Työuran jatkosta päätetään fiiliksellä

KALEVA 14.9.2025 CAMILLA AHLSTRAND

Eläkeikäisten työurien pidentäminen lisäisi osaavan työvoiman saatavuutta Suomessa. Tätä mahdollisuutta ei osata hyödyntää, sanoo tietokirjailija Marketta Rantama.

Toisin kuin ehkä luulisi, monen eläkeikää lähestyvän aikomuksena on työuran pidentäminen. Eläketurvakeskuksen (ETK) nettisivulla ekonomisti Satu Nivalainen kirjoitti kesäkuussa, että aiottu eläköitymisikä on jo noussut. Vuonna 2023 lähes 40 prosenttia 50–64-vuotiaista palkansaajista aikoi jäädä eläkkeelle vasta 66-vuotiaana tai vanhempana.

Viittä vuotta aiemmin näin ajatteli vain 20 prosentilla vastaajista. Vastaukset olivat samansuuntaiset sekä miehillä että naisilla. Työurien pidentämisen tarve on ollut esillä vuosituhannen alusta lähtien. Sitä edellyttää eläkejärjestelmän taloudellinen kestävyys.

– Valtiovallan ikäpolitiikkaa ja eläkeikiä on justeerattu, mutta työuran pidennys ei ole asiana ulottunut työpaikoille. Ihminen tekee ratkaisunsa sen perusteella, mikä on fiilis työpaikalla. Näin sanoo tietokirjailija ja yrittäjä Marketta Rantama (YTL).

Eläkeikäisten jatkaminen töissä olisi mahdollisuus osaavan työvoiman saatavuuden lisäämiseksi Suomessa, mutta tätä ei Rantaman mielestä oikein osata käyttää.

Hän on tehnyt karkean arvion siitä, että jos jokainen tänä vuonna vanhuuseläkkeelle siirtyvä tekisi yhden kuukauden yli alimman eläkeiän, tarkoittaisi se käytännössä noin 3 367 henkilötyövuotta.

Rantama sanoo, että puolet eläkeläisistä on kiinnostunut jatkamaan töissä jossain muodossa mutta puolet ei, ja se täytyy huomioida myös.

– Voi olla terveysongelmaa tai takana raskasta työtä. Rantama itse on eläkeikäisenä perustanut yrityksen, jossa toimii täysillä, vaikka ensi vuonna täyttää 70 vuotta.
Rantama pahoittelee sitä, että ympäristö ei oikein kannusta työuran jatkamiseen.

– Mitä sinä nyt työtä mietit, sinähän olet eläkkeellä. Niinpä ihminen muuttuu identiteetiltään ”eläkeläiseksi”, ei tunnista vahvuuksiaan ja hävittää osaamispääomansa, jolla olisi käyttöä tämän päivän työelämässä.

”Asennemuutoksen täytyy tapahtua sekä työnantajan että työntekijän mielessä.”

Marketta Rantama ja Paula Aikio-Tallgren

Toisaalta eläkeläisrooli imaisee nopeasti mukaansa.

– Kahden vuoden eläkkeellä olon jälkeen työ ei enää houkuta.

Rantama tuntee aihepiirin ja on juuri kirjoittanut tästä kirjan yhdessä torniolaislähtöisen Paula Aikio-Tallgrenin kanssa. Aikio-Tallgren on Savon yrittäjien toimitusjohtaja.

– Tämä kirja lähti liikkeelle asennemuutoksen tarpeesta. Ikääntyminen ei ole negatiivinen asia.

Sitaatti on lainaus Rantaman ja Aikio-Tallgrenin kirjasta. Sen nimi on Työn ja eläkkeen raja murtuu -opas.

Opas sisältää käytännön ohjeistusta työnantajille, esihenkilöille, yli 55-vuotiaille työntekijöille ja eläkeläisille siitä, miten työtä voidaan järjestää mielekkäällä tavalla ennen eläkeikää ja sen jälkeen.

Oppaan virallinen julkaisu tapahtuu 25. syyskuuta eduskuntatalossa, vaikka kirjoittajat ovatkin sitä mieltä, että lainsäätäjä on tehnyt jo paljon. Ongelmana on, että valtiovallan ylätason toimet tepsivät vain osittain ikääntyneiden työntekijöiden työssä jatkamiseen.

– Asennemuutoksen täytyy tapahtua sekä työnantajan että työntekijän mielessä, kirjoittajat alleviivaavat.

He toivovat, että kirjan ideoita hyödyntämällä karistettaisiin ajatukset varhaisesta työstä vetäytymisestä ja ikääntyneiden työntekijöiden syrjään siirtämisestä.

– Olemme avanneet eläkeläisille oven takaisin työelämään.

Aikio-Tallgrenia kummastuttaa esihenkilöiden varovainen suhtautuminen eläkeikää lähestyviin.

– Me sanomme kirjassa selkeästi, että esihenkilö saa kysyä, kuinka olet suunnitellut työuran jatkoa. Esihenkilö ehkä vertaa asiaa perhesuunnitteluun äitiysloman tyyliin. Mutta ei, ei eläke ole sellainen kysymys. Jos siitä pelätään kysyä, ei koskaan päästä avoimeen keskusteluun, Aikio-Tallgren lisää.

Rantama on havainnut, että eläkeikäisiä kohdellaan yhtenäisenä joukkona – mummoina ja pappoina – kun on 65 vuotta täytetty.

– Minulta kysytään nyt, että pitääkö eläkkeeltä lähteä töihin. Ei pidä vaan se on oma valinta. Ei kuitenkaan tarvitse ihmetellä, jos joku on työnteosta kiinnostunut.

– Ei se osaaminen jää lähtökahveille. Kokemuksen arvostaminen on vastalääke ikäsyrjintään. Olipa työnantaja sitten Savosta tai Lapista, voiko asenteita selittää se, että johtajat ovat monesti nuorempia kuin ikääntyvä työntekijä tai työnhakija?

– Kyllä ja tuomme kirjassa esille sitä. Jos konkari on lähestymässä eläkeikää ja jos töihin tulee nuori pomo, tämä haluaa kaikkia johtaa yhdenvertaisesti ja oikeudenmukaisesti. Pomo ei välttämättä tunne hänen kokemustaan eikä ehkä edes koulutustakaan. Näin konkari ei koe oloaan vahvaksi. Saattaa maan velkaantumisen taittamiselle. olla, ettei pomo ei ole millään tavalla kiinnostunut hänestä, Rantama vastaa.

Paljon on puhuttu hiljaisesta tiedosta, mitä pitkään töissä olleilla on ja sen siirtämisestä. Näyttää siltä, että vanhemmilta tekijöiltä ei tietoa siirry nuoremmille.

– Olen sitä mieltä, ettei sitä tapahdu, Aikio-Tallgren sanoo.

Hänestä yleistä on, että kun konkari lähtee eläkkeelle, esihenkilöt ajattelevat, että kyllä työ ihmistä opettaa ja uusi ihminen tulee tilalle kylmiltään.

– Läppärin ja salasanojen antaminen on helppoa, mutta syvällisen tiedon opettaminen ei tapahdu päivässä tai kahdessa. Voi myös olla, etteivät kollegat osaa uutta tulijaa opettaa, jos lähtijä on asiantuntija, Aikio-Tallgren sanoo.

Kirjoittajat esittävät, että työntekijän puolestaan kannattaa pohtia sitä, ettei uran tarvitse olla enää nousujohteinen. Työtä voi myös tuunata itselle sopivammaksi.

– Ei eläkkeeseen enää vaikuta, vaikka siirtyisi loppuajasta osa-aikatyöhön.

Artikkeli julkaistu Kalevassa 14.9.2025