Markku Haarala, 73, tympääntyi eläkepäiviin ja palasi tatuointiyrittäjäksi: ”Toiset pitävät vähän hulluna”

Hämeenlinnalainen Markku Haarala, 73, on juuri avannut tatuointiliikkeen kaupungin keskustassa viisi vuotta sen jälkeen, kun hän sulki liikkeen ovet ja siirtyi viettämään eläkepäiviä.

Viime vuosina eläkkeellä olo alkoi kuitenkin tylsistyttää.

– Tekemisen puute vaivasi. Olen innokas öljyvärimaalari, mutta sekin alkoi maistua puulta, kun ei ollut oikein mitään muuta tekemistä. Ajattelin, että kun olen kunnossa ja käsissä ei ole ongelmaa, on parempi tehdä töitä niin kauan kun jalat kantavat ja silmät toimivat, mies perustelee.

Haarala on ollut eläkkeellä kymmenen vuotta. Kun ajatus yrittäjäksi paluusta alkoi kolkutella mielessä, alkoi liiketilojen etsintä. Sattumalta Haaralan edellinen liiketila vapautui vuokralle samoihin aikoihin.

Päätös tatuointiyrittäjäksi palaamisesta ei ollut lopulta vaikea.

– Eihän tämä työ ole muuttunut miksikään. Samanlaista hommaa silloin ja nyt. Toiset pitävät kyllä vähän hulluna, hän kertoo.

Jotain on kuitenkin muuttunut. Tatuointilaitteet ovat muuttuneet sähköisiksi ja kevyemmiksi. Haaralalla on edelleen 40 vuotta vanhoja magneettikelakoneita, mutta niitä hän käyttää harvemmin. Osa on koristeena seinällä. Tilalle on tilattu uusia sähkökoneita.

– Uusien koneiden moottorit ovat äänettömiä. Neula lyö tasaisemmin. Asiakas ei kuitenkaan huomaa välttämättä mitään eroa vanhaan, hän kuvailee.

”Ei haluta käyttää rahaa”

Haarala on vasta aloittanut toimintaansa, mutta on jo huomannut, että talouskurimus on iskenyt myös tatuointimarkkinoille. Puhelin on soinut, mutta ei vielä takavuosien tapaan. Siihen on toki vaikuttanut myös se, että monikaan ei vielä tiedä, että kokenut ammattilainen on palannut sorvin ääreen. Äskettäin Haaralasta tehtiin lehtiartikkeli Hämeen Sanomiin. Yrittäjä toivoo, että lehtijuttu osaltaan herättää asiakkaita.

– Tapasin äskettäin tuttuja yrittäjiä samalta alalta. He kertoivat, että tatuointien kysyntä on hiljentynyt kaikilla. Kyllä se näkyy, ettei haluta käyttää rahaa. Sitten on se tietty porukka, jonka uskon pitävän vanhat tekijät leivässä.

Haarala ehti pyörittää tatuointiliikettään vuodesta 1993 lähtien ennen eläköitymistään. Hän työskenteli yrittäjänä pitkään päivätöiden ohella.

– Kahdeksantoista vuoden ajan toimin niin, että avasin liikkeen vasta neljän aikaan iltapäivällä, kun olin lopettanut työt sähköfirmassa.

Kiinnostus alkoi pikkupoikana

Tatuoinnit alkoivat kiehtoa Haaralaa jo pikkupoikana, jolloin hän kavereidensa kanssa liimasi syljellä purukumipaketeissa olleita leikkitatuointeja ihoon. Teini-iässä mukaan tulivat oikeat tatuoinnit.

– Aloimme miettiä, miten kuvia voisi tehdä itse oikeilla neuloilla. Siitä se lähti, kun silloinen koulukaveri nakutteli ensimmäisen kuvan kämmenselkääni.

Sittemmin kyseinen kuva on peittynyt useampaan otteeseen uusien tatuointien alle.

Haarala on oppinut kokeneempien ammattilaisten opissa. Hän pitää tapaa edelleen parhaana niille, jotka haluavat tulla alalle.

– Minulla on ollut aina harjoittelijoita, jotka ovat tulleet katselemaan ja harjoitelleet tekemistä. Se on paras ja nopein tie ammattilaiseksi, ettei tule opeteltua mitään väärin.

Silloin tällöin Haarala tekee tatuointeja perinteisin menetelmin käsivaralta. Silloin aikaa pitää varata vähintään tuplasti.

– Neula sidotaan tikkuun kiinni ja sitten sitä kastellaan kuin mustekynää värikulhossa. Käsin tekeminen on vaikeampaa ja paljon hitaampaa. Jos koneella tekee kuvan kahdessa tunnissa, käsin nakuttelemiseen menee helposti 5–6 tuntia.

”Eläkkeellä ei viihdytä kuin hetki”

Haarala ei ole asettanut itselleen tavoitteita yrittäjäksi paluun jälkeen. Hän aikoo tehdä niin kauan kun pystyy tai niin pitkään, kun asiakkaita riittää. Hän on varautunut siihen, että veroprosentti nousee hieman tulotason kasvaessa. Työeläkkeen määrään yrittäjäksi ryhtyminen ei vaikuta.

– Parhaassa tapauksessa tulee hieman ekstraa. Pitää vaan toivoa, että pysyy terveenä ja ettei tarvitsisi laittaa lääkkeisiin niin paljon rahaa kuin tällä hetkellä.

Hämeenlinnalaisyrittäjä on pannut merkille, että eläkeläisistä yhä useampi kaipaa takaisin töihin ja aikoo myös toteuttaa sen.

– Minulla on eläkeläistuttuja, jotka ovat palanneet töihin. Tänä päivänä on melko yleistä, ettei eläkkeellä viihdytä kuin hetki ja sitten lähdetään tekemään jotain. Yrittäjähän vaan innostuu, kun ikää tulee. Tuntuu, että iäkkäämpänä ollaan vielä innokkaampia tekemään töitä.