Lausunto kansainväliselle työjärjestölle (ILO) annettavasta raportista ratifioimattomista yleissopimuksista ja suosituksista

Työ- ja elinkeinoministeriö
Lausuntopyyntö VN/24269/2025

Työ- ja elinkeinoministeriö on pyytänyt lausuntoa kansainväliselle työjärjestölle (ILO) annettavasta raportista. Asiassa on kyse ILO:n perussäännön 19 artiklan mukaisesta raportoinnista Suomen ratifioimattomista yleissopimuksista ja suosituksista. Raportoinnin kohteena on työnantajan toimesta tapahtuvaa palvelussuhteen päättämistä koskeva yleissopimus nro 158 ja sitä koskeva suositus. Suomi on ratifioinut yleissopimuksen vuonna 1992.

Yleisenä huomiona Suomen Yrittäjät toteaa, että Suomessa voimassa oleva työsopimuksen päättämistä koskeva sääntely täyttää ja monin paikoin ylittää yleissopimuksen nro 158 vaatimukset. Vastaukset lausuntopyynnön liitteenä olevan raportointilomakkeen kysymyksiin löytyvät voimassa olevasta työsuhteen päättämistä koskevasta lainsäädännöstä.

Suomessa työsopimuslakia sovelletaan kaikkeen työsuhteessa tehtävään työhön. Työnantajan aloitteesta tapahtuvan työsuhteen päättämisen sääntely koostuu pääasiallisesti työsopimuslain 6–9 lukujen säännöksistä ja sovellettavan työehtosopimuksen määräyksistä. Sääntely voidaan jakaa henkilöön liittyvällä perusteella tapahtuvaan koeaikapurkuun, työsopimuksen irtisanomiseen tai purkamiseen, sekä toisaalta tuotannollisin ja taloudellisin perustein tehtävään työsopimuksen irtisanomiseen. Yleissopimuksen nro 158 kannalta relevanttia on myös työsopimuksen päättämistä koskevan menettelyn sääntely sekä irtisanomista koskevat yleiset säännökset, jotka soveltuvat sekä henkilöön liittyvällä perusteella että tuotannollisella ja taloudellisella perusteella tapahtuvaan irtisanomiseen. Erityistä merkitystä ILO:lle annettavan raportin osalta on 1.1.2026 muuttuneella henkilöperusteista irtisanomista koskevalla sääntelyllä (1390/2025).

Yleissopimuksen nro 158 sisällön kannalta merkitystä on myös koeaikaa, määräaikaisia työsopimuksia sekä työsuhteen perusteettomasta päättämisestä maksettavaa korvausta koskevilla työsopimuslain säännöksillä. Parhaillaan valmisteltavana olevat määräaikaisia työsopimuksia koskevat muutokset on myös tarpeen ottaa huomioon. Tuotannollisin ja taloudellisin perustein tehtäviin irtisanomisiin liittyvää menettelyä säännellään myös yhteistoimintalain säännöksin. Lisäksi tasa-arvolain ja yhdenvertaisuuslain säännöksillä on merkitystä yleissopimukseen sisältyvien syrjintäkieltojen näkökulmasta.

Erityisesti henkilöön liittyvien irtisanomisperusteiden osalta on todettava, että 1.1.2026 voimaan tulleiden muutosten sisältö on sopusoinnussa yleissopimuksen kanssa. Tämä ilmenee myös lain valmisteluasiakirjoista (HE 158/2025 vp, PeVL 55/2025 vp ja TyVM 10/2025 vp). Suomen työsopimuslain 7 luvun 2 § edellyttää, että henkilöperusteiselle irtisanomiselle on aina asiallinen syy. Vaikka ”asiallinen” syy eroaa terminologisesti ILO:n yleissopimuksen nro 158 termistä ”pätevä” syy (tai peruste, englanniksi ”valid reason”), eri termeistä huolimatta ”asiallisen” syyn on katsottava vähintäänkin vastaavan ”pätevän” syyn tasoa irtisanomiskynnyksen määrittelyssä. Suomen Yrittäjät huomauttaa, että kansainvälisten sopimusten käyttämät ilmaisut ovat usein yleisluonteisia eikä niille voida antaa täsmällistä merkityssisältöä ilman kansallisen lainsäädännön muodostamaa kokonaisuutta ja kontekstia. ”Asiallisen” syyn ja ”pätevän” syyn välistä merkityseroa ei siksi voida eikä ole tarpeen arvioida tarkemmin [1].

Suomen Yrittäjät toteaa myös, että yleissopimukseen nro 158 sisältyy useita joustolausekkeita, eikä yleissopimus edellytä sen kaikkien artikloiden soveltamista kaikissa työsuhteissa. Suomen Yrittäjät katsoo, että Suomessa voimassa oleva työsuhteen päättämistä koskeva sääntely menee monin paikoin yleissopimuksen vähimmäismääräyksiä pidemmälle ja asettaa työnantajalle useita sellaisia sisällöllisiä ja menettelyllisiä velvollisuuksia, joita yleissopimus ei edellyttäisi.

Suomen Yrittäjät toteaa erikseen myös, että 1.1.2026 voimaan tulleella lailla (1390/2025) työsopimuslakiin lisättiin yleissopimuksen nro 158 5 artiklan b kohdan uusi säännös, jonka mukaan työntekijän toimimista tai aiempaa toimimista työntekijöiden edustajana taikka sellaiseksi pyrkimistä pidetään kiellettynä irtisanomisperusteena (7 luvun 2 a §:n 4 kohta). Kuitenkin jo ennen muutosta henkilöstön edustajana toimiminen tai sellaiseksi pyrkiminen on ollut kielletty irtisanomisperuste, eikä muutoksella ole ollut tarkoitus muuttaa oikeustilaa tai soveltamiskäytäntöä [2].

Määräaikaisia työsopimuksia koskevan valmistelun osalta Suomen Yrittäjät toteaa, että valmistellut muutokset eivät ole yleissopimuksen nro 158 vastaisia miltään osin, ja ne ylittävät selvästi yleissopimuksessa edellytetyn tason. Muutos ei valmistellussa muodossaan mahdollistaisi irtisanomissuojan kiertämistä.

Kunnioittavasti
Suomen Yrittäjät

[1] Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta totesi lakimuutosta koskevassa mietinnössään (TyVM 10/2025 vp) että ”Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta katsoo, että kansallisessa sääntelyssä käytetyn käsitteistön yhdenmukaistaminen kansainvälisen sääntelyn omaksumien termien kanssa sisältäisi riskin, että irtisanomiskynnyksen taso muodostuisi tarpeettoman alhaiseksi. Saman terminologian käyttäminen voi synnyttää tulkinnan siitä, että irtisanomiskynnyksen taso on tarkoitus asettaa kansallisesti vastaavaksi kansainvälisesti hyväksytyn vähimmäissuojan tason kanssa.”
[2] Ks. HE 158/2025 vp, s. 64.