Kansainväliset korkeakouluharjoittelijat toivat yritykselle näkyvyyttä, uusia asiakkaita ja ideoita

Arajärven majalla Akaassa käy kesäkauden alla kuhina. Hämeen ammattikorkeakoulun kansainväliset opiskelijat ovat saapuneet kehittämään yrityksen liiketoimintaa ja ihmettelevät ääneen hymyillen, miten suomalainen ”ulkohuussi” oikein toimii. Kun majan toinen yrittäjistä Hansku Vihervaara liittyy seuraan, käy nopeasti selväksi, että ulkopuolisen tuoreet silmät ovat matkailuyrittäjälle todellinen aarre.

Palveluiden kehittämistä kansainvälisille asiakkaille

Arajärven majan ja alueen Nolla Cabins -mökkien (ekologinen nollapäästömökki) asiakkaista noin 30–40 prosenttia tulee ulkomailta. Kansainvälisen matkailijan näkökulman ymmärtämiselle on siis todellinen tarve, Vihervaara toteaa. Moni meille itsestään selvä asia voi olla matkailijalle vieras. Se, saako asiakas lomastaan parhaan mahdollisen irti, riippuu myös siitä, osaako hän käyttää palvelua ja tunnistaa sen ominaisuudet. Joskus kyse voi olla yllättävän pienistä asioista. ”Meillekin tehtiin lopulta kansainvälisen tason ulkohuussin käyttöohjeet”, Vihervaara naurahtaa.

Liiketoiminnallisesti kiinnostavia uusia konsepteja ja lisäresursseja markkinointiin

Opiskelijat tuottivat projektia viidessä yrityksessä kesän aikana niin Akaassa kuin Valkeakoskella. Arajärven majalla heidän tehtäviinsä kuuluivat muun muassa markkinoinnin vuosikellon rakentaminen, uusien tapahtuma- ja palvelukonseptien luominen, nettisivujen kehittäminen ja kääntäminen sekä somesisältöjen tuottaminen.

”Aiemmin somejulkaisumme tavoittivat korkeintaan muutamia satoja, nyt yksi video keräsi yli 11 000 katselukertaa. Se on valtava harppaus”, Vihervaara kuvaa.

Sosiaalinen media on matkailuyrityksille kriittinen markkinointikanava, ja sisällön täytyy kiinnostaa myös kansainvälisiä asiakkaita. Tässä harjoittelijoiden osaaminen osui ytimeen, kun diginatiivien tekemät sisällöt moninkertaistivat näkyvyyden ja toivat yritykselle uusia asiakaskontakteja käytännössä nollakustannuksilla. Yksittäisten postausten tavoittavuus nousi sadoista tuhansiin.

Harjoittelijoiden perehdyttyä syvällisemmin yrityksen toimintaan syntyi myös uusia liiketoimintakonsepteja ”Moni idea on liiketoiminnallisesti kiinnostava ja kyse on enää toimeenpanosta”, Vihervaara kertoo.

Erityisen arvokas oli opiskelijoiden koostama markkinoinnin vuosikello. Vihervaaran mukaan se vastasi laadullisesti vaativiinkin odotuksiin. ”Pienellä hiomisella vuosikello olisi myyntikelpoinen tuote”, toteaa myös liikkeenjohdon konsulttina toimiva Vihervaara.

Myös opiskelijoiden työelämävalmiudet tekivät vaikutuksen. Työ sujui ammattimaisesti, eivätkä kulttuurierotkaan haitanneet. ”Lopulta työnteko on aika samanlaista maasta riippumatta. Toki kokemus kotimaan työmarkkinoilta auttaa paljon. Monilla kv-opiskelijoilla on jo toisen alan korkeakoulututkinto ja aiempaa työkokemusta.”

Jokaisella yrityksellä on talous, markkinointi ja tuotanto. Miksei siis myös paikka kansainväliselle liiketoiminnan harjoittelijalle?

Vaikka hyödyt ovat matkailuyrityksessä ilmeiset, Vihervaaran mielestä kansainvälisestä harjoittelija voi tuoda lisäarvoa lähes millaiseen yritykseen tahansa. Taloushallinto, markkinointi ja tuotanto ovat perustoimintoja, jotka löytyvät kaikista yrityksistä. ”Kyllä kansainvälinen opiskelija voi tuoda uudet silmät yhtä lailla tuotantolinjan kehittämiseen kuin matkailutuotteen hiomiseen”, hän tiivistää.

Mahdollisuudet eivät rajoitu isoihin yrityksiin. Yksinyrittäjäkin voi hyötyä harjoittelijasta, kun tehtävät suunnitellaan oikein. Harjoittelujaksoa voi myös joustavoittaa: se voidaan pilkkoa osiin, jakaa usean työnantajan kesken tai toteuttaa osa-aikaisesti pidemmällä aikavälillä.

Kustannustehokasta myös palkallisena

”Aivan varmasti olisi ollut kustannustehokasta”, Vihervaara toteaa kysyttäessä, olisiko projekti kannattavaa myös, jos projektin osallistujille olisi maksettu normaali palkka. Jo pelkästään yrittäjän oman ajan säästyminen on merkittävä hyöty. Lisäksi kansainvälisille asiakkaille lisäarvoa tuovat ratkaisut eivät olisi syntyneet omin voimin, vaikka silmät olisivat kuinka kansainvälisesti harjaantuneet.

Vihervaaran mukaan olennaista ei ole palkka sinänsä, vaan se, millaisia tehtäviä tarjotaan. Epämääräiset ”toimistohommat” eivät kehitä opiskelijan osaamista eivätkä palvele yritystä. Selkeä toimeksiantoprojekti sen sijaan tuottaa molemminpuolista arvoa – ja juuri siitä syntyy peruste palkanmaksullekin.

This is my place – erityinen Suomi-suhde

Suhde Suomeen ja suomalaisiin syntyy kokemusten kautta. Vihervaaran mukaan olikin yllättävää huomata, kuinka ohut opiskelijoiden tietämys suomalaisesta yhteiskunnasta usein on. ”Ei se toisaalta ihme ole, jos mahdollisuuksia oppia ei tarjota eikä kontakteja paikallisiin synny. Veto- ja pitovoimasta on turha puhua, jos opiskelija ei saa verkostoja, joihin kiinnittyä.”

Projektin aikana opiskelijat saivat roimasti rohkeutta, itseluottamusta ja konkreettisia välineitä edetä suomalaisessa työelämässä. Siinä missä Arajärven maja keskellä maaseudun rauhaa tuntui aluksi vieraalta ja ehkä pelottavaltakin, muuttui se kokemusten myötä osaksi opiskelijoiden omaa elämäntarinaa. Yksi opiskelija tiivistikin tunteen lopuksi yksinkertaisesti: ”This is my place.”

Harjoittelusta kehittämisprojekteihin ja osaaminen näkyväksi

Kokemus oli kaiken kaikkiaan silmiä avaava, ja Vihervaara pitää tärkeänä mahdollisuutta auttaa kansainvälisiä opiskelijoita eteenpäin urallaan. Nykyisen harjoittelupaikkojen markkinoinnin sijaan Vihervaara ehdottaa mallia, jossa kohtautetaan yritysten tarpeet ja opiskelijoiden osaaminen. Ihannetapauksessa oppilaitokset ja opiskelijat tarjoaisivat selkeitä kehittämisprojektikokonaisuuksia. ”Kutsutaan vaikka koolle alueen kaikki yritykset, jotka haluavat kehittää taloushallintoaan.”

Tällainen malli madaltaisi kynnystä konkreettisesti. Yritysten olisi helpompi lähteä mukaan, kun projektille on jo määritelty sisältö ja tavoitteet, ja opiskelijat tietäisivät selvästi, mihin ovat tulossa. Samalla purkautuisi harhakuvitelma siitä, että kansainvälinen harjoittelija sopisi vain suuriin yrityksiin.

Vinkkejä muille yrittäjille

Kielitaidolla on merkitystä, mutta sen ei tarvitse olla este. Täysin ummikolle Vihervaara ei harjoittelijaa suosittelisi, mutta vähäiselläkin englannin taidolla pärjää ja apuna voi käyttää käännössovelluksia sekä tekoälyä. Harjoittelu voi toimia yrittäjälle itselleenkin kielikylpynä ja rohkaisuna käyttää kieltä.

Harjoittelusta saa eniten irti, kun tavoitteet, työtavat ja seuranta sovitaan selkeästi. Projektimainen toteutus toimii parhaiten. On tärkeää, että sekä yrittäjä että opiskelija tietävät, mitä on tarkoitus saada aikaan. Perehdytyksessä kannattaa käydä läpi paitsi yrityksen toimintatavat myös harjoittelijan osaaminen, motivaatio ja odotukset.

”Alkutapaaminen on ratkaiseva. Kun osaaminen, motivaatio ja projektin kehys ovat tiedossa, harjoittelija voi todella kukoistaa. Ja sitten tulee tärkein oppi: yrittäjän on uskallettava päästää irti”, Vihervaara kiteyttää.

Kirjoittajat:
Tuomas Männistö, maahanmuuttoasiantuntija, Pirkanmaan ELY-keskus
Katariina Tcheuffa, työnantajakoutsi, OTA Etelä-Pirkanmaa – Osaava työnantajuus -hanke (ESR+)

Kuvat:
Katariina Tcheuffa

---