Vastuuta vanhemmuuden kustannuksista jaettava laajemmalle

Vanhemmuudesta yrityksille aiheutuvat kustannukset saattavat vaikuttaa siihen, että varsinkin nuoret naiset kokevat vaikeaksi löytää ensimmäistä vakituista työsuhdetta. Tilanteesta seuraa myös se, että lasten hankkimista siirretään koko ajan myöhemmäksi, jotta työuran aloittaminen tulisi mahdolliseksi. Ensisynnyttäjien keskimääräinen ikä on noussut vuosikymmenen aikana lähes yhdellä vuodella (2011 28,4 v).

Väestön ikääntyminen rajoittaa työvoiman tarjontaa ja nostaa ikäsidonnaisia menoja. Samalla vanhemmuuden korkeat kustannukset vaikeuttavat yritysten mahdollisuuksia nostaa työllisyyttä. Naisvaltaiset yritykset kokevat työntekijöiden vanhemmuudesta yritykselle seuraavan kustannusrasitteen erittäin korkeaksi.

Vaikka työnantajille korvataan osittain työntekijöiden vanhemmuudesta yrityksille koituvia kustannuksia, merkittävässä määrin kustannukset jäävät edelleen yritysten itsensä lopullisesti maksettaviksi. Yritysten vastuulle jääviä kustannuksia ovat muun ohessa synnytykseen liittyvät lääkärissäkäyntien vaatimat poissaolot, sijaisen palkkaamis- ja perehdyttämiskulut sekä lomaraha äitiysvapaalta kertyvästä vuosilomasta. Suurin yksittäinen ja kokonaan korvaamatta jäävä kustannuserä muodostuu tilapäisen hoitovapaan palkkakustannuksista, eli kustannukset niiltä päiviltä, joina työntekijä on kotona hoitamassa sairastunutta lastaan.

Yhteiskunnassa ymmärretään laajasti, että työntekijän lapsen sairastumisesta johtuva kustannus ei kuuluisi luonnostaan yritystoiminnalla rahoitettaviin, ja niinpä sairastuneen lapsen hoitopäiviä ei ole lainsäädännössäkään säädetty palkallisiksi. Eri asia on, että työehtosopimusneuvotteluissa on kuitenkin aikojen kuluessa ja erilaisen kaupankäynnin myötä päädytty siihen, että nämä hoitopäivät ovat tiettyyn rajaan asti palkallisia.

Oikeampaa olisi, että vastuuta vanhemmuuden kustannuksista kannettaisiin yhteiskunnassa laajemmalla rintamalla, koska kysymys on mitä suurimmassa määrin koko yhteiskuntaan vaikuttavasta ja väestöpoliittisesti tärkeästä asiasta. Vastuunkantoa voidaan yksinkertaisella tavalla laajentaa korvaamalla yrityksille niitä palkkakustannuksia, joita sairastuneen lapsen hoitopäiviltä yrityksille aiheutuu. Nämä kustannukset ovat tarkasti laskettavissa, ja korvausjärjestelmä olisi mahdollista rakentaa Kansaneläkelaitoksen yhteyteen.

Suomen Yrittäjien yhdessä Yrittäjänaisten Keskusliiton kanssa tekemän kyselyn perusteella työntekijän lapsen sairastumisesta johtuvia poissaoloja on alle 10- vuotiaiden lasten vanhemmilla keskimäärin 5 päivää vuoden aikana. Kokonaiskustannukset yrityksille ovat varovaisesti arvioiden 115 miljoonan euron luokkaa vuodessa. Näiden kustannusten kompensoimiseen tarvittavat varat olisi ensisijaisesti koottava verotuksella tai niin, että kustannukset katetaan kaikilta työnantajilta ja työntekijöiltä kerättävillä sosiaalivakuutusmaksuilla.

Suomen Yrittäjien liittokokous esittää, että maan hallitus käynnistää valmistelutyön tilapäisen hoitovapaan palkkakustannusten kompensoimiseksi yrityksille.