49 kansanedustajaa allekirjoitti lakialoitteen paikallisen sopimisen lisäämisestä
Kokoomuksen ja kristillisdemokraattien eduskuntaryhmät ovat kokonaisuudessaan yksimielisesti lakialoitteen takana. Mukana on myös perussuomalaisia ja yksi keskustalainen.
Kansanedustaja Matias Marttinen (kok.) jätti perjantaina lakialoitteen paikallisen sopimisen lisäämiseksi. Aloitteen allekirjoitti yhteensä 49 kansanedustajaa. Paikallisen sopimisen laajentamisen takana olivat kokoomuksen ja kristillisdemokraattien eduskuntaryhmät kokonaisuudessaan. Perussuomalaisista lakialoitetta kannattivat Veikko Vallin, Mikko Lundén, Sheikki Laakso ja Ari Koponen sekä muista ryhmistä Joonas Könttä (kesk) ja Ano Turtiainen (at).
– On hienoa, että asian tärkeäksi kokevat edustajat pystyivät tässä toimimaan yli puoluerajojen. Paikallisen sopimisen lisääminen on olennaista paitsi työllisyyden kasvattamisen, myös yritysten yhdenvertaisuuden vuoksi, Marttinen sanoo.
Lakialoitteessa ehdotetaan poistettavaksi laista niin sanotut paikallisen sopimisen kiellot. Kieltoja on työlaeissa noin 50 kappaletta ja ne koskevat vain yrityksiä, jotka eivät kuulu työnantajaliittoon. Näitä työnantajayrityksiä on Suomessa noin 50 000, ja ne kukin työllistävät keskimäärin viisi työntekijää.
Jopa 15 000 uutta työpaikkaa
Suomen Yrittäjät on arvioinut kieltojen poistamisen tuovan jopa 15 000 uutta työpaikkaa. Katso uutinen ja laskelmat täältä.
Tuoreen Yrittäjägallupin mukaan kuusi kymmenestä pk-yrityksestä työllistäisi enemmän, jos voitaisiin sopia laajemmin paikallisesti.
Suomen Yrittäjien työmarkkinajohtaja Janne Makkula avasi paikallisen sopimisen kieltoja blogissaan:
– Esimerkiksi ylityökorvauksista, sairausajan palkasta, vuosilomista ja erilaisista vapaista sopiminen on liittoon kuulumattomissa yrityksissä lailla kielletty, vaikka työehtosopimus sen sallii, Makkula kuvaa tilannetta.
Näitä liittoon kuulumattomia yrityksiä on yli puolet kaikista työnantajayrityksistä.
”Ay-liikkeen esittämä malli syrjii työntekijöitä”
Makkula toteaa blogissaan, että ammattiyhdistysliike ajaa sopimisen mallia, jossa ainoastaan tiettyyn liittoon kuuluva luottamusmies voisi olla sopijaosapuoli, kun työehtosopimus edellyttää luottamusmiestä. Tässä luottamusmiespakkomallissa ainoastaan työehtosopimuksen tehneeseen liittoon kuuluvat työntekijät saavat vaikuttaa. Muihin liittoihin kuuluvat ja liittoon kuulumattomat jäävät vaikutusmahdollisuuksien ulkopuolelle.
– Jos siis esimerkiksi Teknologiateollisuuden työehtosopimusta noudattavassa yrityksessä on kaksi Teollisuusliittoon kuuluvaa työntekijää ja 12 muihin liittoihin tai kokonaan liittoon kuulumattomaa työntekijää, vain kaksi ”oikeaan” liittoon kuuluvaa voisi osallistua sopimiseen. He päättäisivät asioista kaikkien työntekijöiden puolesta riippumatta muiden työntekijöiden tahdosta, Makkula toteaa.
– Ei ole oikein, että vähemmistö päättää enemmistön asioista. Sopimista ei edistä myöskään työnantajan näkökulmasta se, että työpaikalla työntekijät on jaettu kahteen leiriin: niihin, jotka saavat vaikuttaa ja niihin, joilta ei kysytä, Makkula painottaa.
Kantar TNS:n toteuttaman Yrittäjägallupin mukaan vain 8 prosentissa työnantajayrityksistä on luottamusmies. Niissä liitoissa, jotka kuuluvat työnantajaliittoihin luottamusmies on vain joka viidenneksessä yrityksiä. Luottamusmiehen edellyttäminen ainoaksi sopijaosapuoleksi toisin sanoen estäisi sopimisen yli 90 prosentissa työnantajayrityksiä.
Marinin hallitus ei päässyt budjettiriihessä yksimielisyyteen paikallisesta sopimisesta ja siirsi asian jatkovalmisteluun työmarkkinajärjestöille.
Jari Lammassaari
jari.lammassaari(at)yrittajat.fi
