Painava syy tehdä työtä

Olemme saaneet seurata tätä surkeaa näytelmää, jossa ay-liikkeen kovapalkkaiset pomot agitoivat ihmisiä kaduille ja lakkoilemaan demokratiaa vastaan. He syyttävät hallitusta siitä työstä, mikä heille tässä järjestelmässä on asetettu, eli lakienvalmistelusta, jonka aikanaan vaaleilla valittu eduskunta käsittelee. Omasta hupenevasta vallasta kiinni pitääkseen ay-liike on valmis romuttamaan ensin yritysten talouden ja sitten kansantalouden. He vastustavat kaikkia välttämättömiä uudistuksia ja väittävät, ettei heitä ole kuultu, vaikka kaikkia näitä uudistuksia on työryhmissä valmisteltu jo useiden vuosien ajan. Niin tehdään tälläkin hetkellä. Tähän asti on ammattiyhdistysliike pystynyt itselleen ottamalla veto-oikeudella estämään tarpeelliset uudistukset. Voidaan olla tyytyväisiä, että nyt meillä näyttäisi olevan hallitus, joka aikoo käyttää sille kuuluvaa valtaa. Kun seuraa ay-liikkeen valituksia sosiaali- ja työttömyysturvaan tehtävistä muutoksista, joutuu ihmettelemään, ovatko nämä järjestöt työtätekevien vai -tekemättömien etujärjestöjä. Kaikkien näiden työelämän ulkopuolella olevien elämä kustannetaan työtätekevien varoista – eivätkä ne edes riitä. Pitää ottaa runsaasti velkaakin lisäksi. Hyvinvointivaltion on tietenkin huolehdittava lapsista, sairaista ja vanhuksista, mutta laiskan leipä saakin olla kapeampi kuin ahkeran.

Ammattiliitot suurentelevat suunniteltuja lakimuutoksia ja niiden merkitystä. He ovat omalla toiminnallaan nyt ja viime vuosina aiheuttaneet muutostarpeen. Vuonna 2022 Suomessa menetettiin 962 600 työpäivää työtaisteluissa. Se on enemmän kuin Ruotsissa koko 2000-luvulla. Poliittisten lakkojen keston rajoittamista he vastustavat järjestämällä lisää poliittisia lakkoja. Syksyllä Kauppalehden artikkelissa vertailtiin ammattiyhdistysliikkeen toimintatapoja pohjoismaiden välillä ja joku ulkomainen ay-johtaja sanoi, ettei heillä ole ollut tapana järjestää poliittisia mielenosoituksia työajalla, koska ne vahingoittavat työnantajia. Kuinkahan kauan saamme odottaa moista oivallusta suomalaisilta lakkokenraaleilta? Tukilakkojen sääntelyn tarpeen he ovat aiheuttaneet esimerkiksi seisauttamalla koko ulkomaanviennin yhden sahan neuvotteluiden vuoksi muutama vuosi sitten.

Kun työntekijä osallistuu laittomaan lakkoon, syntyy hänelle korvausvelvollisuus, ja se on minusta aivan oikein. Kaikista muistakin lainrikkomuksista tulee jokin sanktio. Paikallisen sopimisen ulottaminen järjestäytymättömiin yrityksiin ja työntekijöiden haluaman edustajan kanssa on ehdottoman tarpeellista muuttuneessa maailmassa – onhan yhä useammin niin, etteivät työntekijät kuulu ammattiliittoon. Sopiminen tapahtuu edelleen työehtosopimusten puitteissa, eikä yleissitovuudesta olla luopumassa. Ammattiliitot elävät vanhassa maailmassa ja korostavat vastakkainasettelua työntekijän ja työnantajan välillä. Nykyisin yhä useammin sen köyhän työläisen neuvotteluosapuoli on vielä köyhempi yrittäjä. Me elämme työntekijöidemme kanssa samaa arkea, ja yrityksen selviytyminen on molempien etu.

Jotta selviämme ihmisinä, yrityksinä ja kansakuntana, on painava syy lisätä työtätekevien ja työn määrää. Se on ainoa kestävä ratkaisu.

Jarmo Nahkala
puheenjohtaja
Keski-Pohjanmaan Yrittäjät ry