Kevytyrittäjä ei ole haamu, vaan tärkeän työn tekijä – mutta laki ei tiedä, kuka hän on

Kevytyrittäjyys on Suomessa jo pysyvä osa työelämää. Tilastokeskuksen mukaan kevytyrittäjiä oli vuonna 2023 jo yli 70 000. He tekevät töitä rakennustyömailta viestintäprojekteihin, joskus jatkuvasti samalle tilaajalle, joskus satunnaisesti. Silti lainsäädäntö ei edelleenkään tunnista tätä työn muotoa. 

Ei ole yrittäjä, ei ole työntekijä. On vain verottaja, joka kohtelee kuin palkansaajaa, vakuutusyhtiö, joka ei korvaa sairauspäivää, ja viranomainen, joka ei tiedä, miten suhtautua. Tästä epävarmuudesta kärsii
kevytyrittäjä – mutta myös hänen toimeksiantajansa, joskus kovalla hinnalla.

Korkein hallinto-oikeus linjasi toukokuussa, että Woltin ruokalähetit ovat työntekijöitä, eivät yrittäjiä. Päätös osuu samaan aikaan, kun tuhansia pieniä yrityksiä on lopettanut toimintansa, ja erityisesti mikro- ja yksinyrittäjät ovat jääneet puristuksiin. Woltista tehty päätös nosti esiin vain jäävuoren huipun – samat tulkintaongelmat koskevat myös esimerkiksi rakennusalaa, kulttuurialaa ja asiantuntijatyötä, joissa käytetään laskutuspalveluita.

Ongelma ei ole Wolt, vaan valtion kyvyttömyys määritellä, mikä kevytyrittäjä oikeastaan on.
Kevytyrittäjyyden nykytila on riski myös ihan tavalliselle yrittäjälle. Jos käytät laskutuspalvelun kautta tehtyä työtä, voi TyEL-maksut ja vastuut tippua syliisi jälkikäteen – jopa vuosien päästä – jos viranomainen katsoo jälkeenpäin, että kyse olikin työsuhteesta. Tätä ei moni tiedä. Onko oikein, että yrittäjä joutuu kantamaan seuraukset siitä, että valtio ei osaa päättää, mikä on mikä?

Uusi Työ ry:n kyselyn mukaan 39 % kevytyrittäjistä kokee viranomaisten tietämyksen olevan liian heikkoa, ja saman verran kokee sosiaaliturvan olevan epäselvä. Tässä maassa selvitään sote-järjestelmästä ja tehdään koodilla miljardiluokan IT-projekteja, mutta ei saada tunnistettua jo vuosia käytössä ollutta työn muotoa.

Kevytyrittäjyyttä ei pidä demonisoida, mutta sitä ei voi enää lakaista maton alle. Työn tekemisen muodot muuttuvat, ja lainsäädännön pitää pysyä perässä. Muun muassa politiikassa tähän tulee tarttua yli puoluerajojen. On tehtävä aloitteet, joilla määritellään kevytyrittäjyys selkeästi laissa omaksi
kategoriakseen, luodaan yhtenäinen pohja verotukselle ja sosiaaliturvalle ja suojataan sekä kevytyrittäjä
että työn tilaaja jälkikäteiseltä tulkintariskiltä

Kevytyrittäjä ei ole haamu. Hän tekee työtä, maksaa veroja ja luottaa yhteiskuntaan. Nyt olisi yhteiskunnan vuoro vastata siihen luottamukseen.