Kansallisen energia- ja ilmastostrategian luonnos

Työ- ja elinkeinoministeriö
VN/1046/2025

Suomen kansallinen energia- ja ilmastostrategia kattaa energiapolitiikkaa koskevat linjaukset sekä politiikkatoimet, joilla vähennetään yhteiskunnan kasvihuonekaasupäästöjä ja vahvistetaan nielujen aikaansaamia poistumia. Energia- ja ilmastostrategia kattaa siten kaikki kasvihuonekaasupäästöt päästökauppasektorilla, taakanjakosektorilla ja maankäyttösektorilla sekä maankäyttösektorin ja muiden alojen hiilinielut. Strategia keskittyy EU:n vuodelle 2030 asettamien ilmasto- ja energiatavoitteiden ja -velvoitteiden täyttämiseen sekä teollisuuden puhtaan siirtymän vauhdittamiseen.

Keskeiset huomiot

Ilmastonmuutos, luonnonvarojen ylikulutus ja luonnon monimuotoisuuden heikkeneminen ovat vakava uhka luonnon lisäksi myös ihmisten hyvinvoinnille ja yrityksille. Yhteiskunnan tulee kiinnittää laajasti huomiota näiden asioiden ratkaisemiseen. Suomen Yrittäjät pitää tärkeänä, että Suomen energia- ja ilmastopolitiikka on kunnianhimoista, ja samalla reilua ja tasapainoista. Ilmastotavoitteiden saavuttaminen edellyttää kustannustehokkaiden ja vaikuttavien ohjauskeinojen käyttöönottoa.

Politiikkatoimia ei voi suunnitella yksittäisten toimialojen tai kokoluokkien näkökulmasta, vaan koko yrityskentän tarpeet ja potentiaali huomioiden. Markkinaehtoiset ratkaisut, kuten selkeä päästöjen hinnoittelu ja teknologianeutraalit kannustimet, ovat avainasemassa päästövähennysten toteuttamisessa tehokkaasti ja laajasti yrittäjyyttä tukevalla tavalla. Päästöjen hinnoittelun mahdollisuuksia tulisi selvittää myös maatalous- ja maankäyttösektoreilla.

Talouden rakenteita tulee muokata niin, että fossiilittomista polttoaineista päästään eroon ja kiertotaloutta edistetään määrätietoisesti. Vero- ja tukipolitiikkaa tulee muokata tukemaan yhä voimakkaammin siirtymää kohti hiilineutraalia kiertotaloutta. Verotuksen painopistettä tulisi siirtää voimakkaasti työn ja yrittäjyyden verotuksesta kohti haittojen, kuten päästöjen, verotusta.

Kansallisessa energia- ja ilmastostrategiassa linjatut politiikkatoimet sekä tarvittavat lisätoimet tulee ottaa käyttöön viipymättä, selkeästi aikataulutettuina ja rahoitukseltaan varmistettuina. Viiveet kasvattavat kokonaiskustannuksia ja vaikeuttavat velvoitteiden täyttämistä, joten toimeenpanon on edettävä etupainotteisesti. Johdonmukaisuus ja strateginen lähestymistapa ovat ilmastopolitiikan kustannustehokkuuden ja vaikuttavuuden edellytyksiä.

Suomen teollisuuspolitiikassa tulisi huomioida nykyistä paremmin myös pienet yritykset. Pk-yrityksillä on merkittävä rooli vihreän teknologian kehittäjinä ja siirtymän mahdollistajina. Ei ole perusteita jättää lukumäärältään merkittäviä, mutta mittaluokaltaan pienempiä hankkeita teollisuuspolitiikan ja tukitoimien ulkopuolelle.

Energia- ja ilmastopolitiikka ovat tiiviisti linkittyneet toisiinsa. Suomessa ilmaston lämpenemistä aiheuttavista kasvihuonekaasuista noin 70 prosenttia on peräisin energian tuotannosta ja kulutuksesta liikenne mukaan lukien. Päästöjen nopean vähentämisen lisäksi huoltovarmuuden takaaminen on keskeistä energiajärjestelmän kehittämisessä, sillä energian toimituskatkojen yhteiskunnalliset kustannukset ovat merkittäviä.

Sähkön tarjonta sekä sen mahdollistamat investoinnit ovat kriittisen tärkeitä myös teollisuuden arvoketjuissa toimiville pienille ja keskisuurille yrityksille. Hallituksen puoliväliriihessä esittämät uudet tuulivoiman etäisyysvaatimukset ja kaavoituksen tiukennukset vaikeuttaisivat tuulivoimarakentamista merkittävästi ja voisivat siten estää Suomen tarvitsemat ja hallituksen tavoittelemat sähköntuotannon lisäykset.

Päästökehitys

Ilmastonmuutoksen hillinnän kannalta olennaista on nettopäästöjen eli päästöjen ja poistumien erotuksen kehitys. Vuosina 2005–2024 Suomen nettopäästöt ovat vaihdelleet välillä 35,2 miljoonaa tonnia (Mt) CO2- ekvivalenttia ja 63,3 miljoonaa tonnia CO2-ekv. Vuonna 2024 nettopäästöt olivat 52,3 Mt CO₂-ekvivalenttia.

Tilastokeskuksen pikaennakon mukaan Suomen kasvihuonekaasupäästöt ilman maankäyttösektoria olivat vuonna 2024 yhteensä 38,8 miljoonaa tonnia CO₂-ekvivalenttia. Päästöt ovat vähentyneet 46 prosenttia vertailuvuodesta 1990. Kokonaispäästöihin sisältyvät sekä päästökauppasektorin että taakanjakosektorin päästöt, mutta niihin ei lasketa maankäyttösektorin päästöjä tai poistumia.

Energiaperäisten päästöjen osuus Suomen kokonaispäästöistä on vähentynyt tasaisesti viimeisen kahden vuosikymmenen aikana. Vuonna 2024 niiden osuus oli edelleen 69 prosenttia kokonaispäästöistä. Energian kokonaiskulutuksen taso ja sen jakautuminen eri energialähteisiin ovat siten ratkaisevassa roolissa Suomen päästökehityksen ja ilmastotavoitteiden saavuttamisen kannalta.

Vuonna 2024 taakanjakosektorin päästöt olivat pikaennakkotietojen mukaan 25,4 miljoonaa tonnia CO2-ekv. Vuoteen 2005 verrattuna taakanjakosektorin päästöt ovat vähentyneet noin 26 prosenttia. Vähennystä on tapahtunut erityisesti liikenteessä, rakennusten lämmityksessä ja jätteiden käsittelyssä. Maatalouden päästöt ovat vähentyneet muuta päästökehitystä hitaammin ja olivat 6,1 Mt CO₂-ekv. vuonna 2024.

Maankäyttösektorilla Suomelle olisi Luonnonvarakeskuksen uusimman arvion perusteella muodostumassa ensimmäisellä EU:n LULUCF-velvoitekaudella 110–115 miljoonan CO₂-ekvivalenttitonnin alijäämä. Jos käytettävissä olisivat sekä metsämaan jousto (22 Mt CO₂-ekv.) että Suomen erillisjousto (5 Mt CO₂-ekv.), jäisi alijäämän määräksi tuoreimman tiedon mukaan noin 84 miljoonaa CO₂-ekvivalenttitonnia.

Maankäyttösektorin ilmastosuunnitelman (MISU) mukaan maankäyttösektorin toimilla tavoitellaan 3 miljoonan tonnin CO₂-ekvivalentin vuosittaista ilmastovaikutusta vuoteen 2035 mennessä. Alkuvuodesta 2024 päivitetyn skenaariotarkastelun mukaan toimenpiteillä olisi potentiaalia kasvattaa hiilinieluja tai vähentää maankäyttösektorin päästöjä yhteensä 4,7 miljoonaa tonnia CO₂-ekvivalenttia olettaen, että toimet toteutettaisiin täysimääräisinä.

Mikäli maankäyttösektori muodostaa laskennallisesti päästön kaudella 2021–2025, jäsenvaltiolla on mahdollisuus siirtää tai ostaa LULUCF-yksiköitä toiselta jäsenmaalta, joka on ylittänyt oman velvoitteensa ja haluaa myydä ylijäämäyksiköitä. Jos velvoitetta ei saavuteta edes yksiköiden oston jälkeen, alijäämä siirtyy taakanjakosektorin katettavaksi. Tällä hetkellä ei ole tietoa mahdollisesti tarjolle tulevista ylijäämäyksiköitä tai niiden markkinahinnoista.

Kasvihuonekaasuinventaarioihin liittyy maankäyttösektorilla merkittäviä epävarmuuksia. Euroopan unioni edellyttää jäsenmailta tarkempien menetelmien käyttöönottoa päästöraportoinnissa, mutta laskentatapojen kehittäminen etenee eri maissa eri tahdissa ja paikallisia olosuhteita huomioiden. Tämän seurauksena jäsenmaiden käyttämät laskentamenetelmät poikkeavat toisistaan.

Energia- ja ilmastostrategian poliittiset linjaukset

Päästökauppasektori

Suomen teollisuuspolitiikassa tulisi huomioida nykyistä paremmin myös pienet yritykset. Hallitus on ottanut käyttöön sähköä hyödyntävien mittaluokaltaan suurten teollisten investointien verohyvityksen. Verohyvitys on kuitenkin mitoitettu siten, että yli 99,5 prosenttia suomalaisista yrityksistä jää sen ulkopuolelle. Pk-yrityksillä on merkittävä rooli vihreän teknologian kehittäjinä ja siirtymän mahdollistajina. Ei ole perusteita jättää mittaluokaltaan pienempiä, mutta lukumäärältään merkittäviä hankkeita teollisuuspolitiikan ja tukitoimien ulkopuolelle.

Lisäksi teollisten investointien verohyvitys kohdistuu ensisijaisesti muutenkin suunnitteilla oleviin ja markkinaehtoisesti käynnistyviin hankkeisiin. Hyvitys suosii suuryrityksiä, ei edistä teollisuuden uusiutumista ja voi pienentää valtion verotuloja sadoilla miljoonilla euroilla tulevasta hallituskaudesta alkaen.

Taakanjakosektori

Taakanjakosektorin päästövähennysten kiihdyttämiseksi tulisi edistää voimakkaasti liikenteen sähköistymistä, latausinfrastruktuuria ja latausmarkkinan kehitystä. Tieliikenteen päästökaupan tuottoja tulee osoittaa vaihtoehtoisten käyttövoimien jakeluinfran toteuttamiseen ja raskaan liikenteen vähäpäästöisen kaluston hankintatukiin. Hankintatuki tulee ulottaa raskaan kaluston ohella pk-yritysten puhtaisiin henkilö- ja pakettiautoinvestointeihin.

Suomi on sitoutunut vähentämään kotimaan liikenteen päästöjä vähintään 50 prosentilla 2030 mennessä. Tuoreimpien skenaariolaskelmien mukaan näitä tavoitteita ei olla saavuttamassa käytössä olevin tai tähän mennessä päätetyin toimin. Keskipitkän aikavälin ilmastosuunnitelman mukaan liikennesektori ei ole enää hallituksen tekemien liikenteen päästöjä lisääviä toimien vuoksi saavuttamassa perusennusteen mukaisesti sille aiemmin asetettuja velvoitteita.

Suomen keskipitkän aikavälin ilmastosuunnitelmassa (KAISU3) esitetyt päästövähennystoimet eivät skenaariolaskelmien mukaan vastaa sitä päästöjen kasvua, jonka hallitusohjelmaan kirjatut toimet aiheuttavat. Jos liikenteen päästöjen puolittaminen vuoteen 2030 mennessä epäonnistuu, tämä voisi valtiovarainministeriön arvion mukaan tarkoittaa Suomelle jopa noin 80 miljoonan euron tulonmenetystä EU:n elpymis- ja palautumistukivälineestä (RRF). Tämä tarkoittaa, että tulonmenetyksen välttääkseen hallituksen olisi joko peruttava liikenteen päästöjä kasvattavat päätöksensä tai ilmastosuunnitelmaan on sisällytettävä riittävä määrä uusia lisäisiä päästövähennystoimia vuodelle 2030.

Keskipitkän aikavälin ilmastosuunnitelmassa linjatut maatalouden päästövähennyksiin tähtäävät toimet tulisi ottaa käyttöön viipymättä. Turvemaapeltojen ilmastotoimille tulisi luoda merkittävästi nykyistä vahvemmat kannustimet; maatalouden ja maankäyttösektorin nettonielun vahvistamiseksi tarvittaisiin korvauksia hiilidioksidin sitojille. Hiilen sitominen viljelymaiden maaperään parantaa viljelyvarmuutta ja tukee siten maatalouden ilmastonmuutokseen sopeutumista. Ilmastosuunnitelmaan tulisi myös sisällyttää ohjauskeinoja, jotka edistävät siirtymää kohti ilmastoystävällisempää ruokajärjestelmää.

Taakanjakosektorille kohdistuvat uudet politiikkatoimet ja -linjaukset esitetään energia- ja ilmastostrategian kanssa samaan aikaan lausunnoilla olevassa Keskipitkän aikavälin ilmastosuunnitelman luonnoksessa (KAISU). Suomen Yrittäjät on toimittanut kattavammat kommentit taakanjakosektorille esitetyistä toimista lausunnossa keskipitkän aikavälin ilmastosuunnitelmasta.

Maankäyttösektori

Maa- ja metsätalousministeriön valmistelemassa metsien kasvun ja hiilinielujen vahvistamisen toimenpidepaketissa linjatut toimet ja ohjauskeinot tulee panna toimeen viipymättä. Tarvittaessa hallituksen tulee olla valmis myös muihin parhaan saatavilla olevan tutkitun tiedon mukaisiin maankäyttösektorin päästöjen vähentämiseen ja hiilinielujen vahvistamiseen tähtääviin toimiin. Päästöjen hinnoitteluun pohjautuvien ohjauskeinojen mahdollisuuksia tulisi selvittää myös maatalous- ja maankäyttösektoreilla.

Käytössä olevilla ja jo päätetyillä toimilla Suomi ei ole saavuttamassa ilmastotavoitteitaan maankäyttö, maankäytön muutokset ja metsätalous -sektorilla (LULUCF). Euroopan komissio on suosittanut, että Suomi ottaisi käyttöön LULUCF-sektorin lisätoimia ja esittäisi konkreettisen polun ja toimet kansallisen LULUCF-tavoitteensa saavuttamiseksi. Tavoitteeseen pääsemiseksi maankäyttösektorin ilmastosuunnitelmaan (2022) on sisällytetty oikeansuuntaisia, mutta riittämättömiä maatalousmaiden hiilidioksidipäästöihin, metsiin ja maankäytön muutoksiin kohdentuvia toimenpiteitä.

Turvemaapeltojen ilmastotoimille tulisi luoda merkittävästi nykyistä vahvemmat kannustimet, sillä peltomaan ala ja erityisesti turvepeltojen ala on tärkein yksittäinen maatalouden päästöihin vaikuttava tekijä. Turvepeltoja tulisi vettää ja maatalouskäytön ulkopuolelle jääneitä peltolohkoja, turvetuotannosta poistuneita suonpohjia ja heikkotuottoisia peltoja tulisi metsittää.

Suomen pelloista on turvepeltoja noin kymmenen prosenttia, mutta niiden osuus viljelysmaiden kaikista kasvihuonepäästöistä on yli 80 prosenttia. Turvepellot tuottavat noin 60 prosenttia koko maatalouden ilmastopäästöistä. Turvemaapeltojen päästöjä voidaan vähentää huoltovarmuutta vaarantamatta, koska osa päästöjä tuottavista turvemaapelloista ei ole enää viljelykäytössä eikä maataloustukien piirissä.

Ruoantuotannon ulkopuolella olevien turvemaapeltojen vettäminen olisi toimiva ja kustannustehokas päästövähennystoimi. Luonnonvarakeskus Luken arvion mukaan esimerkiksi 6000 peltohehtaarin vettämisellä voisi vähentää maatalouden ilmastopäästöjä enimmillään prosentilla, mikä olisi samaa luokkaa aiempien toimien yhteenlaskettujen päästövähennysten kanssa. Turvepeltoja vettämällä voidaan vastata myös EU:n ennallistamistavoitteisiin ja luonnon monimuotoisuuden edistämistavoitteisiin.

Kuuden tuhannen peltohehtaarin vettäminen maksaisi noin 30 miljoonaa euroa kolmelle vuodelle jaettuna. Aiemmin toteutettuihin toimiin, kuten lietteen sijoituksen, ravinteiden kierrätyksen, ympäristönurmien perustamisen ja kerääjäkasvien kylvämisen tukiin, on investoitu noin 80 miljoonaa euroa vuodessa.

Ruokavalion muutokset mahdollistaisivat merkittävät kustannustehokkaat päästövähennykset. Ruokavalioiden siirtymä mahdollistaisi ruoan tuottamisen huomattavasti nykyistä pienemmällä pinta-alalla (Niskanen & Valtiala 2022). Suorien päästövähennysten lisäksi muutos mahdollistaisi heikkotuottoisimpien peltojen siirtämisen tehokkaampaan käyttöön: ruokavalion muutosten myötä merkittävä osa ilmastoa lämmittävistä ja vesistöjä rehevöittävistä rehupelloista voitaisiin muuttaa esimerkiksi hiiltä ilmakehästä poistaviksi metsiksi. Samalla vapautuisi lisää mahdollisuuksia fossiilisia korvaaville ja Suomen taloutta vahvistaville puupohjaisille ratkaisuille.

Maankäyttösektorin nettonielun vahvistamiseksi tarvittaisiin myös korvauksia hiilidioksidin sitojille. Luonnonvarakeskuksen mukaan maankäyttösektorilla on yli 10 miljoonan hiilidioksiditonnin suuruiset päästövähennysmahdollisuudet, joista vaikutuksiltaan merkittävimmät on listattu tutkimuksessa ”Maankäyttösektorin ilmastotoimenpiteet: Arvio päästövähennysmahdollisuuksista” (Lehtonen ym. 2021). Lisäksi hiilen sitominen viljelymaiden maaperään parantaa viljelyvarmuutta ja tukee siten maatalouden ilmastonmuutokseen sopeutumista.

Uusiutuvan energian edistäminen

Vuonna 2024 energiaperäisten päästöjen osuus oli 69 prosenttia Suomen kokonaispäästöistä. Energian kokonaiskulutuksen taso ja sen jakautuminen eri energialähteisiin ovat siten ratkaisevassa roolissa Suomen päästökehityksen ja ilmastotavoitteiden saavuttamisen kannalta.

Ilmastopäästöjä aiheuttavien energiantuotantomuotojen tila jää tulevaisuudessa yhä ahtaammaksi, ja vähäpäästöiset tuotantomuodot tulevat valtaamaan markkinat. Siirtymä luo kustannusten ja haasteiden lisäksi myös laajasti mahdollisuuksia teollisuudelle ja yrittäjävetoisille hankkeille puhtaiden teknologioiden ja polttoaineiden, uusiutuvien raaka-aineiden ja kiertotalouden parissa.

Merkittäviä puhtaiden ratkaisujen tuottajia ovat esimerkiksi lämpöpumppu- ja bioenergiaratkaisuja tarjoavat ja niiden toimitusketjuissa toimivat yrittäjät. Myös sähköpuolen ja uusiutuvan energian asennustoimintoja tekevät yritykset hyötyvät muutoksesta. Näillä aloilla toimii yhteensä useita tuhansia pk-yrityksiä.

Yksi puhdasta energiaa hyödyntävien teollisten investointien kulmakivistä on hyvin toimiva, ennustettava ja hallittava monipuolinen energiajärjestelmä. Puhdas ja edullinen energia sekä sen mahdollistamat investoinnit ovat kriittisen tärkeitä myös teollisuuden arvoketjuissa toimiville pienille ja keskisuurille yrityksille.

Päästöjen nopean vähentämisen lisäksi huoltovarmuuden takaaminen on keskeistä energiajärjestelmän kehittämisessä, sillä energian toimituskatkojen yhteiskunnalliset kustannukset ovat merkittäviä. On tärkeää huomioida huoltovarmuus kaikissa energiapolitiikan ratkaisuissa sekä varmistaa pk-yritysten mahdollisuus osallistua energiasektorin kehittämiseen.

Kokonaiskestävässä siirtymässä ilmastotavoitteiden lisäksi oikeaan suuntaan liikutaan myös ekologisissa, sosiaalisissa ja taloudellisissa tavoitteissa. Puhtaan energian edistämisessä tulee huomioida ilmaston, sosiaalisen oikeudenmukaisuuden ja talouden lisäksi myös luontopääoma ja Suomelle kriittisen tärkeät ekosysteemipalvelut.

Tehokkain tapa lieventää puhtaan energian luontovaikutuksia on valita harkiten voimaloiden sijainnit ja rakennusmateriaalit. Maankäytön muutosten hinnoittelulla tulisi varmistaa, että aurinkovoimahankkeissa priorisoidaan esimerkiksi valmiiksi rakennettuja ympäristöjä, kuten teollisuusalueita, rakennusten pintoja ja parkkipaikkoja. Uusiutuvan energian tuotantoa voidaan sijoittaa myös esimerkiksi entisille turvetuotantoalueille. Paikallista hyväksyttävyyttä voidaan lisätä kompensaatiomalleilla, joissa rakentamisen haittoja hyvitetään ennallistamalla ja parantamalla luontoarvoja muualla.

Tuulivoiman toimintaedellytykset

Hallituksen puoliväliriihen tuulivoimaa koskevat linjaukset ovat huolestuttavia sekä Suomen ilmastotavoitteiden että monien alueiden elinvoiman kannalta. Sähkön tarjonta sekä sen mahdollistamat investoinnit ovat kriittisen tärkeitä myös teollisuuden arvoketjuissa toimiville pienille ja keskisuurille yrityksille. Esitetyt uudet etäisyysvaatimukset ja kaavoituksen tiukennukset vaikeuttaisivat tuulivoimarakentamista merkittävästi ja voisivat siten estää tarvittavat sähköntuotannon lisäykset.

Kansallisessa energia- ja ilmastosuunnitelmassa linjataan: ”Tuulivoiman toimintaedellytyksiä kehitetään hallitusohjelman lähtökohtien edellyttämästä sähköntuotannon lisäystarpeesta huolehtien sekä siten, että yhteensovitetaan tuulivoiman sosiaalinen hyväksyttävyys ja investointien toteutumiselle suotuisa toimintaympäristö.” Hallituksen hallitusohjelmaan kirjattuna tavoitteena on kaksinkertaistaa puhtaan sähkön tuotanto kotimaassa ja nostaa Suomi puhtaan energian ja ilmastokädenjäljen edelläkävijäksi. Puoliväliriihen tuulivoimaa koskevat linjaukset ovat ristiriidassa näiden tavoitteiden kanssa.

Kirjaus tuulivoiman etäisyyssääntelystä (vähintään kahdeksan kertaa tuulivoimalan kokonaiskorkeus) tarkoittaisi käytännössä vähintään 2–3 kilometrin vähimmäisetäisyyttä asutuksesta. Ympäristöministeriön FCG:ltä tilaaman selvityksen perusteella jo 1,5 kilometrin vähimmäisetäisyys aiheuttaisi merkittäviä rajoitteita uusille tuulivoimahankkeille.

Etäisyysvaatimusta ei noudatettaisi, jos tuulivoimarakentamista ohjaava yleiskaava sijoittuu maakuntakaavassa osoitetulle tuulivoimaloiden alueelle. Hallitus on siis siirtämässä vallan ja vastuun Suomen puhtaan energian investoinneista maakuntakaavoittajille. Lisäksi maakuntakaavan päivittäminen on yleensä useiden vuosien prosessi. Muutos poistaisi yhden Suomen keskeisistä kilpailueduista puhtaan energian hankkeissa: nopeus ja joustavuus.

Etäisyysvaatimuksella olisi myös ympäristövaikutuksia. Esitetty vähimmäisetäisyys siirtäisi hankkeita yhä pohjoisemmaksi ja lähemmäs luonnontilaisia alueita. Tehokkain tapa lieventää puhtaan energian luontovaikutuksia on kohdentaa rakentamista jo valmiiksi ihmisen muokkaamille alueille.

Ydinenergian käyttö

Suomen Yrittäjät kannattaa tavoitetta vahvistaa Suomen asemaa houkuttelevana ydinenergian tuotannon rakentamispaikkana, myös pienemmille hankkeille ja uusille toimijoille. Sähkön tarjonta sekä sen mahdollistamat investoinnit ovat kriittisen tärkeitä myös teollisuuden arvoketjuissa toimiville pienille ja keskisuurille yrityksille. Ydinvoiman lisärakentamisen tulee kuitenkin tapahtua markkinaehtoisesti, eikä kansallisessa energia- ja ilmastosuunnitelmassa ole tarpeen asettaa määrällisiä tavoitteita ydinvoimalaitoksille.

Pienten modulaaristen ydinreaktoreiden (SMR) käyttöönotto on noussut ajankohtaiseksi, kun Suomen ensimmäiset demonstraatiohankkeet etenevät. Uusi pienydinvoimateknologia voi olla keskeinen osa tulevaisuuden vähäpäästöistä energiaratkaisua, erityisesti teollisuuden ja kaukolämmön tarpeisiin. On hyvä, että pienydinvoiman merkitys tunnistetaan myös kansallisessa energia- ja ilmastostrategiassa.

Hajautetut ydinenergiaratkaisut voivat tuoda energiaa lähemmäs kuluttajaa ja parantaa toimitusvarmuutta erityisesti alueilla, joilla sähkön tai lämmön saanti on riippuvainen pitkistä siirtoketjuista. Lisäksi reaktoreiden mahdollinen sarjatuotanto ja modulaarisuus voivat synnyttää kokonaan uusia liiketoimintamahdollisuuksia kotimaiselle konepaja- ja laitevalmistukselle sekä kunnossapitopalveluille.

Hallitus valmistelee tällä hetkellä ydinenergialainsäädännön laajaa uudistusta, jonka yhteydessä huomioidaan myös pienet modulaariset reaktorit. Jotta SMR-teknologia voi edetä kaupalliseen vaiheeseen, ydinenergialakia on päivitettävä tukemaan pienten toimijoiden ja uusien liiketoimintamallien mahdollisuuksia. Lainsäädännön on mahdollistettava lupa- ja turvallisuusprosessien mittakaavaedut ilman, että turvallisuudesta tingitään. Pk-yritykset voivat hyötyä teknologiasta paitsi energiankäyttäjinä myös osana toimitusketjuja.

Verotus

Työn ja yritysten verotus on talouden kasvun kannalta haitallisimpia verotuksen muotoja (Arnold, J.M. et al. 2017). Haittaverotuksen kiristyessä ja verokertymien kasvaessa mahdollistetaan työn ja yrittämisen verotuksen keventäminen, mikä kannustaa työntekoon ja edistää Suomen kilpailukykyä. Verotuksen yhteydessä on myös huomioitava yrityksille kohtuullisen hintainen energian saanti ja tiettyjen toimialojen teknologiarajoitteet.

Fossiilisten polttoaineiden korkeampi verotus on johtanut suurempaan määrään vihreitä innovaatioita (VATT 2019, Yritystuet ja kilpailukyky). Näin pystytään päästövähennysten lisäksi luomaan uutta teknologiaa ja uudistamaan taloutta. Haittojen verotuksen lisäksi ilmastoa ja luontoa hyödyttävän toiminnan verotusta tulisi keventää. Esimerkiksi korjauspalveluiden ja muiden kiertotaloutta edistävien toimintojen verotuksen suhteellinen keventäminen tukisi ilmaston ja kiertotalouden tavoitteiden saavuttamista.

Kustannustehokkaat toimet ja pk-yritykset huomioiva toimeenpano

Ilmastotavoitteiden saavuttaminen edellyttää kustannustehokkaiden ja vaikuttavien ohjauskeinojen käyttöönottoa. Politiikkatoimia ei voi suunnitella yksittäisten toimialojen tai kokoluokkien näkökulmasta, vaan koko yrityskentän tarpeet ja potentiaali huomioiden. Markkinaehtoiset ratkaisut, kuten selkeä päästöjen hinnoittelu ja teknologianeutraalit kannustimet, ovat avainasemassa päästövähennysten toteuttamisessa tehokkaasti ja laajasti yrittäjyyttä tukevalla tavalla.

Talouden rakenteita tulee muokata niin, että fossiilittomista polttoaineista päästään eroon ja kiertotaloutta edistetään määrätietoisesti. Vero- ja tukipolitiikkaa tulee muokata tukemaan yhä voimakkaammin siirtymää kohti hiilineutraalia kiertotaloutta. Verotuksen painopistettä tulisi siirtää voimakkaasti työn ja yrittäjyyden verotuksesta kohti haittojen, kuten päästöjen, verotusta.

Valittujen toimenpiteiden tulee perustua parhaaseen saatavilla olevaan tutkittuun tietoon ja olla mitattavissa sekä vaikuttavuudeltaan todennettavissa. Puhtaan teknologian käyttöönottoa, kiertotaloutta ja uusiutuvan energian hankkeita tulee tukea tavalla, joka vahvistaa yritysten investointihalukkuutta ja kotimaisen arvonlisän syntyä. Ilmastotoimien onnistuminen edellyttää, että sääntely kannustaa investointeihin ja mahdollistaa markkinaehtoisten ratkaisujen syntymisen Suomessa.

Toimien kohdentaminen

Jokaisen sektorin on osallistuttava omalta osaltaan ilmastonmuutoksen hidastamiseen. Tarvittaessa kansallisia toimia kannattaa silti kohdentaa aloille, joissa ne ovat kustannustehokkaimpia ja vaikuttavimpia. Ilmastotoimien tehokasta kohdentumista voidaan edistää esimerkiksi kehittämällä hiilimarkkinoita ja selvittämällä sektoreiden välisten kompensaatiojärjestelmien mahdollisuutta ja toimivuutta. Hallituksen on linjattava tarvittavista toimista kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi sekä maankäyttösektorin nettonielun vahvistamiseksi. Muutoin ei voida saavuttaa parhaaseen saatavilla olevaan tutkittuun tietoon pohjautuvia tavoitteita.

Suomen Yrittäjät

Roope Ohlsbom
ekonomisti

Viitteet

Arnold, J.M. et al, 2017.: Tax policy for economic recovery and growth: The Economic Journal, 121.

Lehtonen, ym. 2021. Maankäyttösektorin ilmastotoimenpiteet: Arvio päästövähennysmahdollisuuksista. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 7/2021.
Luonnonvarakeskus. Helsinki. Saatavilla: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-380-152-3

Niskanen, O., Valtiala, J., Wejberg, H., Torvinen, M. & Karhula T. 2022. Kiinteistörakennetta kehittämällä kestävyyttä viljelyyn: KIVAPELTO-hankkeen loppuraportti. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 93/2022. Luonnonvarakeskus. Helsinki.