Tämän Egyptin valttikorttina on luonnonrauha – majoitusmahdollisuuksiakin piisaa
Vaikka yrityksen nimessä eksoottinen klangi onkin, Egyptin Pyhä ja Arki Oy:n yrittäjä Kirsi-Maaria Jyväsjärvi ei aivan sataprosenttisesti voi siitä kunniaa ottaa. Nimessä mainittu tienoo kun on nimetty Egyptinmaaksi jo hyvä tovi sitten – ilmeisesti jo 1700-luvulla.
– Joskin ilmeisesti vielä tuolloin nimi on ollut Ekypti, siis ilman näitä vaikeampia aakkosia, Jyväsjärvi kertoo.
Varmaa tietoa nimen taustasta ei ole, mutta aika todennäköisenä pidetään, että se juontaa juurensa Raamatusta. Merkityksestä sitten onkin useampi veikkaus.
– Joko nimi juontaa siitä, että Egypti on aika kaukana muualta, tai sitten sillä on viitattu vauraaseen maastoon eli täällä kasvaneisiin isokokoisiin honkiin, yrittäjä taustoittaa.
Sukutila jo yli vuosisadan
Aivan 1700-luvulta asti yrittäjän suku ei ole täällä asunut – mutta kuitenkin reilun vuosisadan. Kirsi-Maarian isovanhemmat Johannes ja Hedviina eli Fiinu Jyväsjärvi sekä kolmen kuukauden ikäinen Lyyti saapuivat tänne 1916. Kauppakirjat Egyptin torpasta on kirjattu samalle vuodelle. Se oli erotettu torpaksi Keulan kantatilasta jo liki 80 vuotta aikaisemmin. Kaukaa he eivät muuttaneet, vaan Piili-nimisestä kylästä, noin kymmenen kilometrin päästä. Alkuperäinen torppa ei ollut suuren suuri, vain pieni pirtti uuneineen. Mutta nuorelle rakastuneelle pariskunnalle ihan riittävä. Uutta elämääkin syntyi, sillä kaikkiaan sinne syntyi kahdeksan lasta.
– Viimeisin tästä katraasta kuoli vasta viime joulun alla, kun kummisetäni Eino menehtyi, Kirsi-Maaria kertoo.
Egyptin torpan elinkeino oli maatalous. Viljelyn lisäksi tilalla kasvoi karjaa. Tätä rataa jatkettiinkin aina vuoteen 1980, jolloin tilan navetta paloi. Tulessa menehtyi sonni ja jokunen kana, mutta sen verran heikkoon kuntoon navetta palon seurauksena ajautui, että se aikaisti myös Kirsi-Maarian vanhempien, Siskon ja Laurin suunnitelmia laittaa pellot pakettiin. Jonkin verran lampaita ja kanoja tilalla tosin vielä oli pidemmän aikaa.
Opiskelu vei muualle
Kirsi-Maaria oli navettapalon aikoihin tuore ylioppilas. Suoranaisesti se ei siis hänen tulevaisuuden suunnitelmiinsa vaikuttanut. Ei hän nimittäin ollut tilaa jatkamassa tuolloin. Häntä kutsuivat opinnot ja tarkemmin Korpilahdella sijaitseva Alkio-opisto. Alkuun hän luki kasvatustiedettä ja psykologiaa, mutta niitäkin enemmän omalta tuntui hänen seuraavaksi aloittamansa kulttuurilinja. Siltä saralta ne työtkin sitten myöhemmin löytyivät. Oman alansa työn makuun hän pääsi Sulkavalla, jonne hänet palkattiin kunnan kulttuurisihteeriksi.
– Se oli aikalailla unelmatyö, ja pääsin esimerkiksi ohjaamaan näytelmiä. Muutenkin siinä pääsi näkemään kulttuurielämää todella monipuolisesti, hän muistelee.
Kolmen Itä-Suomessa vietetyn vuoden jälkeen löytyi samankaltainen pesti lähempää omia juuria. Keuruulla kun oli auki vastaava toimenkuva, johon Kirsi-Maaria haki ja valittiin. Siellä menikin kokonainen vuosikymmen. Näihin aikoihin osuivat myös hänen niin sanotut ruuhkavuotensa. Työteon lomassa kun tuli perustettua perhe, johon syntyi kolme poikaa.
Lama pakotti uudelle uralle
Seuraava vuosikymmen eli 1990-luku pisti Kirsi-Maarian elämässä uusiksi useammankin asian. Työelämässä kuvioita muutti Suomeen iskenyt syvä talouslama. Ja kun valtionosuus kulttuurisihteerin virkaan lopetettiin Keuruulla, veti Kirsi-Maaria omat johtopäätöksensä ja irtisanoutui erorahaa vastaan. Koska tilanne oli yhtä huono ympäri maata, päätti nainen että kunnan kulttuurihommat olivat hänen osaltaan paketissa. Oli uusien haasteiden aika.
Tuleva yrittäjä oli jatkanut työn ohessa kasvatustieteiden opintojaan, mikä osoittautuikin tulevan työllistymisen kannalta oivaksi valinnaksi. Työelämän lisäksi muutoksen tuulet olivat puhisseet myös ihmissuhderintamalla eron ja uuden parisuhteen muodossa. Sellainen käynnistyi Mustanmeren rannoilla Romaniassa. Siellä työreissussa ollut Kirsi-Maaria huomasi tulevansa hyvin juttuun siellä syntymäpäiväreissullaan olleen Pertin kanssa. Sen verran hyvin, että yhteydenpitoa jatkettiin myös kotimaassa.
Parisuhde vei toiselle puolelle Suomea
Pertti oli Mikkelin miehiä, jonne Kirsi-Maaria alkoi suunnata kulkuaan yhä useammin. Lopulta niin tiuhaan, että hän muutti kokonaan Itä-Suomeen. Kirsi-Maaria työskenteli Mikkelissä nuoriso-ohjaajana tovin ja opiskeli samalla yhteisöpedagogiksi. Opiskelun ohessa hän teki myös opettajan sijaisuuksia. Opettajantöiden lisäksi opiskelumaailma kävi tutuksi myös siltä toiselta puolelta. Tuleva yrittäjä kun ehti opiskella vähän enemmänkin. Ensin hän suoritti yhteisöpedagogin tutkinnon, ja vuonna 2005 hän valmistui luokanopettajaksi Jyväskylän yliopiston järjestämästä poikkeuskoulutuksesta Kokkolasta.
Tila siirtyi yrittäjän hoteisiin jo 2006
Egyptin tilalla, josta siis myöhemmin tuli yritystoiminnan tukikohta, oli tehty virallinen sukupolvenvaihdos vuonna 2004. Tuolloin Kirsi-Maarian vanhemmat lahjottivat tilan metsäpalstoineen lapsille ja lapsenlapsilleen, tosin niin, että he itse jäivät vielä asumaan tuttua maatilaansa. Varsinainen päärakennus pihapiireineen jäi Kirsi-Maarian ja hänen poikiensa hoitoon.
Ajatus tilan hyödyntämisestä matkailumarkkinointiin heräsi ensimmäisiä kertoja jo tuolloin. Silloin se jäi kuitenkin vielä suunnitelman asteelle. Tosin aika paljon sekä Pertti että Kirsi-Maaria pyrkivät viettämään aikaa maatilallakin. Tätä auttoi se, että Pertti oli päässyt tielaitokselta eläkkeelle jo alle 60-vuotiaana. Hän olikin sitten jo iällä oleville vanhemmille oiva apumies. Pysyvämmin Pirkanmaa kutsui pariskuntaa vuonna 2009. Silloin Kirsi-Maaria nimittäin sai Virroilta viran erityisluokanopettajana. Sellaiseksikin hän oli opiskellut työnsä ohessa.
Yritysideoista ei ollut pulaa
Egyptin Pyhä ja Arki Oy kirjattiin kaupparekisteriin vuonna 2013. Kirsi-Maaria oli ottanut yhteyttä paikalliseen yritysneuvojaan, joka piti potentiaalisen yrittäjän ideaa jatkojalostuksen arvoisena. Tai pikemminkin tässä pitää puhua ideoista monikossa. Kirsi-Maaria kaivaa tässä vaiheessa juttutuokiotamme esiin A4-paperin, joka puhuu puolestaan. Sen ylänurkassa komeilee yrityksen nimi, ja sen jälkeen on pitkä lista avainsanoja potentiaalisista toimintaideoista: Majoitus, Luonto, Ateriapalvelut, Kulttuuri ja taide, ja niin edelleen. Kunkin otsikon perään on avattu ajatusta vähän pidemmälle. Iso osa asioista on toteutettu, osasta on jo ehditty luopuakin, kuten elintarvikekioskista.
Mikä on tuplatyön motivaattori?
Kirsi-Maarialla oli yritystoiminnan alkaessa siis jo täysipäiväinen virka, joten mikä sai hänet ottamaan siihen rinnalle vielä toisenkin pestin?
– Välillä kyllä mietin, että se on ihan hyvä kysymys, hän hymyilee aloittaessaan vastauksensa.
– Ehkä siinä jotenkin oli takana se, että jos on firma, niin tästä paikastakin tulee huolehdittua ja kehitettyä sitä jotenkin paremmin, hän miettii ja lisää motivaatiopuolelle myös vaihtelunhalun.
– Varmaankin se, että tässä saa toteuttaa itseään. Koulussahan kaikki tehdään aina lukujärjestyksen ja tehtyjen suunnitelmien mukaan, hän kertoo. Ja vaikka paikan tarjoama rauha olikin yksi valttikortti, toisaalta hän kaipasi paikalle myös elämää.
– Lapsuudesta muistan, kun täällä oli isovanhemmat ja heidän lapsensa ja kaikki lapsenlapset, niin se oli upeaa aikaa, hän kertoo. Isompien juhlien järjestäminen luonnistuu sekin.
Hyvinvointia moneen junaan
Majoitustoiminta on ollut mukana tarjouspaletissa alusta alkaen, kuten myös hoidot. Joskin näistä molempien osalta tarjonta on elänyt vuosien saatossa. Majoituspuolella tarjolla olevien vaihtoehtojen kirjaan on esimerkiksi vasta äskettäin lisätty valmiiksi saatu Villa Linnea, johon tosin palataan vähän myöhemmin. Hoitopuolella puolestaan alusta asti on ollut tarjolla hermoratahierontaa, johon siihenkin Kirsi-Maaria oli ehtinyt kouluttautua jo 2000-luvun alkupuolella. Esimerkiksi luontaishoidot ja eteeriset öljyt ovat sen sijaan tuoreempia tuttavuuksia. Hyvinvointipuoli näkyy myös yrityksen kesän tapahtumakalenterissa. Sen starttaa villiyrttikurssi, joka pidetään jo ennen juhannusta.
– Siinä metsästetään luonnosta lautasellekin sopivia kasveja, kuten vesiheinää, apilaa, voikukkaa, siankärsämöä ja vuohenputkea, yrittäjä listaa.
Kursseilla on edelleen tilaa
Toinen kalenterista löytyvä tapahtuma on Öljy-sakra-retriitti, jossa tutustutaan eteeristen öljyjen hyvinvointia edistäviin ominaisuuksiin. Perjantaista sunnuntaihin kestävää retriittiin otetaan siihenkin maksimissaan 10 ihmistä. Asiaan vihkiytymättömälle hieman samankaltaiselta kuulostaa Raindrop-öljyhoito, joka on koko viikonlopun mittainen. Sen Virroille tulee pitämään brittiläinen tämän alan taitaja. Susan Neary. Koulutuksen tulkkaa suomeksi Hanna Era.
Öljyistä Kirsi-Maarit innostui omien hyvien kokemustensa ansiosta.
– Ystäväni minulle tekemä Raindrop-hoito oli omalla kohdalla kokemuksena niin hyvä, että halusin tarjota tätä mahdollisuutta muillekin, yrittäjä kertoo ja huomauttaa, että toistaiseksi kaikkiin kesän kursseihin on vielä tilaa.
Vapaaehtoistyötä kansainvälisellä otteella
Kansainvälisyyttä virtolaistilalle on tuonut vuosien saatossa myös Wwoofer-toiminta (World Wide Opportunities on Organic Farms), joka on tuonut tilalle useampiakin vierailijoita kirjaimellisesti ympäri maailmaa, kauimmaiset aina Uudesta-Seelannista lähtien. Jo 1970-luvulla perustetun Wwoof-toiminnan ideana on yhdistää maatilan ja vapaaehtoisen työntekijän. Mukaan lähtevä tila on lupautunut noudattamaan järjestön asettamia sääntöjä ja tarjoaa työtä ja ylläpidon vapaaehtoiselle työntekijälle.
– Työnkuva vaihtelee, ja esimerkiksi meillä se on tarkoittanut kasvimaan hoitoa, pihasiivousta, kanojen hoitoa ja monta muuta maatilan elämään kuuluvaa askaretta. Alkuvuodesta meillä on ollut wwoofereina Daniel Espanjan Valenciasta ja Fabia Saksan Augsburgista. He viipyivät kuukauden päivät auttaen muun muassa rankametsässä, yrittäjä kertoo.
Yrittäjäpariskunta kuitenkin toivoo ja uskoo, että kesä työ tullessaan useampiakin wwoofereita.
– Sitäkin olen miettinyt, löytyisikö Suomeen saapuneista ukrainalaisista maalla elämisestä kiinnostuneita. Tilaa ja askarta kun täällä maaseudulla kyllä riittää, Kirsi-Maaria pohtii.
Majoitukseen riittää valinnanvaraa
Majoituspaikkana Egyptin Pyhä ja Arki on Bed and Breakfast -osastoa. Valinnanvaraa riittää tälläkin saralla, sillä kaiken kaikkiaan petipaikkoja löytyy 15–20, ja ne ulottuvat morsiuskammarista telttoihin ja laavusta päärakennuksesta löytyvään ”mummula”-huoneeseen. Tämän kesän uutuutena pihapiirissä komeilee myös Villa Linnea nimen saanut hirsirakennus. Se on haastattelua tehtäessä rakennustarkastajan lopputarkastusta vailla valmis käyttöönottoon.
Näissä maisemissa rakennus on uusi, mutta talon hirsirunko on jo peräti 120-vuotias. Ruoveden Väärinmajasta tänne tuotu hirsikehikko on saanut uudet elämän vierasmajana.
– Viimeistelyä vaille valmis tämä on, esittelevät itsekin selvästi rakennukseen tyytyväinen yrittäjäpariskunta, kun käymme tutustumassa tiloihin.
Saunojakin on kolme kappaletta. Tynnyrisaunan lisäksi ihan perinteinen sekä vielä savusauna. Kesällä ladosta löytyy vielä erikseen juhlatila, joka vetää helposti isommankin porukan.
Artikkeli on julkaistu ensimmäisen kerran Pirkanmaan Yrittäjä -lehdessä 10.5.2022
