Yksinyrittäjä Harry Sundelin nukahti auton rattiin ja halvaantui – Seurauksena syntyi yritys, joka ratkaisi liikuntarajoitteisten ongelman

– Poikani olisi täyttänyt pian kolme vuotta.

Turenkilainen yrittäjä Harry Sundelin, 76, oli 24-vuotias, kun hän joutui puolisonsa ja lapsensa kanssa pahaan auto-onnettomuuteen Hämeenlinnassa. Sundelin kertoo tarinansa Yrittäjän podcastissa.

– Olin viemässä vaimoani sairaalaan töihin ja poikaani päivähoitoon. Ajoin Lahteen päin menevää tietä mäkeä alaspäin ja olin kääntymässä vasemmalle. 

Vasemmalta oli kääntymässä linja-auto ja tietä vastaan tuli teräslastissa ollut rekka. Linja-auto ja rekka törmäsivät, minkä seurauksena linja-auto kaatui Sundelinin auton päälle.

– Menetin tajuntani ja vaimo oli lantiostaan jumissa autossa. Hän huomasin, että minun penkkini painoi takana istuvaa poikaani niin, että hän ei hengittänyt.

Sundelin selvisi pitkällistä kuntoutusta vaatineella aivoruhjeella, mutta lapsi oli menehtynyt välittömästi. Surutyötä helpotti osaltaan se, ettei isä muistanut tapauksesta juuri mitään.

– En muistanut onnettomuudesta mitään ainakaan vuoteen. Kävi sen verran hyvä säkä, että eräs tuttuni oli mukana kuolemaan johtavien kolareiden tutkintalautakunnassa. Häneltä sain kuvat ja selvitykset tapahtumien kulusta. 

Kävelyhaaveet romuttuivat

Vuonna 1985 Sundelin joutui onnettomuuteen, jonka seurauksena hän halvaantui.

– Olin tulossa Hämeenlinnasta Turenkiin kotiini, kun nukahdin rattiin pitkällä suoralla. Seuraavassa tiukassa mutkassa auto lensi tieltä ja pyörähti katolleen. Putosin kuskin ovesta naamalleni vesilätäkköön. Onneksi en tukehtunut, koska en pystynyt liikkumaan. Poliisit löysivät minut sieltä.

Sundelinin kaularangas niveliä oli murtunut ja hengenlähtö oli erittäin lähellä. Hänen kätensä ja jalkansa halvaantuivat, mutta kädet alkoivat toimia myöhemmin sairaalassa.

– Pää oli ainoa mikä liikkui, mutta sitä ei saanut liikuttaa, koska kalloon oli porattu kummallekin puolelle reikä, johon asennettiin vetolaite, jotta kaularangan nikamat pysyivät irrallaan toisistaan.

Kun kädet alkoivat jonkin verran liikkua, Sundelin muistaa kysyneensä lääkäriltä, pystyisikö hän enää koskaan kävelemään.

– Lääkäri sanoi, ettei hän usko, että sellaista mahdollisuutta olisi. Jonkinlainen kipinä tuli, koska päätin, että perhana, minähän vielä kävelen.

Ollessaan kuntoituksessa Helsingissä tilanne oli parhaimmillaan niin hyvä, että hän pystyi kävelemään kyynärsauvojen avulla. Sitten tuli lopullinen isku: Sundelinilla todettiin luutulehdus, jonka seurauksena hänen lonkkanivelensä jouduttiin leikkaamaan pois. Sen jälkeen miehellä ei ollut mitään mahdollisuuksia seistä.

Tuotteen kysyntä lähti heti kasvuun

Sundelin alkoi miettiä, mitä elämällä olisi hänelle tarjottavanaan. Kun mies oli hankkimassa autoa, hän törmäsi ongelmaan, joka liittyi autolla ajamiseen. Tuolloin liikuntarajoitteisten autoihin asennettiin ”moottoripyörän kahva”, jolla hoidettiin kiihdyttäminen.

– Olen vasenkätinen, ja kahva oli aina oikealla, joten siinä tuli vaikeuksia. Rupesin suunnittelemaan itse laitteita, jotta pystyn ajamaan autoa.

Syntyi yritys, jota Sundelin pyörittää edelleen yksinyrittäjänä. Valinta ei ollut vaikea, koska hän oli syntynyt yrittäjäperheeseen ja tehnyt kesätöitä isänsä yrityksessä.

Sundelin rakensi ensimmäiset käsihallintalaitteet itselleen. Pian niistä alkoi tulla kyselyitä myös muilta liikuntarajoitteisilta.

– Kävin silloisessa autorekisterikeskuksissa johtajan juttusilla ja sain kuulla, että kehittämäni laite oli ensimmäinen, joka toimi loogisesti. Siitä se alkoi. Rakensin laitteita monta ja otin yhden työntekijänkin, kun en pystynyt itse valmistamaan kaikkia.

Nykyisin Sundelin ostaa valmistustyön alihankkijalta ja toimii niin sanotulla dropshipping-periaatteella.

– Minulla on vain verkkokauppa eli minun ei tarvitse muuta kuin ottaa tilaus vastaan. Tavarantoimittaja lähettää tuotteen suoraan asiakkaalle.

Yksinyrittäjä on yrittänyt jo useampaan otteeseen yrittänyt jäädä eläkkeelle.

– Olen meinannut, että nyt riitti. Sitten menee päivä tai kaksi, kun esimerkiksi invataksi soittaa, että pitäisi nostin korjata. Sitten voi olla jonossa asiakkaita lisää.

”Invataksin saaminen vaikeutuu”

Sundelinin oma auto on amerikkalainen Dodge, jonka tila-automalli on yrittäjän mukaan yksi parhaista vaihtoehdoista liikuntarajoitteiselle. Sundelin on tehnyt autoon muutoksia, joiden jälkeen auton lattia on kokonaan tasainen ja pyörätuolilla pääsee kätevästi sisälle sähkötoimista liuskaa pitkin.

Yrittäjän mukaan moni liikuntarajoitteinen haluaisi ajaa autoa, mutta kaikki eivät ajolupaa saa. Käsihallintalaitteiden asentaminen edellyttää myönteistä lääkärin suositusta. Sundelinin mukaan liikuntarajoitteisen elämä ilman autoa voi olla haastavaa.

– Invataksin saaminen aina vain vaikeutuu. Jos pitäisi päästä johonkin, voi olla, että invataksin saa tunnin myöhässä ja sen jälkeen se hakee muita kyytiläisiä, jolloin perillepääsy hidastuu merkittävästi.

Kuuntele Sundelinin koko tarina Yrittäjän podcast-jaksosta! Yrittäjän podcast on kuunneltavissa Suplassa, Spotifyssa ja Apple Podcasts-palvelussa.