Lausunto kansainväliselle työjärjestölle (ILO) vuonna 2025 annettavasta raportista ratifioitujen yleissopimusten soveltamisesta

Työ- ja elinkeinoministeriö
VN/7853/2025

Työ- ja elinkeinoministeriö on pyytänyt lausuntoa kansainväliselle työjärjestölle (ILO) vuonna 2025 annettavista raporteista Suomen ratifioimien ILO:n yleissopimusten soveltamisesta. Suomen Yrittäjät esittää lausuntonaan seuraavat ILO:n yleissopimuksia koskevat huomiot.

Samanarvoisesta työstä miehille ja naisille maksettava sama palkka (yleissopimus nro 100)

Suomen Yrittäjät pitää Suomen lainsäädäntöä riittävänä samanarvoisesta työstä miehille ja naisille maksettavan saman palkan turvaamiseksi. Tasapuolisen kohtelun periaate sekä työnantajan velvollisuus maksaa samanarvoisesta työstä sama palkka ovat Suomen työsopimuslain sekä tasa-arvolain keskeisiä periaatteita.

ILO:n asiantuntijakomitea (CEACR) on esittänyt huomioissaan, että Suomessa on ymmärretty sukupuoleen perustuva palkkaero erityisesti samanarvoisen työn käsitteen osalta kapeasti. Tältä osin on erityisesti huomattava, että Suomessa eri toimialoilla palkat määräytyvät laajasti työehtosopimusten perusteella, joissa työmarkkinajärjestöt ovat määrittäneet tehtävä- ja toimialakohtaiset palkkatasot ottaen huomioon kunkin toimialan erityispiirteitä ja sitä, mikä on kunkin työn arvo. Työehtosopimusten palkkamääräyksiset ovat syrjimättömiä. Kuitenkin toimialojen eroista johtuen mies- ja naisvaltaisilla aloilla palkkajärjestelmien rakenteet ja palkkojen tasot poikkeavat toisistaan. Lisäksi on huomattava, että työehtosopimukset muodostavat aina kokonaisuuden. Palkkauksen ohella niissä sovitaan myös muista työehdoista kuten työajoista, vuosilomista, sairauspoissaoloista, perhevapaista jne. sekä palkan maksamisesta erilaisten poissaolojen ajoilta. Työehtosopimusratkaisuja tehtäessä on mahdollista, että osa niin ratkaisun kustannusvaikutuksista ohjataan muihin työehtoihin kuin palkkaukseen. Yksittäisen työehtosopimuksen ja tätä kautta toimialan toista työehtosopimusta alempi palkka on toisin sanoen voitu kompensoida esimerkiksi pidemmillä vapailla tai muilla eduilla. Suomen Yrittäjät huomauttaa, että ”samanarvoisen työn” määrittäminen ei ole yksinkertaista eikä toisaalta lainsäädännöllä voida puuttua työmarkkinaosapuolten vapauteen määrittää sitä arvoa, mikä tietyn toimialan tietyllä työllä on.

Suomen Yrittäjät toteaa myös, että naisten ja miesten välistä ansioeroa selittää Suomessa työelämän poikkeuksellisen vahva segregaatio: vain noin 10 % palkansaajista työskentelee aloilla, joilla naisia ja miehiä on molempia vähintään 40 %. Lisäksi ansioeroa selittävät miesten suuremmat vuosittaiset työtunnit, naisvaltaisilla aloilla tyypillisempi osa-aikatyön tekeminen sekä perhevapaiden epätasainen jakautuminen. Perhevapaiden osalta on huomattava, että Suomessa tuli voimaan vuonna 2022 laaja perhevapaauudistus, jossa lapsen isälle kiintiöity osuus vanhempainvapaista kasvoi. Uudistuksen tavoitteena on perheenhuoltovelvollisuuksien tasaisempi jakautuminen molempien vanhempien kesken. Lisäksi myös EU:n ns. palkka-avoimuusdirektiivin täytäntöönpano vaikuttanee naisten ja miesten välisen palkkatasa-arvon kokemuksiin tulevina vuosina.

Työmarkkinoilla ja ammatin harjoittamisen yhteydessä tapahtuva syrjintä (yleissopimus nro 111)

Suomen Yrittäjät toteaa, että Suomessa on toteutettu merkittäviä työlainsäädännön uudistuksia, joiden ansiosta aiemmin Suomen työlainsäädännössä vallinnut rakenteellinen syrjintä suhteessa ammatilliseen järjestäytymiseen on suurelta osin poistunut. Suomen Yrittäjät viittaa erityisesti paikallisen sopimisen laajentamista koskevaan uudistukseen, joka tuli voimaan 1.1.2025. Uudistuksen myötä myös yleissitovaa työehtosopimusta noudattavat työnantajat saivat yhdenvertaisen mahdollisuuden paikalliseen sopimiseen työehtosopimuksen mukaisissa rajoissa ja sen menettelymääräyksiä noudattaen.

Suomen Yrittäjät huomauttaa, että uudistuksella ei heikennetty työehtosopimusten asemaa tai rajoitettu työmarkkinaosapuolten oikeutta tehdä työehtosopimuksia. Suomessa myös työehtosopimusten yleissitovuuden asema on edelleen yhtä vahva kuin aikaisemmin. Yleissitovuuden nojalla työnantajan on noudatettava työehtosopimuksen määräyksiä myös silloin, kun työnantaja ei ole työehtosopimuksen tehneen yhdistyksen jäsen. Järjestäytymätön työnantaja ja työntekijä ovat yleissitovuuden perusteella sidottuja toisten tekemään sopimukseen työehdoista, vaikka he itse haluaisivat muuta.

Paikallisen sopimisen lainsäädäntöuudistus poistaa kuitenkin rakenteellista syrjintää siltä osin, että (eräitä yksityiskohtia lukuun ottamatta) kaikki työnantajat ja työntekijät järjestäytymisestään riippumatta voivat nykyisin soveltaa kaikkia niitä työsuhteeseen sovellettavan työehtosopimuksen määräyksiä, jotka mahdollistavat paikallisen sopimisen. Eroja järjestäytymisen perusteella liittyy työntekijöiden edustamiseen ja paikallista sopimista koskeviin menettelymääräyksiin. Nämä erot eivät kuitenkaan ole periaatteellisesti eivätkä käytännössä merkittäviä.

Suomen Yrittäjät korostaa, että uudistuksessa on keskeistä se periaate, että työnantajat ovat keskenään yhdenvertaisessa asemassa siinä, lainsäädäntö ei kiellä järjestäytymättömiltä työnantajilta sellaisia sopimismahdollisuuksia, joita järjestäytyneillä työnantajilla on, vaikka työehtosopimusta on lain nojalla noudatettava. Työnantajien keskinäinen yhdenvertaisuus on periaatteellisesti erittäin tärkeää.
Suomen Yrittäjät toteaa yleisesti, että ammatillinen järjestäytymisvapaus sisältää positiivisen ja negatiivisen ulottuvuuden, eli järjestäytymisvapauteen kuuluu myös oikeus olla kuulumatta ammatilliseen yhdistykseen. Täten erottelua, hyljeksintää tai suosintaa ei saa tapahtua työmarkkinoilla yhdistymisvapauden käyttämisen tai käyttämättä jättämisen perusteella. Lisäksi järjestäytymisvapauden turvaamiseksi ja työmarkkinoilla ja ammatin harjoittamisen yhteydessä tapahtuvan syrjinnän poistamiseksi lainsäädännön olisi oltava sellaista, ettei yrityksiä eikä työntekijöitä aseteta eriarvoiseen asemaan järjestäytymisvapauden käytön perusteella.

Ammattientarkastus teollisuudessa ja kaupassa (yleissopimus nro 81)

Suomen Yrittäjät toteaa, että yleissopimuksen nro 81 toimeenpano Suomessa perustuu pitkälti ns. työsuojelun valvontalain (44/2006) säännöksistä ja työsuojeluviranomaisen toiminnasta.

Työsuojeluviranomaisen tarkastustoiminnassa

Suomen Yrittäjät, joka edustaa eritysiesti pieniä ja mikroyrityksiä, pitää erittäin tärkeänä, että työsuojeluviranomaisen valvontatoiminta ei kohdistu vain laiminlyöntien havainnointiin, vaan että sen toimintapa on ohjaava ja opastava. On tärkeä huomata, että työnantajat erityisesti mikroyrityksissä eivät laiminlyö työsuojelullisten normein noudattamista yleensä tahallaan, vaan kyse on usein ymmärtämättömyydestä ja osaamattomuudesta. Pääsääntöisesti tämä toteutuu, sillä työsuojeluviranomainen antaa eniten toimintaohjeita, joihin ei kuulu velvoittavaa hallintopäätöstä. Tämän vuoksi on hyvä, että työsuojeluviranomaisen toimintatapa olisi mahdollisimman ohjaava ja opastava. Viranomaisen toiminnan kärkenä tulee olla valvonnan lisäksi myös se, että työnantajat tietävät, miten toimia oikein.

Suomen Yrittäjät katsoo, että työsuojelutarkastusten kohdentaminen tulisi tehdä ensisijaisesti riskiarvioinnin perusteella, eli tarkastuksia tulisi kohdentaa sinne, missä laiminlyöntejä tyypillisesti esiintyy tai joissa riski niihin on muuten suurin. Tarkastuksia ei tule kuitenkaan kohdentaa kaavamaisesti yrityksen koon tai toimialan perusteella. Tarkastuksia ei toisaalta tule tehdä samoihin yrityksin toistuvasti ilman perusteltua syytä.

Suomen Yrittäjät huomauttaa kuitenkin, että työsuojeluviranomainen antaa toisinaan toimintaohjeita myös sovellettavan työehtosopimuksen määrittämisestä. Jos työnantaja ei noudata mitään työehtosopimusta, työsuojeluviranomainen voi tarkastuksessa selvittää, olisiko työnantajan noudatettava jotakin yleissitovaksi julistettua työehtosopimusta työnantajan toimialan tai työntekijöiden työtehtävien perusteella.

Käytännössä työsuojeluviranomainen toimintaohjeen antamista arvioidessaan pyytää tietyn työehtosopimuksen osapuolina olevilta työnantaja- ja työntekijäliitoilta lausuntoja siitä, olisiko tarkastuksen kohteena olevan työnantajan noudatettava jotakin työehtosopimusta. Vaikkei työsuojeluviranomainen ole sidottu liittojen näkemykseen, käytännössä työsuojeluviranomainen usein tukeutuu niihin asettaen työnantajalle toimintaohjeita. Menettely voi olla ongelmallinen, sillä sovellettavaa työehtosopimusta koskeva toimintaohje ei välttämättä perustu työnantajan tosiasiallisen toiminnan arviointiin, vaan liittojen subjektiiviseen näkemykseen.

Työsuojeluviranomaisen toimivallan käytön osalta Suomen Yrittäjät huomauttaa, että työsuojeluviranomainen käyttää merkittävää julkista valtaa. Siksi myös työsuojeluviranomaisen valvovan ja soveltaman sääntelyn olisi oltava tarkkarajasta ja täsmällistä, jotta työsuojeluviranomaisen valvontatoiminnasta aiheutuvat sanktiot olisivat laillisuusperiaatteen mukaisia. Tältä osin Suomen Yrittäjät toteaa, että Suomen koko työturvallisuussääntely, lakia alemman asteiset asetukset ja muut työturvallisuusmääräykset mukaan lukien, ovat työnantajan rikosoikeudellisen vastuun piirissä. Siten kaikesta työsuojeluviranomaisen valvoman sääntelyn laiminlyönneistä voi aiheutua työantajalle rikosoikeudellinen vastuu. Tämä korostaa tarvetta työsuojeluviranomaisen toimivallan käytön täsmälliselle sääntelylle.

Työturvallisuus ja -terveys sekä työympäristö (yleissopimus nro 155) ja työturvallisuusyleissopimusta toteutumisen edistämistä koskevat puitteet (yleissopimus nro 187)

Suomen Yrittäjät toteaa, että työturvallisuuslakiin lisättiin 1.6.2023 säännökset, jotka kattavat myös työpaikalla ilmenevät psykososiaaliset riskit. Säännökset edellyttävät työnantajan ottavan huomioon työntekijän henkilökohtaiset edellytykset (mukaan lukien henkisen terveyden vaatimukset) ja toteutettava tarpeen mukaan yksilöllisiä työsuojelutoimenpiteitä. Näihin kuuluu myös psykososiaalisen kuormituksen hallintaan liittyviä toimenpiteitä. Työturvallisuuslaki edellyttää työnantajan ottamaan psykososiaalisen kuormituksen tekijöitä huomioon myös työpaikan vaaroja selvitettäessä ja arvioitaessa. Suomen Yrittäjät toteaa, että psykososiaaliset riskit on huomioitu kattavasti Suomen lainsäädännössä, eikä yleissopimuksista nro 155 ja 187 johdu tarpeita kehittää lainsäädäntöä edelleen. CEACR:n huomioihin liittyen Suomen Yrittäjät toteaa, että työturvallisuuslakia sovelletaan sellaisenaan myös alustatyössä, jos alustatyötä tehdään työsuhteessa.

CEACR on kiinnittänyt huomiota työsuojeluvaltuutetun valintaan. Työsuojelun valvontalain (44/2006) lain mukaan työnpaikalla on valittava työsuojeluvaltuutettu, jos työnantajan palveluksessa on vähintään 10 työntekijää. Suomen Yrittäjät huomauttaa, että työsuojeluvaltuutettu voidaan valita myös alle 10 työntekijän työpaikoilla. Suomen Yrittäjät pitää 10 työntekijän rajaa tärkeänä, sillä velvollisuus valita työsuojeluvaltuutettu tätä pienemmillä työpaikoilla työsuojeluvaltuutetun valinta ei olisi oikeasuhtainen vaatimus eikä perusteltu työsuojelun yhteistoiminnan toteuttamiseksi. Työnantajalla on vastuu työturvallisuudesta ja pienillä työpaikoilla yhteistoimintaa varten ei ole tarpeen luoda erityisiä menettelysäännöksiä.

Työ- ja elinkeinoministeriön toteuttamasta työolobarometristä käy ilmi, että työpaikan asioiden käsittely on pienillä työpaikoilla avointa ja välitöntä, eikä työsuojelun ja työolojen taso poikkea muista työpaikoista. Työsuojeluvaltuutetun puuttuminen ei vaikuta kielteisesti työntekijöiden mahdollisuuteen käsitellä myös työsuojeluun liittyviä asioita työpaikalla. Edustajavetoinen työsuojeluasioiden käsittely on perusteltua suuremmilla työpaikoilla, joissa yhteistoimintaa muutenkin toteutetaan työntekijöiden edustajan kautta.

Suomen Yrittäjät toteaa myös, että Suomessa kaikki työturvallisuutta koskeva sääntely, myös lakia alemmanasteinen sääntely, on työnantajan rikosoikeudellisen vastuun piirissä. Suomen Yrittäjät katsoo, ettei tällainen sääntely ole oikeasuhtaista, sillä työturvallisuutta koskeva sääntely ei ole kaikilta osin siten täsmällistä ja tarkkarajaista, että sitä voitaisiin käyttää rikosvastuun perusteena. Lisäksi on huomattava, että rikosoikeudellisia seuraamuksia pitäisi käyttää vain vakavimpien työturvallisuusloukkausten seuraamuksena.

Suomen Yrittäjät