Kulttuurienväliset erot tarjoavat mahdollisuuden oppia uutta

Kun sain mahdollisuuden kirjoittaa PPY-blogin, ajattelin sen olevan hyvä tilaisuus pohtia sitä, mitä olen oppinut Pohjois-Pohjanmaan Yrittäjissä. Olen kansainvälinen opiskelija Oulussa, kotoisin Englannista ja nykyhetkellä mukana kieliharjoittelijana PPY:ssä.

Vaikka oma taustani on hallinnollisissa tehtävissä teatterissa ja kielitieteiden opinnoissa, Suomessa olen opiskellut kasvatustiedettä kansainvälisesti sävyttyneessä ohjelmassa ja keskityin globalisaatioon liitettyihin aiheisiin koulutuksessa, kuten monikielisyyteen, kansainvälistymiseen sekä maahanmuuttajien kotoutumiseen. Nyt PPY:ssä osallistumalla monenlaisiin toimintoihin ja tapahtumiin, olen saanut soveltaa tätä teoreettista tietoa omiin tehtäviini suomalaisessa työelämässä ja samalla harjoitella suomen kieltä. Harjoitteluni päätarkoitus on suomen kielen kehittäminen, mutta vertaamalla omia kokemuksia tässä paikassa edellisiin työkokemuksiin kotimaassani olen oppinut paljon suomalaisista työnormeista ja liiketoiminnastakin.  

Heti harjoitteluni alussa oli selvää, että työilmapiiri suomalaisessa liikemaailmassa vaikuttaa rennommalta verrattuna brittiläisiin työympäristöihin. Esimerkiksi minusta suomalainen työelämä on vähemmän muodollista.  Ei tarvitse pukeutua pukuun jokaisessa kokouksessa eikä ole vahvaa hierakkista järjestystä työpaikassa. Olen jopa saanut antaa omia mielipiteitä ja näkökulmia palavereissa, vaikka olen vain uusi, lyhytaikainen kieliharjoittelija —asia, jota pidettäisiin poikkeuksellisena samanlaisessa harjoittelupaikassa Englannissa. Minusta ympäristö täällä on siksi merkittävän tasa-arvoisempaa ja avoimempaa.

Näiden eri muodollisuuksien ja normien erojen lisäksi yritysmuotojen eroja on myös tuotu esille harjoitteluni aikana. Kun olen saanut puhua omista kokemuksistani, olen oppinut, että vaikka on paljon samankaltaisuuksia englantilaisten ja suomalaisten yritysmuotojen välillä, on myös todella kiinnostavia eroja. Näistä on ollut todella mielenkiintoista  oppia, erityisesti kun ajattelee omaa aikaa avustajana teatterissa. Esimerkiksi moni teatteri ja muu kulttuurinen liike järjestetään hyväntekeväisyytenä eli charity:na Englannissa. Tällaisia yrityksiä pidetään etuina yleisölle, koska ne tarjoavat tärkeitä kulttuurisia tilaisuuksia yhteiskunnassa, ja sen vuoksi ne saavat myös veroetuja. Etuihin sisältyvät mm. matalampi arvonlisävero joillekin tuotteille ja mahdollisuus vaatia takaisin aikaisemmin maksettua veroa, kun veroa maksavat ihmiset antavat lahjoituksia liikkeille. Mutta tämä yritysmuoto voi olla myös rajoittava. Teatterit Englannissa siksi vaikuttavat enemmän yhdistyksiltä kuin yrityksiltä, mikä oli sekä minulle että työtovereille huomattava ero verrattuna kulttuurisiin yrityksiin täällä Suomessa, joilla on enemmän vapautta liiketoiminnassaan.

Mutta miksi näistä havainnoista kannattaa kirjoittaa? Kasvatusalalla sanotaan, että kulttuurienväliset kohtaamiset tuovat mukanaan tärkeitä oppimismahdollisuuksia, ja siksi on ollut mukavaa huomata tätä ilmiötä konkreettisemmin luokkahuoneen ulkopuolella. Kuitenkin tärkeintä on se, että kansainväliset näkökulmat ilmeisesti voivat olla arvokkaita myös liikemaailmassa tarjoten oppimismahdollisuuksia ehkä yrittäjillekin.

Kirjoittaja Sarah Wright on ollut kaksi viikkoa työharjoittelussa Pohjois-Pohjanmaan Yrittäjissä ja jatkaa syyskaudella.