa, mutta en ainakaan halua hävitä.”

(juttu jatkuu kuvan jälkeen)

Miten yhdistät kovatasoisen urheilun yrittäjyyteen?

”Niin kauan kuin muistan, olen myynyt asioita. Edelleenkin koen itseni enemmän myyjäksi kuin yrittäjäksi. 1990-luvun puolivälissä yrittäjyys ei ollut vielä in, siksi vanhempani ja koulun opinto-ohjaaja aluksi vastustivat ajatusta yrittäjäksi ryhtymisestä. Perustin 18-vuotiaana ensimmäisen yritykseni, jonka toimiala vielä tänäkin päivänä on värikuula-aseiden myynti. Kuten urheilussa, yritystoiminnassakin innostus on vienyt mennessään ja nykyään olen mukana useammassa yrityksessä Suomessa ja ulkomailla. En silti koe itseäni sarjayrittäjäksi, luontevampi nimitys voisi olla multiyrittäjä. Ehkä olen aina ollut huono keskittymään yhteen asiaan.

Työskentelen mahtavien kumppaneiden ja työntekijöiden kanssa, joiden ansiosta pystyn rytmittämään omaa työtäni. Helsingissä treenipaikkoja on paljon ja mukanani kulkee aina monen lajin varusteet. Nämä auttavat työn ja treenaamisen yhteensovittamisessa. Harrastamissani lajeissa maaliin on monta eri tietä, aivan kuten saman alan yrityksiä voidaan johtaa eri tavoilla ja ne voivat silti menestyä yhtä hyvin.”

Mitä tavoitteita sinulla on tulevaisuudelle?

”Lupasin jo monta vuotta sitten itselleni, että lopetan kilpailemisen seuraavan pahan loukkaantumisen sattuessa. Sellaista ei ole kuitenkaan onneksi sattunut, siksi jatkan kilpailemista. Harjoittelua en aio koskaan jättää täysin, mutta harjoittelumuoto varmasti muuttuu. Valmentajaksi en aio ryhtyä, mutta jonkin verran voisin jakaa kokemustani nuoremmille.

Yrittäjyyden hienoin puoli on se, että saan vaikuttaa työhöni ja olla siitä ylpeä. Tavoitteeni on saada yritykseni pyörimään yhä sujuvammin, jotta voin tulevina vuosina keskittyä yhä enemmän perheeseeni ja tukea lapsiani heidän valitsemissaan harrastuksissa.”

Tuure Toivola, 42 vuotta

• Yritykset, joissa tällä hetkellä mukana: Yrityskauppa Valhalla Oy, Valhalla Invest Oy, Yritysmyynti Habita Oy, Paintball Sissos Oy, Sissos-myymälä Oy, Paintball Proshop Ab (Ruotsi), Sia PB-Parks (Latvia), PB-Sissos Tmi.
• Kamppailulajien mestari:
  • Jujutsu: MM-kulta 2017, EM-kulta 2018, lukuisia Suomen mestaruuksia
  • Judo: PM-mestaruuskisojen hopea, lukuisa Suomen mestaruuksia aikuisissa ja junioreissa, A-junioreiden EM-kisojen 7. sija kahtena vuonna ja B-nuorten olympiapäivien 7. sija
  • Brasilialainen jujutsu: Sinivöisten sarjassa SM-kultaa sekä aikuisissa että senioreissa, aikuisissa EM-pronssia
  • Sampo: EM-kisojen 5. sija
  • Sumo: edustus EM-kisoissa

Kuvassa: Monen lajin taitaja Tuure Toivola viihtyy Kaapelitehtaalla sijaitsevan Helsingin Jujutsu Klubin tatamilla. Heitto-otteessa treenikaveri Mika Kuukkanen.

Teksti: Anette Loiske ja Jaana Tihtonen

Kuvat: Jaana Tihtonen