Sopimusrikkomukset

Sopimuksen perusteella sopimusosapuolille syntyy velvollisuus suorittaa se, mihin sopimuksessa on sitouduttu. Yleisesti voidaan sanoa, että sopimus sitoo osapuolia ja se on tarkoitettu pysymään voimassa sovitun ajan, sovitulla tavalla.

Myyjän puolella tämä yleisesti tarkoittaa oikean tuotteen tai palvelun toimittamista oikeaan aikaan. Ostajan velvollisuutena on taas kauppahinnan maksaminen sekä myötävaikuttaminen myyjän velvoitteiden täyttämiseen. Jos osapuolen suoritus ei vastaa sovittua tai tapahtuu väärään aikaan, kyseessä on tällöin usein sopimusrikkomus.

Suorituksen viivästyminen

Viivästys on kysymyksessä silloin, kun osapuoli ei täytä suoritusvelvollisuuttaan oikeaan aikaan. Tämä oikea-aikaisuus on syytä määritellä osapuolten välisessä sopimuksessa. Ellei tällaista määrittelyä ole tehty, voidaan katsoa, että suoritusvelvollisuus tulisi täyttää niin kutsutun kohtuullisen ajan kuluessa. Mikäli viivästys on olennainen, toinen sopimusosapuoli voi olla oikeutettu purkamaan sopimuksen. Usein on syytä kuitenkin ennen purkamista asettaa sopimuskumppanille purku-uhkainen lisäaika suorituksen tekemiseen.

Viivästykseen voidaan vedota senkin jälkeen, kun osapuoli on jo tehnyt suorituksensa. Tällöin on kuitenkin syytä reagoida mahdollisimman nopeasti sen jälkeen, kun suoritus on tapahtunut, jotta oikeus mahdolliseen vahingonkorvaukseen viivästyksen johdosta säilyisi.

Eräs viivästyksen muoto voi olla niin kutsuttu ennakkoviivästys. Tämä ennakoitu sopimusrikkomus on käsillä silloin, osapuoli voi jo ennen suoritusajankohtaa päätellä, ettei sopimuksenmukaista suoritusta tule tapahtumaan, pohjautuen esimerkiksi tietoihin sopimuskumppanin toiminnasta tai taloudellisesta tilanteesta.

Myös ennakkoviivästyksen ollessa käsillä, purkamisoikeus voi tulla kyseeseen. On kuitenkin huomattava, että esimerkiksi kauppalaki asettaa purkuoikeuden käyttämiselle rajoituksia, eikä osapuolella ole oikeutta purkaa sopimusta, jos sopimuskumppani asettaa vakuuden suorituksensa täyttämisestä. Ennakkoviivästyksen kohdalla voidaan usein myös pidättäytyä omasta suorituksesta. Tätä ei kuitenkaan voida tulkita sopimusosapuolen omaksi viivästykseksi.

Sopimuksessa oleva virhe

Virhe suorituksessa voi ilmetä hyvin monella ja erilaisella tavalla. Usein sopimuksen kohde voi olla vioittunut fyysisesti, jolloin puhutaan laatuvirheestä. Virhe voi ilmetä myös oikeudellisena virheenä. Se tarkoittaa jonkun kolmannen oikeutta sopimuksen kohteeseen tai vallintavirheenä, jolloin lainsäädäntö tai viranomaismääräykset estävät sopimuksen kohteen käytön tavalla, josta on sopimuksessa sovittu.

Virhettä ja sen laatua arvioitaessa on ensimmäisenä kiinnitettävä huomio osapuolten väliseen sopimukseen. Virhettä arvioidaan siis nimenomaan sen mukaisesti, mistä alun perin on sovittu. On kuitenkin huomattava, ettei läheskään aina sopimuksen kohteesta ja sen sisällöstä ole täysin tarkasti sovittu. Silloin on otettava huomioon yleisiä virheellisyyden arvioinnissa käytettäviä periaatteita ja normeja. Muissa sopimuksissa kuin kuluttajasopimuksessa virhesääntely on usein niin sanotusti tahdonvaltaista eli sääntely jättää osapuolille paljon varaa sopimuksen kohteen virheellisyyden määrittelyyn.

Mikäli virheellisyyden kriteereistä ei ole sovittu mitään, voidaan lähteä siitä, että tavaran on sovelluttava sellaiseen käyttötarkoitukseen, joihin tällaisia tavaroita yleisesti käytetään. Lisäksi tavaran on sovelluttava myös ostajan erityistarkoituksiin, jos myyjä on ollut näistä kaupantekohetkellä tietoinen. Lisäksi sopimuksen kohteen on vastattava myyjän ostajalle esittämää näytettä tai mallia ja olla pakattu asianmukaisesti, jos tällainen pakkaaminen on tarpeen.

Virhearvioinnin ajankohtaa mietittäessä on huomioon otettava sopimuksen suoritushetken lisäksi myös mahdolliset myöhemmät ajankohdat, jolloin virhe havaitaan. Virhevastuu voi syntyä sopimusosapuolelle joko sen vuoksi, että virhe on ollut sopimuksen kohteessa jo suoritushetkellä, mutta ilmennyt vasta myöhemmin tai tilanteessa, jossa sopimusosapuoli vastaa suorituksen laatuominaisuuksista tietyn vähimmäisajan, esimerkiksi laitteelle annetun takuun kestoajan. Takuun antaminen ei kuitenkaan ole edellytys virhevastuun syntymiselle, sillä sopimuksen kohteen on joka tapauksessa kestettävä niin sanottua tavallista käyttöä, oli sille annettua myyjän puolesta takuuta tai ei.

Suorituksessa oleva virhe ei aina koske ainoastaan fyysisiä kohteita koskevia sopimuksia. Laatuvirheitä voidaan joutua punnitsemaan myös aineettomien suoritusten, kuten erilaisten palvelujen, erityisesti asiantuntijapalveluiden kohdalla.

Oikeudellinen virhe ja vallintavirhe

Sopimuksen kohteessa saattaa fyysisten laatuvirheiden lisäksi ilmetä myös oikeudellisia tai vallintavirheitä. Tällöin sopimuksen kohde on ulkoisesti moitteeton, mutta sopimusosapuoli ei kuitenkaan sopimuksen perusteella saavuta sellaista asemaa, johon hän olisi päässyt virheettömän suorituksen toteutuessa. Oikeudellisen virheen kohdalla sopimuksen kohdetta rasittaa jokin ulkopuolisen oikeus. Tämä oikeus voi olla esimerkiksi kolmannelle kuuluva omistusoikeus tai mahdollisesti myös omistuksenpidätysoikeus.

On kuitenkin muistettava, ettei esimerkiksi kolmannella oleva omistuksenpidätysoikeus aiheuta virhevastuuta, jos oikeus tästä on nimenomaisesti tuotu esiin sopimuksessa ja se on otettu huomioon. Jos sopimuksen mukainen suoritus tai sopimuksen kohteen käyttö estyy lainsäädännöstä tai viranomaismääräyksistä johtuvan kiellon tai rajoituksen takia, kyseessä on vallintavirhe.

Irtaimen kauppa

Irtaimen kaupan piiriin voidaan katsoa kuuluvan kaikki muu omaisuus paitsi kiinteistöt ja niihin liittyvät oikeudet. Tämä siis jättää irtaimen kaupan piriin kaikenlaiset esineet sekä myös osakkeet. Suomen sisällä käytävään irtaimen kauppaan sovelletaan elinkeinoharjoittajien välillä kauppalakia ja kuluttajakaupassa kuluttajansuojalakia.

Virhearviointi irtaimen omaisuuden kaupassa lähtee sen arvioinnista, poikkeaako tavara ominaisuuksiltaan siitä, mitä on sovittu. Tämän lisäksi tavaran, ollakseen virheetön, on vastattava niitä tietoja, jotka myyjä on tavarasta antanut suullisesti, kirjallisesti tai muuten markkinoinnissaan. Irtaimen kaupassa tavara on mahdollista myydä myös niin kutsutuin ”sellaisena kuin se on -ehdoin”. Tällöin tavaran voidaan katsoa olevan virheellinen,

  • jos tavara ei vastaa siitä annettuja tietoja
  • myyjä on jättänyt antamatta tiedon olennaisesta seikasta, josta ostaja saattoi olettaa saavansa tiedon tai
  • tavara on olennaisesti huonommassa kunnossa kuin ostaja on voinut hinta ynnä muut seikat huomioon ottaen edellyttää.

Sellaisena kuin se on -ehdoin myyty tuote ei siten kokonaan vapauta myyjää virhevastuusta. Jos tavaran ominaisuuksista ei ole erityisesti sovittu, tulee sen kuitenkin soveltua tarkoitukseen, johon kyseisenlaista tavaraa yleensä käytetään tai soveltua ostajan erityiseen käyttötarkoitukseen, jos myyjä on ollut tästä kaupantekohetkellä tietoinen.

Takuun merkitys

Takuu on tavaran valmistajan, maahantuojan tai myyjäliikkeen vapaaehtoisesti myöntämä lisäetu, jonka antaminen ei perustu lakiin. Takuulla tarkoitetaan sitä, että sen antaja sitoutuu tietyn ajanjakson aikana vastaamaan tavaran käyttökelpoisuudesta tai sen muista ominaisuuksista.

Jos tavara huonontuu takuuaikana ostajasta riippumattomasta syystä, katsotaan tavarassa olevan virhe, jonka takuun myöntäjän tulee korjata. Epäselvyystilanteissa takuun myöntäjällä on näyttövelvollisuus. Jos takuuajan myöntäminen perustuu maksuun, kysymyksessä on usein vakuutus. Tällaista suojaa ei saa kutsua takuuksi.

Kuluttajakaupassa tavaran valmistaja, maahantuoja ja myyjäliike ovat vastuussa virheestä, vaikka tavaralle ei anneta takuuta. Takuun myöntäminen ei rajoita muuta kuluttajan suojaksi säädettyä virhevastuuta, ja myyjällä säilyy vastuu tuotteen riittävästä kestoiästä takuuajan jälkeenkin.

Tuotevirheiden tarkkoja vastuuaikoja ei ole määritelty kuluttajansuojalainsäädännössä. Myyjäliikkeellä on ensisijainen vastuu tavaran virheestä, vaikka valmistaja tai maahantuoja olisi myöntänyt tuotteelle takuun, ellei liike ole ennen sopimuksen syntymistä siitä erikseen irtisanoutunut.

Sopimusrikkomuksen seuraamukset

Yleisesti sopimusrikkomusten seuraamukset voidaan jakaa kahteen ryhmään: erikseen sovitut ja täten suoraan sopimukseen perustuvat seuraamukset sekä suoraan laista johtuvat seuraamukset. Nämä seuraamukset voivat olla myös osittain päällekkäisiä.

Puhelimitse tehdyt sopimukset ja niiden irtisanominen

Puhelimitse tehdyt sopimukset sitovat osapuolia ja niiden tekeminen on täysin sallittua. Kun tiettyä palvelua kaupataan esimerkiksi puhelimitse ja samalla sovitaan palvelun ehdoista ja sopimuksen syntymisestä, katsotaan sopimuksen syntyneen yksinomaan käydyn keskustelun mukaisena.

Yritysten välillä etämyyntisopimukset ovat heti sitovia, eikä niillä ole lakiin perustuvaa yleistä peruuttamisaikaa. Jälkeenpäin voi olla hankalaa näyttää toteen sitä, mitä puhelimessa on asioista sovittu. Tällä sivulla on perustietoa määräaikaisen ja toistaiseksi voimassa olevan sopimuksen eroista ja sopimuksen irtisanomisesta.

Salassapitosopimuspohja

Työsuhteissa käytettävään salassapitosopimukseen löydät pohjan asiakirjapankista (edellyttää kirjautumista jäsennumerolla)
Siirry asiakirjapankkiin