”Tuntui, että olen vanhus, jolta valuu kuola suusta” – Yrittäjä Christina Forsgårdin kaatuminen johti vuosien hermosärkyhelvettiin, joka vei ajatukset jopa itsemurhaan

Se tapahtui yllättäen, niin kuin onnettomuudet usein tapahtuvat.

Yrittäjä Christina Forsgård oli vuonna 2023 puhumassa Seinäjoella Sitran kasvutapahtumassa. Samalla reissulla hän kaatui Sokos Hotelli Vaakunan ravintolassa ja löi päänsä. Lattiaa oli juuri alettu pestä aamiaisen jälkeen ja se oli petollisen liukas.

Pää verilätäkössä maatessaan Forsgård ei vielä tiennyt saaneensa aivotärähdyksen. Se ei lopulta kuitenkaan ollut hänen suurin murheensa. Vakavampi seuraus paljastui myöhemmin.

Kolme kuukautta myöhemmin Forsgårdin vasen jalka alkoi oireilla. Öisin levossa hän kärsi vähitellen kovenevista hermokivuista, joka veivät unet. Kivut kestivät lopulta yli vuoden.

Forsgård etsi vimmatusti syytä kivuille, mutta sellaista hän ei saanut.

– Kukaan ei osannut liittää jalan hermokipua kaatumiseeni. Minulle määrättiin fysioterapiaa ja neuvottiin liikkeitä, joita piti tehdä. Kävin personal trainerin ohjauksessa kaksi kertaa viikolla salitreenissä ja tein kaiken, mitä ammattilaiset pyysivät tai neuvoivat.

Öisin hän joutui istumaan välillä pitkiäkin aikoja sängyllä etsiessään mahdollisimman kivutonta asentoa. Turhautuminen kasvoi.

Yrittäjä yritti kokeilla kaikkea, josta olisi voinut olla apua. Yksi apukeinoista, joita ortopedi ehdotti, oli selkäkippi.

– Ehdin kokeilla sitä vain muutamia kertoja, kun kävi niin, että kipu vain yltyi sietämättömäksi. Itkin lamaantuneena, enkä päässyt kipistä pois. Onneksi mieheni oli paikalla auttamassa minut pois.

Forsgård aloitti kokeilut kylmähoidolla, alkoi harrastaa meditaatiota, sähköshokkeja antavan Tens-laitteenkin hän hankki. Kylmähoito auttoi hetken ja meditaation avulla hermosto rauhoittui vähän. Sähköshokit leikkasivat kipua, mutta kipu palasi heti, kun ohjelma loppui. Yöllä levossa kivut olivat pahimmat. Forsgårdin moottorisänky helpotti hieman kipua hieman helpottavien outojen nukkumisasentojen löytämisessä. Patjakaupasta Forsgård osti vielä Tempur-patjan, jonka sopivan kovuuden fysioterapeutti vielä tarkasti pieteetillä.

Kotiin tultuaan Forsgård muistaa fantasioineensa parvekkeelta hyppäämisestä. Kun hänen miehensä hetkeä myöhemmin tuli kotiin, Forsgård kertoi lopettavansa Lyrican käytön siltä istumalta. 

Puolen vuoden sairausloma

Jalan särkyä tutkittiin selän magneettikuvauksissa, mutta selittävää syytä ei löydetty. Lopulta lääkäri määräsi uupuneelle Forsgårdille Lyrica-kipulääkettä, joka toi uusia ongelmia.

– Sain lääkkeestä hurjia itsemurha-ajatuksia. Lyrica teki minusta vihanneksen. Tuntui, että olin lääkkeillä turrutettu vanhus, jolta valuu kuola suusta. Elin ihan sumussa, yrittäjä kuvailee.

Vuoden 2024 keväällä Forsgård vietti päivää ulkoilmatapahtumassa. Hän ei tajunnut itse tuijottavansa lasittuneella katseella kaukaisuuteen. Häntä lähestyi tapahtuman ensiapuihminen kysyen, oliko kaikki hyvin.

– Hämmennyin tilanteesta. Tajusin, että olin istunut samassa paikassa yli kaksi tuntia. Nousin ylös, kävelin raitiovaunupysäkille ja ajattelin, että jos nyt kävelisin ratikan alle, siihen kipu varmaan loppuisi.

Kotiin tultuaan Forsgård muistaa fantasioineensa parvekkeelta hyppäämisestä. Kun hänen miehensä hetkeä myöhemmin tuli kotiin, Forsgård kertoi lopettavansa Lyrican käytön siltä istumalta. 

– En nähnyt itselleni mitään arvoa, eikä muita ihmisiä ollut olemassa. Sain lääkehuuruissa kokea, millaisessa mielentilassa itsemurhaa miettivä ihminen on.

Eihän lääkkeen käyttöä olisi saanut lopettaa kuin seinään, mutta en nähnyt muuta vaihtoehtoa. Seuraavien päivien ajan Forsgård kärsi pahoista vieroitusoireista. 

– Sitten sain aivoni takaisin. Olin jälleen kontrollissa itsestäni. Kipua vastaan taistelusta tuli päätehtävä. Salitreenit ja kotijumpat olivat aktiivista taistelua, usein silmät kyynelissä.

”Lopetin kaiken sokerin, tärkkelyspitoisten kasvisten, viljan sekä ultraprosessoitujen rasvojen syömisen.”

Christina Forsgård, yrittäjä

Matkasta tuli helvetti

Kivun keskellä Forsgård oli aloittanut myös merkittävän elämäntapamuutoksen, joka kantoi hedelmää. Hän alkoi lukea tiedepohjaista kirjallisuutta muun muassa aivoterveydestä. Ruokavaliosta karsittiin kovalla kädellä hiilihydraatteja.

– Lopetin kaiken sokerin, tärkkelyspitoisten kasvisten, viljan sekä ultraprosessoitujen rasvojen syömisen. En ollut ennenkään syönyt kovin huonosti, mutta nyt jokaisesta suupalasta tuli merkittävä. Siirryin solujen aineenvaihdunnan kannalta mahdollisimman optimaaliseen ravintoon. Opin, että aivot ovat rasvaa, ja ne tarvitsevat valtavasti oikeanlaista energiaa pitääkseen minut elinvoimaisena.

Nykyisin Forsgård syö kaksi kertaa päivässä, aamulla ja iltapäivällä. Ruokavalio on pääsääntöisesti ketogeenistä Välimerellisellä kevennyksellä. Muun ajan hän paastoaa. Ruokalistalla on muun muassa villiä kalaa, vihreää teetä, pähkinöitä ja siemeniä, avokadoa, vihreitä vihanneksia ja kasviksia, punaista lihaa, erityisesti riistaa. Ruoka on luomua, niin pitkälle, kuin mahdollista.

Ruokavaliomuutoksen myötä painoa on tippunut 24 kiloa puolessatoista vuodessa.

Ranskalaisessa sairaalassa Forsgård sai kortisonipiikin, jonka turvin hän pystyi palaamaan Suomeen pyörätuolissa.

Viimeinen niitti

Vuoden 2024 juhannuksena Forsgård oli matkalla Ranskassa, kun kivut yltyivät sietämättömiksi.

– Menetin yhtäkkiä täysin liikuntakykyni. Kipu hyppäsi kokonaan uudelle tasolle.

Ranskalaisessa sairaalassa Forsgård sai kortisonipiikin, jonka turvin hän pystyi palaamaan Suomeen pyörätuolissa.

Helsingissä hän pääsi pienen taistelun jälkeen lopulta lisätutkimuksiin Helsingin yliopistolliseen sairaalaan. Magneettikuvasta löytyi välilevyn pullistuma, joka päätettiin leikata.

– Nukutuksesta herättyäni kirurgi tuli kysymään, olenko jossain vaiheessa kaatunut ja loukannut selkääni. Hän kertoi, että selästäni oli leikattu välilevyn pullistuma. Samalla sieltä löytyi arpikudosta, jonka ympärille hermo oli kiertynyt. Se ei ollut näkynyt magneettikuvassa.

Lääkärin sanoja kuunnellessaan Forsgård tajusi, että syy pitkään kestäneille selkäkivuille oli vihdoin löytynyt.

Ikävää tilanteessa oli se, että kyseinen kirurgi ei ollut erikoistunut hermokirurgiaan. Operaation yhteydessä Forsgårdin vasemman jalan hermo vaurioitui. Sen seurauksena jalan tuntoaistimus heikentyi merkittävästi.

– Jouduin käytännössä opettelemaan kävelyn uudelleen. Se oli vaikeaa, koska jalka ei tuntenut mitään.

Kolmen kuukauden ajan Forsgård liikkui rollaattorilla ja kainalosauvoilla.

”On surullista ja järkyttävän huonoa taloudenhoitoa, ettei minua kuunneltu, eikä juurisyihin paneuduttu.”

Christina Forsgård, yrittäjä

”Taputeltiin päätä lääkkeillä”

Kaiken kokemansa jälkeen Forsgård ihmettelee, miksi kivun syyn selvittäminen ei kiinnostanut aidosti ketään.

– Minut magneettikuvattiin kolme kertaa. Vasta myöhemmin kuulin, että minulle olisi pitänyt tehdä varjoainekuvaus. Sellaista ei tehty.

Hän ei hakenut korvauksia hoitovirheestä, mutta luottamus terveydenhoitojärjestelmään koki kovan kolauksen.

– Miten on mahdollista, että yhteiskunta pitää yrittäjää puoli vuotta sairauslomalla. Minun sairauslomani on maksanut minulle ja yhteiskunnalle paljon. On surullista ja järkyttävän huonoa taloudenhoitoa, ettei minua kuunneltu, eikä juurisyihin paneuduttu. Minua hoidettiin vain kipulääkkeillä.

– Lääkäreiden ainoa tehtävä on pitää ihmiset mahdollisimman terveinä, ei määrätä lääkkeitä. Ei meidän yritysten eikä Suomen talous kestä, että vaivoja hoidetaan lääkkeillä. Kivun tai sairauden juurisyy on selvitettävä. Elintavoilla moni välttäisi myös verenpaine- ja kolesterolilääkkeet. Miksi syödä lääkkeitä, jotka eivät paranna, vaan poistavat vain oireet, hän kysyy.

Elämänsä kunnossa

Forsgårdin viesti muille yrittäjille on, että heidän kannattaa kantaa itse vastuuta omasta terveydestään muun muassa keskittymällä terveellisiin elämäntapoihin ja selvittämällä terveydentilansa säännöllisesti. Hän kannustaa ihmisiä lopettamaan ideologisen syömisen ja syömään oman terveyden kannalta mahdollisimman oikein.

Tällä hetkellä yrittäjän tilanne on parempi kuin aikoihin. 

– Mittausten mukaan olen aineenvaihdunnallisesti ja sydän-verisuoniterveyden puolesta ikäistäni nuorempi. Olen myös täysin lääkkeetön. Fyysisen saliharjoittelun myötä olen vahvempi kuin koskaan ja lihasmassani on kasvanut. Koen, että olen tällä hetkellä erittäin elinvoimainen. Taistelen toki edelleen jalan vaurioituneen hermon kanssa joka päivä. Uskon, että saan sen vielä kuntoon ja elän siten, että sillä ihmeellä on kaikki biokemialliset mahdollisuudet tapahtua.