Halvalla saa – mutta mitä sillä oikeasti saa?

Me suomalaiset olemme hintatietoisia. Me vertailemme, selaamme ja tutkimme hintoja – ja kun puskaradiossa vilahtaa ilmoitus ”kynnet, siivous tai renkaanvaihto edullisesti”, siihen tartutaan helposti empimättä. Mutta pysähdymmekö koskaan miettimään, miksi joku on niin paljon halvempaa? Ja mitä kaikkea siitä hinnasta on kenties jätetty pois?

Ei siksi, että halpa hinta olisi automaattisesti epäilyttävä – vaan siksi, että meillä on oikeus tietää, mihin rahamme menevät, mitä sillä hinnalla oikeasti saa ja ennen kaikkea, miten käy sitten, jos kaikki ei menekään kuin elokuvissa.

Maksetaanko hinnasta veroeurot, jotka pitävät yhteiskuntamme pyörimässä? Löytyykö vastuuvakuutus, jos jokin menee pieleen? Jos kynsiaine aiheuttaa allergisen reaktion tai tunkki menee auton pohjasta läpi, kuka korvaa?

Paikallinen yrittäjä kantaa vastuun ja seisoo työnsä takana. Halpa tekijä taas – ehkä hänkin tekee kaiken kuten pitää tai ehkä ei. Ehkä verot jäävät maksamatta, vakuutus puuttuu ja osaaminen saattaa perustua YouTube-videoon. Kun jokin menee pieleen, saattaa halvalla ostetusta tulla sinulle iso lasku.

Halpa hinta ei aina tarkoita huonoa – mutta se tarkoittaa usein sitä, että jotain on jätetty pois. Ja se jokin voi olla juuri se, mitä tarvitaan, kun kaikki ei menekään suunnitelmien mukaan.

On hienoa, että ihmisillä on intoa ja tekemisen meininkiä.

Yrittäjyys ei ole mikään suljettu kerho – jokainen, jolla on paloa johonkin, voi ryhtyä yrittäjäksi. Se voi olla renkaanvaihtoa, koiran trimmausta tai vaikka leipomista.
Se vaatii rohkeutta, osaamista ja vastuunkantoa.

Ei ole väärin tarjota palvelu tai tuote edullisesti – mutta on väärin tehdä se toisen leipää syöden, ilman veroja, vakuutuksia tai osaamista, joka kestää päivänvalon.

Toimeliaisuutta pitää kannustaa – mutta rehellisyyttä pitää vaatia.

Ongelma ei ole halpa hinta. Ongelma syntyy, kun halpuus perustuu velvollisuuksien laiminlyöntiin ja joku muu maksaa siitä hinnan.

Meillä on monia mahdollisuuksia esimerkiksi nuorille kokeilla omaa yrittäjyyttä tai liikeideaa vaikkapa 4H-yrittäjyyden kautta tai oppilaitoksissa NY-kokeilun kautta, jolloin myös velvollisuudet ja vakuutukset ovat kunnossa.

Halpa hinta näkyy verkkokaupoissakin. Temu ja muut halpaverkkokaupat houkuttelevat ostelemaan ”kuin miljonääri”, mutta todellisuudessa ne vievät eurot pois Suomesta. Ne eivät maksa veroja tänne, eivät työllistä täällä eivätkä ole osa tätä yhteiskuntaa, mutta silti me rahoitamme niitä.

Suomalaisilta yrittäjiltä odotetaan korkeita laatu- ja turvallisuusstandardeja, jotka nostavat tuotteiden kustannuksia jopa 30–40 % aasialaisiin kilpailijoihin verrattuna. Suomessa myydyistä tuotteista joku kantaa aina myös vastuun.

Temusta kun tilaa sen halvan testaamattoman elektroniikkalaitteen, joka pahimmassa tapauksessa voi polttaa kokonaisen kodin, niin rohkenen epäillä, että löytyykö Temun päästä vastuunkantajia – saatikka vahingonkorvaajia. Ja jos olet itse tilannut testaamattoman tuotteen valvonnan ulkopuolelta, voi vakuutusyhtiökin nostaa kädet pystyyn. Ei taida paljoa jäädä temutuksesta säästöä, kun omasta pussista makselee palaneen kodin.

Suomalainen yrittäjä maksaa verot, vakuutukset, tilat, laitteet ja työntekijät.
He eivät voi kilpailla hinnalla, koska he kilpailevat vastuulla, osaamisella ja luottamuksella.

Ja kun puhutaan reilusta pelistä, ei sovi unohtaa ruokaa – sitä arkisinta luksusta, joka löytyy jokaisen suomalaisen lautaselta. Meillä on etuoikeus syödä puhdasta, turvallista ja vastuullisesti Suomessa tuotettua ruokaa. Mutta se ei synny itsestään.

Senkin takana on yrittäjä, joka herää ennen auringonnousua, hoitaa eläimet, kylvää pellot, maksaa verot ja kantaa vastuun – vaikka maailma ympärillä pyörisi miten sattuu.

Ruokatuonti toimii usein aivan eri sääntökirjalla kuin suomalainen ruoka. Monissa maissa ei vaadita samoja eläinten hyvinvoinnin, ympäristönsuojelun tai tuoteturvallisuuden standardeja kuin meillä. Ja kun taas jostain luistetaan tai jätetään tekemättä, on hinta halvempi.

Siksi suomalainen ruoka maksaa enemmän – ei siksi, että joku haluaa rahastaa, vaan siksi, että joku tekee työnsä kunnolla.

Kun valitset kotimaista, et osta vain ruokaa. Varmistat, että pellot pysyvät viljeltyinä, eläimet hyvinvoivina ja ruokaa riittää myös silloin, kun maailma ympärillä horjuu.

Se on pieni teko kaupan hyllyllä, mutta suuri luottamuslause niille, jotka pitävät Suomen ruokapyörät pyörimässä.

Jokainen euro, jonka käytät, on viesti.
Se kertoo, mitä arvostat.
Se kertoo, haluatko pitää palvelut lähellä.
Se kertoo, haluatko syödä ruokaa, jonka alkuperän tunnet – vai ruokaa, jonka alkuperää ei kukaan halua kertoa.
Se kertoo, tuetko niitä, jotka tekevät työnsä kunnolla, kantavat vastuunsa ja pitävät tämän maan pyörät pyörimässä – vai niitä, jotka kiertävät velvoitteet ja katoavat, kun ongelma syntyy.

Halvalla saa – mutta ei hyvää.

Järkevä ostopäätös ei vaadi paljoa. Ainoastaan sen, että valitset paikallisen yrittäjän.

Jani Takamaa
toimitusjohtaja
Etelä-Pohjanmaan Yrittäjät