Yllätyksetön tariffisopu

Kuukausien ajan jatkunut tariffijojoilu sai toivottavasti jonkinlaisen kestävän ratkaisun EU:n ja USA:n välisen sopimuksen myötä. Lähes jokainen Brysselissä ja eri puolilla Eurooppaa käymäni keskustelu on viime kuukausina linkittynyt tariffeihin, niiden tasoon ja mahdollisiin vaikutuksiin.

Itse olen käymieni keskustelujen pohjalta viimeisten parin kuukauden ajan arvioinut, että tariffit asettuvat 10–15 prosentin haarukkaan. Lopputulos oli varsin yllätyksetön, vaikka hieman toiveikas omassa arviossani olinkin.

Mitä nyt julkistettu sopimus sitten tarkoittaa? Ensinnäkin kannattaa muistaa, että vaikka nollatullit olisivat terveen järjen pohjalta kaikille paras vaihtoehto, niin tämän toteutuminen ei todellisuudessa ollut realismia. Ei Trump olisi voinut ilmoitustensa ja uhoamisensa jälkeen perääntyä, vaikka olisi viime kuukausien aikana herännytkin tariffien omaa maataan kovimmin kurittavaan todellisuuteen.

Tärkeintä on ennustettavuus

Merkittävin sopimuksen lopputulos on toimintaympäristön ennakoitavuuden lisääntyminen. Tariffien taso on korkea, mutta siltikin yrityksille siedettävämpi kuin jatkuva epävarmuuden keskellä eläminen.

Äkkinäiset ja tempoilevat presidenttitason someheitot sekä spekulaatiot tariffien ja sitä kautta tulevan kustannustason ympärillä ovat olleet yrityksille pahinta myrkkyä. Investointien ja tulevaisuuden suunnittelu on pidetty enemmän tai vähemmän odotustilassa, kunnes kustannustasosta on edes jonkinlainen pitävä arvio käytettävissä. Nyt toivottavasti saadaan pinnan alla jo jonkin aikaan poreillutta kasvua vahvemmin käyntiin.

Yrityksille ei ole sittenkään merkittävin kysymys, onko tullitaso 10 vai 15 prosenttia, jos joka tapauksessa on tiedetty tullien kohoavan. Tärkeintä on näkymä ja ennakoitavuus. Poliittisella kentällä ja mediassa voidaan sitten käydä vääntöä siitä, että kuka neuvotteluissa voitti ja kuka joutui taipumaan ja kuinka paljon.

EU valitsi roolin huoneen aikuisena

Jos katsotaan syntynyttä sopimusta politiikan ja neuvottelutaidon näkökulmasta, niin voidaan sanoa Trumpin ainakin jollain tasolla voittaneen. Hänellä on ollut tariffit tavoitteena, ja ne hän saavutti. Viime kuukausien hämmentämisellä ja yliampuvilla uhkauksilla hän onnistui pääsemään neuvotteluissa tilanteeseen, jossa 15 prosentin tariffit vaikuttavat jopa maltillisilta.

Samalla voidaan kuitenkin sanoa, että Trump ajoi omilla lausunnoillaan itsensä tilanteeseen, jossa melkein mikä tahansa alle 15 prosentin taso olisi tulkittu hänen tappiokseen. Tämä on saattanut olla yksi ratkaiseva syy sille, ettei sopimusta tehty esimerkiksi 10 prosentin tasolle.

Suurin häviäjä tariffien myötä on mielestäni Yhdysvallat. Vaikka Trump kieltämättä saikin puristettua sivudiileinä merkittäviä investointi- ja hankintalupauksia Euroopalta, niin siitä huolimatta merkittävimmin tariffeista kärsivät yhdysvaltalaiset yritykset ja kuluttajat. He joutuvat maksamaan ulkomaisen tuonnin nousevia kustannuksia lopputuotteiden hinnoissa. Toki edellyttää myös EU:lta kykyä aidosti ryhdistäytyä oman kilpailukykynsä ja sisämarkkinansa kehittämisessä.

EU valitsi itselleen roolin olla neuvottelun pragmaattinen osapuoli – aikuinen huoneessa. Nykyisen turvallisuustilanteen ja maailmanlaajuisen epävarmuuden keskellä oli mielestäni järkevää olla lähtemättä poliittiseen mutapainiin tai instituutioegojen väliseen pullisteluun. Tämän totesin myös komission puheenjohtaja Ursula von der Leyenille tavatessamme huhtikuussa.

EU:lla olisi varmasti ollut mahdollisuus toimia neuvotteluissa kovemminkin. Kovemman painostuksen taktiikalla olisi lopputulos saattanut olla aavistuksen parempikin, mutta samalla se olisi jättänyt mahdollisesti nöyryytetyksi syytetylle Trumpille kytevän tarpeen näyttää voimaansa jossain toisaalla. Ja epävarmuus olisi jatkunut.

Voiko sopimukseen luottaa?

Diili on nyt tehty, mutta mitä se tarkoittaa? Ennakoidusti puitesopimusmuotoisena ja hyvin yleisellä tasolla olevan tariffisopimuksen yksityiskohdat tulevat neuvottelujen edetessä näyttämään sopimuksen vaikutukset ja eri osapuolten onnistumisen.

Keskeisin kysymys tulevaisuuden osalta on kuitenkin se, voiko sopimuksen pitävyyteen luottaa. Jos Trump syystä tai toisesta jatkaisi tulliuhkailujaan tai vilauttelisi sopimuksen pätemättömyyttä, olisi tämä kertalaakista viesti siitä, että diilien tekeminen ei Yhdysvaltain nykyhallinnon kanssa kannata. Miksi uhrata aikaa ja voimavaroja sopimuksiin, joiden pitävyydestä ei ole takeita?

Toivoa siis sopii, että tariffiuhkailut on nyt nähty, ja toimintaympäristön vakaus tältä osin lisääntyy. Toki ajatusta tullien poistamisen osalta askeleittain syytä edistää. 

Euroopan kilpailukyvyn rakentaminen kriittisen tärkeää

Euroopan näkökulmasta merkittävin opetus tästäkin viime kuukausien sirkuksesta on se, että omaa kilpailukykyä tai tulevaisuuden menestystä ei voi ulkoistaa kenellekään muulle. Euroopan – niin EU:n kuin sen jäsenmaidenkin – pitää herätä entistäkin vahvemmin oman turvallisuuden, kilpailukyvyn ja yritysten toimintaympäristön kehittämiseen. Vain turvallinen, terve ja tasapuolisen kilpailuasetelman eri kokoisille yrityksille mahdollistava liiketoimintaympäristö voi johtaa tilanteeseen, jossa 450 miljoonan ihmisen ja 26 miljoonan yrityksen markkina voi saavuttaa hyvinvointia, menestystä ja olla potentiaalinsa mukainen taloudellinen voima maailmassa.

Petri Salminen

Suomen Yrittäjien puheenjohtaja