Muistatko jarrusukkien kulta-ajan? Yrittäjä Tellervo Haarni katuu yhtä asiaa Vendi Oy:n konkurssissa: ”On päässyt rapautumaan tarpeettomasti”

Pälkäneläinen Tellervo Haarni, 78, tunnetaan etenkin Vendi-tuotemerkistä, joka teki Veikka-Neuleesta tunnetun vaatevalmistajan. Sittemmin tuotemerkki otettiin yrityksen nimeksi. Haarnin yritys työllisti parhaimmillaan yli 200 ihmistä kolmella paikkakunnalla. Vendi Oy oli Pälkäneen suurin työnantaja 25 vuoden ajan.

Haarnin yrittäjätarina on kerrottu vastikään julkaistussa omakustanteisessa kirjassa Kaksi oikein, yksi nurin (BookCover). Kirjaa työstettiin useamman vuoden ajan. Haarni on kirjoittanut teoksen yhdessä Ari Turusen ja Marjo Mustosen kanssa.

– Kymmenkunta vuotta yritykseni henkilökunta ja ystävät sanoivat minulle, että laita elämäsi puuhailut kansien väliin. Lopulta tyttäreni patisti ottamaan mukaan kirjoittajan.

Työntekoon Haarnia ajoi halu pärjätä elämässä myös taloudellisesti. Oppi kovaan työntekoon oli peruja lapsuudenkodista, joka sai elannon pienviljelyksestä.

– Minun ikäpolvellani ei ollut oikeastaan muita mahdollisuuksia kuin tehdä asioita itse. Tilalla pääsi ja joutui töihin heti, kun kynnelle kykeni, hän kertoo Yrittajat.fille.

Nuorena tyttönä Haarni pääsi töihin silkkipainotalo E. Heleniuksen palvelukseen Aitooseen. Tuolloin työnantaja tarjosi myös majoituksen, koska nuorilla ei muuten olisi ollut mahdollisuutta liikkua töihin maaseudulle. Ajokorttia kun ei ollut.

Seuraava asuinpaikka oli Valkeakoski, jonne Haarni lähti paitsi töiden, myös vastakkaisen sukupuolen perässä.

– Lähdin etsimään vähän isompia ympyröitä. Valkeakoskella oli lyhyemmät matkat huvituksiin. Poikiahan sitä silloin haettiin, mutta myös työmahdollisuuksia oli riittävästi.

Haarni urakoi tosissaan, sillä parhaimmillaan hänellä oli kolme sivutyötä Valkeakosken paperitehtaan päätoimen ohessa.

Jarrusukka valtasi markkinat

Vendi Oy:n yksi tunnetuimmista tuotteista oli liukuestesukka, jota kutsuttiin myös jarrusukaksi. Idea sukkien valmistuksesta tuli Haarnilta itseltään.

– Teimme niitä tosi paljon. Siihen aikaan huushollissani pyöri paljon lapsia, omia ja sukulaisteni. Huomasimme, että lapsilla jarrusukka toimi hyvin. Parhaimmillaan jarrusukan osuus kaikista valmistamistamme lasten tuotteita oli 30 prosenttia. Näkyvyysmerkitys oli vielä suurempi, kun sukat olivat näkyvillä paikoilla marketeissa ja Vendi-nimi näkyi joka telineessä.

Jarrusukasta tuli jopa niin suosittu, että eräässä vaiheessa päiväkodeissa edellytettiin lapsilta joko sisätossujen tai jarrusukkien käyttöä.

Nykyisin Vendin tuotemerkki on Tokmanni-konsernin käytössä. Haarnilla ei ole tarkkaa tietoa siitä, kuka itse asiassa omistaa sen. Vendi-brändillä myytävät tuotteet valmistetaan Suomen rajojen ulkopuolella.

Erimielisyyksiä johdossa

Alun perin Haarni tuli töihin hänen silloisen puolisonsa perustamaan Veikka-Neuleeseen ja eteni yrityksessä päällikkötehtäviin. Noihin aikoihin omistajana oli myös puolison veli, joka sittemmin luopui omistuksestaan.

Haarnista tuli Vendi Oy:n pääomistaja sen jälkeen, kun hän erosi miehestään.

– Työntekijät alkoivat tukeutua minuun, koska olin esimies. Kun erosimme, teimme ex-puolisoni kanssa osakekaupat, joiden myötä minulla oli 75 prosentin omistus yhtiöstä. Myöhemmin seuraava puolisoni osti loput 25 prosenttia. Sitä ennen hän oli toiminut yrityksen markkinointipäällikkönä.

Haarni huomasi, että pääomistajuus helpotti hänen elämäänsä.

– Elämäni yksi vaikeimmista asioista oli johtaa yritystä toistakymmentä vuotta toisen henkilön kanssa. Osittain vaikeus tuli siitä, että olisin halunnut hoitaa asioita nopeammin. Sekin on myönnettävä, että minulla ja ex-miehelläni oli ongelmia toimia tehdä yhteistyötä yrityksen johdossa.

Tilannetta vaikeutti 90-luvun lama ja suuri investointipäätös isosta teollisuushallista Kangasalalle.

Yhteydenotto Britanniasta

Vuosituhannen vaihteen jälkeen Haarni sai yhteydenoton brittiläisyritykseltä, joka oli laittanut agenttinsa asialle ostamaan Suomesta isoa tuotemerkkiä.

– Tajusin heidän tarkoitusperänsä vasta jälkikäteen. Lopulta pääsimme neuvotteluratkaisuun, että he hankkivat Vendi Oy:n trikootuoteliiketoiminnan ja saivat siihen kategoriaan tuotemerkin käyttöönsä.

Pian kävi ilmi, että uuden omistajan Aasiassa valmistetut tuotteet olivat laadun puolesta selvästi heikompia kuin Vendin valmistamat vaatteet.

– Tavara oli täysin epäkuranttia, shittiä. Tuotteita myytiin hehtaarikaupalla isoissa halleissa. Brittiläiset eivät olleet lainkaan perehtyneet Suomen markkinoihin.

Laman jälkeen kotimaisten vaatteiden markkinat alkoivat yskiä maailmanmarkkinatilanteen vanavedessä. Vendillä oli velkaa enemmän kuin liikevaihtoa. Tase, markkina-asema ja maine olivat kuitenkin edelleen vahvoja. Haarni omisti yrityksen yhdessä vanhimman tyttärensä kanssa sen jälkeen, kun eläköitynyt puoliso myi 25 prosenttia osakkeista.

Vuonna 2005 Vendi Oy ajautui konkurssiin, johon Haarni oli osannut valmistautua.

– Tiesin, ettei elämä siihen lopu. Hyvä kannustin konkurssista selviämiseen oli se, että jokainen Suomen 60:sta työntekijästä löysi oman paikkansa. Alan markkinatilanne oli siihen aikaan hyvä, joten työntekijät löysivät uusia töitä tai jäivät eläkkeelle. Kukaan ei ole koskaan syyllistänyt minua. Työntekijät tiesivät, että yritimme loppuun asti. Jos olosuhteet ovat mahdottomat, ne ovat mahdottomat, Haarni sanoo ja viittaa vallitsevaan toimintaympäristöön. Vaatteita alettiin yhä enemmän valmistaa Aasiassa ja hintataso muuttui sellaiseksi, ettei kotimaisessa valmistuksessa ollut enää järkeä.

– Jälkiviisaana voi sanoa, että olisi pitänyt tehdä kaikkeni saadakseni tuotemerkin pelastettua. Sittemmin se on päässyt rapautumaan tarpeettomasti.

Tuontia Bangladeshista

Haarnin yrittäjäura jatkui, kun hän alkoi asiakkaidensa pyynnöstä tuomaan vaatteita Bangladeshista yhdessä tyttärensä kanssa. Yritys toimitti tuotteita isoille asiakkaille kuten Puolustusvoimille ja Kelalle, joka käytti niitä äitiyspakkauksissa.

– Alun perin minulla ei ollut mitään tarkoitusta osallistua enää vaatebisnekseen. Toimme sukkia ja trikoovaatteita Baltiasta, mutta kun tuotteiden hintataso ei enää kelvannut Puolustusvoimille, piti keksiä muita ratkaisuja.

Haarni tapasi messuilla sattumalta henkilön, joka oli tuonut vaatteita Bangladeshista. Suomalaisyrittäjä tiedusteli oitis, voisiko henkilö olla avuksi sopivien kontaktien löytämiseksi. Kontakti löytyi ja maahantuonti saatiin rullaamaan.

Työssään Haarni oppi kantapään kautta taloushallinnon koukeroita.

– Tuntui, että kävin Bangladeshin maahantuonnin aikoina rahoituksen korkeakoulun. Neuvottelutaitoja tarvittiin, kun yhden naisen yritys tarvitsi eräässä vaiheessa rekkakuormallisen rahoitusta. Opin, että harmaa kivi pitää kiertää, jos sen läpi ei pääse.

Pian Haarni huomasi olevansa itsekin mukana poikiensa yritystoiminnassa.

Maahantuontia Motonetille

Haarni on omien sanojensa mukaan ajautunut kerta toisensa jälkeen yritystoimintaan. Niin kävi myös silloin, kun hänen poikansa olivat aloittaneet maahantuonnin autoalalle.

– He olivat löytäneet hyvät toimittajat ja tulivat sitten esittelemään ideaansa minulle ja pyytämään rahoitusta. Elämäntilanteeni oli sellainen, että rahoitus oli mahdollista järjestää.

Muun muassa tuning-osia tuovalle yritykselle löytyi varastotila. Pian Haarni huomasi olevansa itsekin mukana poikiensa yritystoiminnassa. Kun poikien elämäntilanteet ja opiskelut alkoivat viedä enemmän aikaa, he etääntyivät yrityksestä.

– Toinen pojistani valmistui ekonomiksi eikä hän nähnyt pientä maahantuontiyritystä riittävänä haasteena. Huomasin, että olen varaston keskellä yksinäni pyörittämässä nuorten firmaa.

Yrityksen yksi asiakkaista oli niihin aikoihin voimakkaasti kasvanut Motonet-ketju, jonka valikoimiin Haarnin yritys sai tuotteitaan laajasti myyntiin. Samalla hän pystyi tarjoamaan töitä joillekin entisille Vendi Oy:n työntekijöille.

Kun Motonet myytiin Broman Groupille ja ketju alkoi rakentaa omia varastojaan, Haarni ymmärsi, että hänen yrityksensä tilanne tulee heikkenemään. Yritys hiljalleen hiipui ja lopulta se vietiin konkurssiin.

”Minulla on ollut hyvin antoisa ja hyvä elämä.”

Tellervo Haarni, yrittäjä

”Perheyrittäjyys on elämäntapa”

Haarni luonnehtii elämänmittaista perheyrittäjyyttä voimavaraksi.

– Sitä se on, ainakin onnistuessaan. Samalla perheyrittäjyys on ollut minulle elämäntapa ja on sitä edelleen. Perheeni on pysynyt koossa, vaikka on ollut mutkia matkassa. Minulla on ollut hyvin antoisa ja hyvä elämä.

Viimeiset kymmenen vuotta Haarni on ollut uudessa aviossa, joka johti hänet hirsirakentamiseen keskittyvän yrityksen pariin. Tiet kuitenkin erkanivat yrittäjän kanssa.

– Hänen työnsä oli enimmäkseen Ruotsissa. Päätimme, että tämän ikäisenä ei enää viitsi kulkea edestakaisin kahden maan välillä. Päädyimme eroon noin vuosi sitten.

Nyt Haarni elää ”uuden kaverin” kanssa. Hän on yrittäjä Keski-Suomessa.

– Olen lupautunut hänelle avuksi lähinnä taloushallinnon puolella. Virtaa riittää vielä ja töitä pitää tehdä. Se pitää ihmisen liikkeessä.