Lama ei kaatanut Suomea – mutta opetti uudistumisen merkityksen

1990‑luvun lama on suomalaisessa muistissa synkkä, jopa traumaattinen ajanjakso. Konkurssit, työttömyys, ylivelkaantuminen, tyhjät liiketilat ja pitkät jonot työvoimatoimistoissa jättivät jälkensä. Silti lamaa muistellaan usein myös toipumiskertomuksena: Suomi nousi, vahvistui ja kansainvälistyi.

1990‑luvulla ongelmia pitkitettiin, koska ratkaisuja pelättiin. Kiinteää markkaa puolustettiin liian kauan, pankkikriisiin reagoitiin myöhään ja rakenteelliset muutokset tehtiin vasta pakon edessä. Kun päätökset lopulta tehtiin, ne olivat kalliita, mutta välttämättömiä. Talous kääntyi, vienti veti ja Suomi löysi uuden suunnan. Hinta oli kuitenkin lähes liian korkea.

2026 Suomella ei ole enää omaa valuuttaa korjattavana eikä kasinotalouden kuplaa puhkaistavana. Peruskysymys on kuitenkin edelleen sama: uskallammeko uudistua ajoissa? Kilpailukyky syntyy osaamisesta, kannustavasta verotuksesta, sujuvasta sääntelystä, työmarkkinoiden toimivuudesta sekä kiinnostavasta investointiympäristöstä. Yrityksille ratkaisevaa on ennustettavuus. Epäselvät tai jatkuvasti muuttuvat pelisäännöt tappavat investointihalukkuuden tehokkaammin kuin mikään muu. Kansainvälinen ympäristö tuottaa joka tapauksessa epävarmuutta, kotoperäisin toimin ei epävarmuutta kannata lisätä.

1990‑luvun lama myös osoitti, että kasvuun tarvitaan radikaaliakin muutosta. Valitettavan suuri osa yrityksistä kaatui, menetimme valtavan määrän yrityksiä, jotka voisivat nyt olla vahva keskisuurten yritysten joukko täydentämässä pienten ja isojen yritysten kokonaisuutta. Konkurssin tehneiden yrittäjien saama kohtelu on kansallinen häpeätahra, joka ei saa toistua. Laman raunioille syntyi kuitenkin myös uusia toimialoja ja menestystarinoita.

Yrittäjyyden näkökulmasta 2020‑luvun keskeinen riski on pysähtyneisyys. Investointeja lykätään, kuluttajat lykkäävät ostopäätöksiään, kasvuaskeleita vältetään ja riskinotto siirtyy muihin maihin. Sinnittelemme jollakin tavalla eteenpäin, mutta dynamiikka puuttuu. Viivyttely tiukoissa päätöksissä on myrkkyä – kasvu syntyy uusiutumisesta ja siitä, että epäonnistumisen hinta ei ole kohtuuton.

Kriisit ovat harvinaisia hetkiä, jolloin suuntaa voidaan oikeasti muuttaa. 1990‑luvun jälkeen Suomi valitsi EU‑jäsenyyden, kansainvälistymisen ja osaamiseen nojaavan talousmallin. 2008 finanssikriisistä emme ehtineet täysin toipua ennen kuin 2020-luku vyöryi päälle. Työelämään nyt tuleva sukupolvi ei ole kokenut talouskasvua. Tekoäly, vihreä siirtymä, varustautuminen ja huoltovarmuuden kehittäminen, geopoliittinen epävarmuus sekä ikääntyvä väestö muokkaavat taloutta perusteellisesti. Joko olisi kasvun aika?

Jos historiasta yrittää jotakin oppia, niin Suomi selviää, kun se uskaltaa uudistua ajoissa.

Sanna-Mari Jyräkoski, toimitusjohtaja, Keski-Suomen Yrittäjät

Kolumni on julkaistu myös Keskisuomalaisessa 13.4.2026.