Vanhat avioehtosopimukset ja testamentit on syytä tarkastaa
Asianajaja, laamanni Harri Kontturi, Asianajotoimisto Kontturi & Co Oy
Avioehtosopimuksen ja testamentin päivittäminen on parasta verosuunnittelua ja estää lesken jopa loppuelämän katastrofilta
Varsinkin yrittäjien keskuudessa aikanaan vuosia sitten tehdyt avioehtosopimukset ovat yleisiä. Useimmiten ne on laadittu vähän ennen vihkimistä ja kun yritystoiminnassa on otettu ensiaskeleita. Samoin pankkilokerossa saattaa olla odottamassa avaamistaan vuosia sitten tehty perustestamentti, jota ei laatimisensa jälkeen ole sen koommin asiantuntemuksella tarkastettu, turvaako se tänä päivänä hyvinkin niukoilla määräyksillään riittävästi puolison kuollessa lesken asemaa tai onko testamenttiin sisällytetty perillisiä ajatellen nykyisin verosuunnittelun mahdollistavia määräyksiä. Työssäni asianajajana törmään testamentteja lukiessani aivan liian usein siihen ikävään tosiasiaan, että lasten aviopuolisoita koskeva näiden avio-oikeuden pois sulkeva ehto edustaa edessäni olevan vanhan testamentin ”korkeinta viisautta” ja aikanaan laadittu perustestamentti ei tarjoa leskelle riittävää turvaa kunniakkaaseen vanhuuteen. Myös vanha avioliiton solmimisen aikaan laadittu kaiken avio-oikeuden pois sulkeva avioehtosopimus saattaa yllätyksellisyydessään johtaa lesken loppuelämän taloudelliseen katastrofiin ja samalla aikaansaada perillisille loppupeleissä tarpeettoman ankaran perintöverotuksen, josta ei hyödy kuin verottaja ja valtio.
Lähtökohtaisesti naimisiinmenon myötä aviopuolisoille syntyy avio-oikeus toinen toistensa omaisuuteen. Käytännössä tämä tavallisesti merkitsee toisen kuollessa sitä, että leskellä on oikeus saada itselleen puolet puolisoiden yhteen lasketun netto-omaisuuden arvosta. Jos vainaja oli varakkaampi, tämä toteutetaan antamalla leskelle verovapaata tasinkoa kuolleen varoista, jotta puntit menevät lain edellyttämällä tavalla tasan. Jos taas avioliitto päättyy eroon, maksaa varakkaampi puolisoista tasinkoa exälleen, jotta kumpikin saa lopulta saman verran. Tästä pääsäännöstä on mahdollista poiketa laatimalla avioehtosopimus.
Avioehtosopimus onkin nykyisellään enemmän sääntö kuin poikkeus varsinkin yrittäjien avioliitoissa. Avioehtosopimus tyypillisimmillään sulkee avio-oikeuden ulkopuolelle puolisoilta toisen puolison nimissä olevan omaisuuden, siis myös yrityksen ja sen myötä yritysomaisuuden. Avioehtosopimus on sinällään osa järkevää yritystoiminnan riskienhallintaa ja sillä lähtökohtaisesti halutaan elämän muutostilanteiden varalta suojata itse yrittäjää ja yritystä. Selvästi pääajatuksena on turvata asemia sen varalta, ettei yhteiselämä alkutoiveista huolimatta olisikaan hamaan kuolemaan saakka auvoista ja yhteinen matka päättyisi eroon. Sen sijaan, jos onni kukoistaa loppuun asti, aikanaan laadittu jyrkkyydessään vääräsisältöinen avioehtosopimus johtaa usein kohtuuttomuuteen ja avioehtosopimuksen ankaruudesta myös verottaja kiittää. Päivitetty ja elinolosuhteisiin räätälöity avioehtosopimus sen sijaan tuo avio-oikeuden myötä leskelle taloudellista turvaa ja säästää tavallisesti perillisiä myös huomattavasti perintöveroissa. Tämän vuoksi vanhat avioehtosopimukset tulisi ehdottomasti ottaa asiantuntemuksella täysin uudenlaiseen tarkasteluun vahinkojen välttämiseksi, ennen kuin on liian myöhäistä.
Myös jäämistöverosuunnittelu ja varautuminen yhteiskunnan odotettavissa oleviin muutoksiin hoitomaksuja ja sosiaaliturvan nielemiä verovaroja myöten asettaa tänä päivänä testamenteille määräyksineen aivan uudenlaisia ulottuvuuksia ja vaatimuksia. Vanhanaikaiset testamentit, joissa turhia veroseuraamuksia sen kummemmin miettimättä on tarpeettomasti määrätty kaikki kuolleen omaisuus omistusoikeuksineen leskelle, joutavat silppuriin, ellei satuta rakastamaan verotusta. Lesken asema on paremmin turvattavissa ilman veroseuraamuksia. Samoin ne testamentit, joissa esimerkiksi perillisille ei ole suotu viimeisenä tahtona mahdollisuutta omakohtaiseen perintöverosuunnitteluun perimistilanteessa, tulisi päivittää nykyaikaan. On mahdollista, että lapsen periessä vanhempansa tulossa olisi sellaista perintöomaisuutta, jonka omistusta lapsi ei välttämättä tarvittaisi ja joka olisi järkevintä veroja säästäen ohjata jo yhden sukupolven yli suoraan lastenlapsille. Jos tässä vaiheessa testamentti tarjoaisi lisäksi lapsille myös vain hallintaoikeuden tai käyttöoikeuden ottamiseen, veroeuroja säästyisi entisestään. Samoin testamenteissa olisi syytä käsitellä jo jälkipolven sovun turvaamiseksi esimerkiksi perillisten mahdollisesti eri elämäntilanteissa vanhemmiltaan saamia eri suuruisia ”isän ja äidin antamia avustuksia”. Se, että testamentissa määrätään perintöön sovellettavaksi Suomen lakia on hyvin tärkeä määräys, jos perittävä henkilö viettää suuren osan ajastaan vuodessa ulkomailla ja vaikkapa Espanjan auringon alla.
Se on aivan varmaa, että avioehtosopimuksen sisällön uudelleen arvioinnilla selviää aviopuolisoiden oikeudellinen asema ja taloudellinen turva aivan uudella, ennen tiedostamattomalla tavalla. Varmaa on myös se, että useimmissa tapauksissa testamentin päivittämisellä säästetään tuntuvasti veroeuroja tai varojen kuluminen yhteiskunnan rakenteisiin.
