Vastakkainasettelun vuosikymmen?
Olen viime vuosina pysähtynyt useaan kertaan miettimään, että muuttuuko maailma ympärilläni nopeammin kuin minä? Vai toisin päin? Ihminen kasvaa ja kehittyy läpi elämän. Itse olen kokenut henkisen kasvun tulevan omalla kohdallani ”kasvupyräyksinä”. Silloin kun on liian kiire tai asiat menevät ”liian hyvin”, ei henkiselle kasvulle jää aikaa. Haasteet elämässä taas kasvattaa väkisinkin, kunhan uskallamme kohdata ne.
Noin 25 vuotta ajassa taaksepäin. Elämme 1990-luvun loppua. Aikaa, joka itselleni edustaa melko huoletonta varhaisaikuisuutta. Pahimmat lamavuodet on ohitettu, Eurooppa yhtenäistyy ja edessä on huoleton tulevaisuus… Vai onko? Jos tuota juuri täysi-ikäistynyttä minua olisi pyydetty kuvailemaan omaa maailmankuvaani tai maailmaa ympärilläni, olisi vastaus varmasti erilainen, kuin nyt keski-ikäisyyden kynnyksellä.
Oma elämäni sekä minä ihmisenä ovat muuttuneet melkoisesti noista 1990-luvun loppuvuosista. Niin myös maailma ympärilläni. Luin eilen, että vuodesta 2012 julkaistun Maailman onnellisuusraportin perusteella
Suomi on valittu maailman onnellisimmaksi maaksi seitsemättä kertaa peräkkäin. Löytämieni tilastojen perusteella Suomi on ollut TOP 10:ssä koko tuon 13 vuoden ajan. Samoin Norja.
Mielestäni on hieno lukea, että olemme maailman onnellisin maa. Samalla koen, että me Suomalaiset emme aina osaa nauttia onnestamme. Usein löytyy myös valittamisen aiheita. Kriittisessä suhtautumisessa onnellisuuteen on kuitenkin myös hyvät puolensa. Vähän kuten tuo alussa mainitsemani henkinen kasvu, niin myös kehitys pysähtyy, mikäli jäämme vain nauttimaan siitä kaikesta mitä meillä on.
Valittamisen / kriittisen suhtautumisen lisäksi olen kuitenkin kokenut viime vuosina myös vastakkainasettelun lisääntyvän, niin politiikassa kuin yhteiskunnassamme yleisemminkin. Kriittisestä asenteesta poiketen en näe vastakkainasettelulla saavutettavan mitään hyvää. Uskon kuluneiden vuosien lisänneen tyytymättömyyttämme ja turhautumista. Kuka olisi uskonut vuonna 2019, että loppuvuodesta maailma suljetaan Covid-19-pandemian takia. Tai että 2022 olemme täysimittaisen Euroopassa käytävän rintamasodan kynnyksellä. Puhumattakaan esim. korkojen nousun nopeudesta ja sen vaikutuksista päivittäiseen elämäämme. Silti vastakkainasettelu harmittaa minua.
Vaikeudet on voitettavissa, mutta siihen tarvitaan meidän kaikkien panos. Yhdessä. Mitäpä jos sen sijaan, että etsimme syyllisiä toisistamme, keskittyisimmekin etsimään yhteisesti toteutettavissa olevia ratkaisuita kohtaamiimme haasteisiin.
Jaakko Koskinen
