Kehutun ompelutarvikekaupan yrittäjä maksoi koko työuransa YEL-minimiä: ”Eläkkeeni ei elättäisi minua Helsingissä”

– Paljon on muuttunut, mutta mikään ei muutu, 40-vuotista yrittäjätaivaltaan pian juhlistava helsinkiläinen yrittäjä Raija Lehtinen tiivistää.

Moni Helsingissä sijaitsevan Hakaniemen kauppahallin asiakkaista tunnistaa yrittäjän Punainen Lanka -ompelutarvikekaupasta, jonka ensimmäinen toimipiste avattiin kauppahalliin 40 vuotta sitten.

Lehtinen on päässyt seuraamaan etulinjasta muun muassa sitä, miten yrittäjyyteen ja yrittäjiin suhtautuminen on muuttunut vuosien mittaan.

– Niin kauan kun virkamiehiä on Suomessa liikaa, yrityksillä menee huonosti. Euroopassa tilanne on erilainen, siellä arvostetaan ja kunnioitetaan pienyrittäjiä. Onneksi moni asia on muuttunut parempaan suuntaan.

Selvästi huonompi tilanne yrittäjien maineen kannalta oli 80-luvulla. Lehtinen muistaa, miten yrittäjiä puhuteltiin johtajiksi.

– Yrittäjä oli monen silmissä rikollisesta seuraava. Nykyisin suhtautuminen on siloitellumpaa ja kultivoituneempaa. Ehkä ihmiset ovat koulutetumpia, eivätkä sano enää niin suoraan.

”En huolehtinut eläketurvastani”

Julkisuudessa vellovaa keskustelua YEL-järjestelmän uudistuksesta ja YEL-työtulon määräytymisestä Lehtinen on seurannut ilman tunteenpurkauksia. Pian 70 vuotta täyttävä yrittäjä ei ole enää velvoitettu maksamaan yrittäjän eläkevakuutusmaksuja. Viimeiset maksuerät lähtivät kuutisen vuotta sitten.

– Maksoin koko työurani ajan YEL-minimiä. Olen kuulunut siihen joukkoon, joka on pitänyt maksua turhana, hän myöntää.

Lehtinen ei halua ottaa kantaa siihen, miten järjestelmää pitäisi muuttaa. Siihen hänellä ei ole vastausta. Hän kuitenkin pitää YEL-maksua pahimmillaan yrittäjyyden esteenä.

– YEL-maksu lähtee maksettavaksi ensimmäisestä yrittäjyyspäivästä lähtien. Kun itse aloitin yrittäjän urani, se tuntui isolta summalta. Kun ei ole mitään tuloja eikä varmuutta yrityksen menestymisestä, 500 tai 800 euron maksu on todella iso.

”En huolehtinut eläketurvastani. Olen mieluummin matkustellut maailmalla ja opiskellut.”

Raija Lehtinen

YEL-minimillä oli seurauksena. Lehtinen tunnustaa, ettei eläisi Helsingissä pelkällä työeläkkeellään.

– En huolehtinut eläketurvastani. Olen mieluummin matkustellut maailmalla ja opiskellut. Olen mieluummin elänyt kun maksanut vakuutusyhtiölle eläkemaksuja. Olen edelleen tyytyväinen siihen ratkaisuun.

Varallisuuttaan Lehtinen on kartuttanut asuntokaupoilla. Hän on asunut kodeissaan 3-5 vuotta, remontoinut ne perusteellisesti ja myynyt eteenpäin. Asunnot ovat aina menneet kaupaksi viikoissa.

– Se on ollut varautumista ja varallisuuden kerryttämistä vanhoille päiville. Olen jaksanut tehdä asuntokauppoja ja muuttaa muutaman vuoden välein. Siten olen saanut elintasoni sellaiseksi, että olen ihan tyytyväinen elämääni nyt. Suunnittelen asuntokauppaa tälläkin hetkellä.

Kiitosta yrittäjäverkostoille

Lehtinen esittelee itsensä edelleen nappikauppiaana, kuten on tehnyt koko yrittäjäuransa ajan. Liikkeessä on yksi Suomen parhaista ompelutarvikevalikoimista.

– Olen kiertänyt ympäri maapalloa suurkaupungeissa ja verrannut aina omaa liikettäni muihin. Voin hyvällä omallatunnolla sanoa, että kauppani pärjää oikein hyvin maailmanlaajuisessa vertailussa.

Lehtisellä oli parhaimmillaan 15 työntekijää ja kolme toimipistettä Hakaniemen kauppahallin liikkeen lisäksi. Tällä hetkellä hän toimii vain kauppahallissa.

Neljänkymmenen vuoden yrittäjätaival tulee täyteen muutaman viikon päästä. Silloin Lehtinen järjestää liikkeessään käsityön juhlat, johon sisältyy muun muassa sukkanukkepaja ja yhdessä asiakkaiden kanssa toteutettava käsityötaideteos.

Omien töidensä ohessa Lehtinen on ollut aktiivinen erilaisissa yrittäjäverkostoissa ja istunut pitkään Helsingin Yrittäjien paikallisyhdistysten hallituksissa. Lehtinen oli perustamassa seitsemän vuotta sitten Helsingin Yrittäjien kansainvälistä verkostoa HEI Networkia (Helsinki Entrepreneurs International), joka on tarkoitettu kansainvälisille ja kansainvälisyydestä kiinnostuneille yrittäjille. Nyt Lehtinen suunnittelee jättäytyvänsä sivuun verkoston päätöksenteosta alkuaikojen neljän vuoden puheenjohtajuuden ja nykyisen hallitustyöskentelyn jälkeen.

– Täytyy kiittää myös Suomen Yrittäjiä. Olen käynyt valtaisan määrän koulutuksia, kursseja ja illanviettoja. Niissä olen saanut toteuttaa itseäni. Yrittäjälle on erittäin tärkeää olla tekemisissä muiden yrittäjien kanssa.

Lehtinen kuului Helsingin Yrittäjien Nuorten Yrittäjien yhteisöön HYNYyn ennen kun oli perustamassa HEI Networkia. Yhteisön tilaisuuksissa hän törmäsi yrittäjiin aloilta, joista ei ollut kuullutkaan.

– Varmistelin lukemattomia kertoja, että ottavatko he minut mukaan, vaikka olen yli-ikäinen. Yhteisöstä joku lähetti minulle aina yksityisviestin, jos en muistanut osallistua johonkin heidän tilaisuuteensa.

Kokemus New Yorkissa herätti ajatukset

Lehtinen toimii tällä hetkellä vielä väistötiloissa ennen kuin muutto remontoituun Hakaniemen halliin on edessä alkuvuodesta. Viime aikoina mietteitä on aiheuttanut Helsingin kaupungin omistaman Tilakeskus Oy:n toiminta. Tilakeskus on korottanut vuokria kahdesti ilmoittamatta asiasta vuokralaisille. Nyt Lehtinen aikoo selvittää Tilakeskukselta, miksi se toimii näin.

– Ne ovat pieniä korotuksia, mutta kuitenkin indeksiä suurempia. Sain selville, että tilakeskus aikoo korottaa jatkossa vanhojen vuokralaistensa vuokria puolen vuoden välein. Aion tehdä päätöksen omasta muutostani vasta viime tipassa.

Kymmenien vuosien yrittäjyys ja oma 70 vuoden ikä ovat herättäneet Lehtisessä ajatuksia yrityksen myymisestä. Koronavuodet ovat kuitenkin jättäneet jälkensä yrityksen talouteen, eikä myyminen ole välttämättä helppoa juuri nyt.

– Tämä ala vaatii viitseliäisyyttä ja kekseliäisyyttä. Pitää olla koko ajan puuhastelemassa jotakin yrityksen eteen. Vielä sopivaa ostajaa ei ole löytynyt. Kohtalo päättää. Tämä on elämäntyöni ja haluan, että saan yrityksen pysymään jaloillaan ja jatkumaan. Asiakkaani sanovat minulle kymmenen kertaa päivässä, että älä koskaan lopeta.

Taannoinen matka New Yorkiin ja käynti eräässä paikallisessa liikkeessä herätti Lehtisen siihen, mitä hän haluaa elämältään tulevaisuudessa.

– Liikkeessä asiakkaita palveli vanha yrittäjä, joka liikkui hitaasti ja hoiti hommat niin kuin pystyi. Hän oli kuitenkin edelleen töissä paikassa, missä kykeni toimimaan. Silloin ajattelin, että haluaisin elää samoin, olla osa yhteiskuntaa ja jotakin yhteisöä ja tehdä edelleen työtäni. En ole koskaan haaveillut jääväni eläkkeelle.