8.5.2017 klo 07:24
Uutinen

Jukka Pelttari ei aja himmennetyin lyhdyin – johtaa yritystään entisen rallikuskin elkein

Jos yrittäjä jarruttelee ja varoo jatkuvasti, toiminta taantuu. Kehitys vaatii kaasua, rohkeutta. Itselläni autokisoissakin koetellusta kilpailuvietistä on ollut apua. Synnyin Kiikassa, nykyisessä Sastamalassa, vuonna 1958 lähes sananmukaisesti autokorjaamon pihaan. Opin jo pienenä, että yrittäjän arki ja työ ovat pitkälti yhtä: meillä yritys oli kodin pihapiirissä.

Hakeuduin ylioppilaskirjoitusten jälkeen diplomi-insinöörikoulutukseen Tampereelle. Opinnot jäivät kuitenkin taka-alalle sitä mukaa, kun kilpa-autotouhu vei mennessään. Tenttikirjat odottivat pöydällä, mutten saanut millään otetta. Otin etäisyyttä Euroopassa, jossa kiertelin rallicrosskisoissa kolme mielenkiintoista vuotta.

Ensimmäisen yritykseni perustin tukemaan kilpailutoimintaa. Jukka Pelttari Racing Oy on edelleen olemassa oleva, joskaan ei aktiivinen yritys. Ostin Alamäen Matilta kaksikin Porschea, joita sitten rakennettiin ja korjattiin. Ajoin EM- ja SM-sarjaa ja kiersin kisoja mekaanikko Mauri Virtasen kanssa. Nykyään vastaavanlaiset tiimit ovat vähintään kymmenhenkisiä. Yritys toimi hyvin, sain kelpo sponsorit ja toiminta pysyi plussan puolella. Olen aina nauttinut kilpailemisesta. Voittaminen maistuu, mutta tappio tuntuu aina yhtä karvaalta. Voitontahtoisuus kilpistyi ralliuralla kahteen Euroopan joukkuemestaruuteen. Voitto tuli 1985 Belgiassa ja seuraavana vuonna Suomessa. Kielitaitoni oli noihin aikoihin ehkä suomalaisporukan paras, joten jouduin usein puhemiehen rooliin. Saksassa saimme vihiä, että on kehitetty tehoja nostava kilpabensiinin lisäaine. Seikkailimme Hampurin teollisuusterminaaleissa etsimässä moista ihmeainetta. Löysimme paikan, ja aloin oppikoulusaksalla sönkätä tarvettamme. Polttoainemoguli kieltäytyi kohteliaasti ja ohjasi nuoret jannut jatkamaan matkaa. Kannatti kuitenkin kokeilla.

Jukka ajoi kilpaa rallicrossia. Kilpailun Jukka aloitti Renault 8 Gordini -mallisella autolla.

Rallikentät toivat glooriaa, mutta kai tappiotkin opettivat. Jos ei muuta niin olemaan luovuttamatta. Kun mennään sivuraiteelle ja tehdään vääriä valintoja, pitää nousta ojasta ja jatkaa matkaa. Suoritukseni yliopistossa uhkasivat vanhentua, joten laitoin ajolasit naulaan. Keskityin tuotantotalouden alueen tutkimusaiheeseen ”Autokorjaamoiden kannattavuus”, jonka tein tilaustyönä maahantuojalle. Isä laajensi autokorjaamobisneksen autokauppaan jo vuonna 1965. Alkujaan en ajatellut jatkaa alalla, mutta kohtalo osoitti toisin. Vuonna 1988 elettiin vahvaa kasvukautta, kaikki mittarit olivat tapissa ja lujaa mentiin. Mekin päätimme rakentaa kokonaan uuden myymälän ja panostaa Amerikan autoihin. Eipä aikaakaan, kun kupla puhkesi ja seurasi todella tiukat ajat. Meni vuosia, etten nostanut lainkaan palkkaa, vaan menimme EVP, eli elettiin vaimon palkalla. Luovuttaminen ei kuitenkaan ole omimpia luonteenpiirteitäni, joten seurasi kova kulukuuri ja lamanselätys. Onnistuin saamaan myynnin kuntoon ja hankkimaan jopa uusia arvokkaita edustuksia.

Sinisessä haalarissa mekaanikko ja Jukka punaisessa haalarissa.

Yksi vieläkin harmittava väärä valinta ei unohdu. Minulla oli Skodan edustus, mutta luovuin siitä ja valitsin Ladan sen sijaan. Lada myi tuolloin kuin häkä, mutta enää vain muutaman vuoden. Sitten tuli täysi toppi, ja Skoda kasvoi kasvamistaan. No, onneksi onnistumisia on kuitenkin ollut enemmän. Vuonna 1997 mukaan tuli Toyota, joka on vuosikymmeniä ollut Suomen myydyimpiä. Taantuman aikana monet luopuivat edustuksista, jarruttivat ja ajoivat himmennetyin lyhdyin hissukseen eteenpäin. Itselleni tämä ei sovi. Hiljaisina aikoina ei sovi toppuutella, vaan pitää lisätä paukkuja. En ole pelännyt investointeja enkä uusia aluevaltauksia. Huittisten myymälän laajennus kolminkertaisti tilat ja moninkertaisti henkilökunnan määrän. Porin liike avattiin 2006. Neljän vuoden kuluttua tästä muutimme Herralahteen ja lisäsimme palveluvalikoimaan oman huollon. Yksi näyttämisen paikka oli laajentuminen maakuntarajojen ulkopuolelle. Raision myymälä ja huolto avattiin 2015. Se oli iso pomppaus: Raision myyntialue on 6,5 prosenttia koko maan potentiaalista, Satakunnan 3,5 prosenttia.

Yrittäjänä olen mieluiten etulinjassa johtamassa joukkoja. Haluan pitää ohjat käsissä. Nyt kuitenkin olen vähän hellittänyt, Poriin palkkasin juuri aluepäällikön ja sukkuloin itse vähemmän eri liikkeiden väliä. Jaan yritysvastuuta entistä enemmän myös vaimon kanssa. Keräilen vanhoja autoja ja vapaa-aikana nautin niiden kanssa pelaamisesta. Ehdoton suosikki on vuoden 1959 siipi-Desoto, jolla ajetaan nautiskellen kesäaikana. Toinen kärkiauto on vuoden 1961 Renault Dauphine, samanlainen kuin ensimmäinen, 13-vuotiaana saamani auto. Tallissa on myös vuosimallia -30 oleva Studebacker ja farmari-Lada vuodelta 1997. Perheeseeni kuuluvat kauppatieteidenmaisterivaimo Päivin lisäksi Saara, 32, Juho, 29 ja Aaro, 22.

Autotalo Pelttarin toimitusjohtajan työ maistuu.

Teksti: Maiju Junko
​Kuvat: Joonas Salli