Oman yrityksen perustanut Lenni Laukkanen koki syrjintää työelämässä – ”Osaako joku homo muka koodata?”

Reilut kymmenen vuotta sitten kesän alussa Lenni Laukkasen ystävä kysäisi häneltä: ”Menetkö marssille ensi viikolla?” ”Mille ihmeen marssille?” Laukkanen ihmetteli.

– Ystäväni puuskahti, että sä olet huonoin homo, jonka tunnen! Etkö tiedä, että ensi viikolla on Pride, Laukkanen kertoo.

Hän muistelee dialogia hersyvän naurun saattelemana. Hyvien ystävysten kesken oli täysin ookoo heittää mustan huumorin sävyttämää läppää, mutta työelämässä Laukkanen on saanut osakseen kommentteja, joista on ollut nauru kaukana.

Lenni Laukkanen on yritysjohtamisen ja teknologian ammattilainen, joka perusti viime vuonna oman yrityksen Astu Labs Oy:n. Hän on kehittänyt yritysten toimintaa ja kilpailukykyä teknologian avulla kolmella eri vuosikymmenellä.

Vuonna 2010 Laukkanen haki uutta työpaikkaa IT-yhtiöstä ja oli loppusuoralla rekrytoinnissa. Pari työhaastattelua oli jo tehty, ja jäljellä oli vielä yksi tapaaminen rekrytoivan yrityksen kolmen edustajan kanssa.

Kun yrityksen toimitusjohtaja kysyi Laukkaselta, onko tämä naimisissa, hän vastasi olevansa rekisteröidyssä parisuhteessa. Toimitusjohtaja poistui huoneesta sanaakaan sanomatta. Laukkasen mukaan teknologiajohtaja ryhtyi hämmentyneenä selittämään, että toimitusjohtajan piti poistua toiseen palaveriin.

Sitten HR-osaston edustaja päätti työhaastattelun.

Tapauksesta kertoi aikoinaan ensimmäisenä Duunitori.

– Olin häkeltynyt ja tyrmistynyt. Mietin, kuinka tällainen käyttäytyminen on edes mahdollista. Kaiken lisäksi noihin aikoihin Suomessa oli juuri astunut voimaan laki, joka salli homoseksuaaleille parisuhteen rekisteröinnin. Luulin, että yhteiskunta olisi ottanut harppauksia eteenpäin ja ettei ainakaan IT-alalla joutuisi kokemaan tällaista. IT-ala on mielestäni aina ollut ihmislähtöisen kohtelun edelläkävijä suomalaisessa työelämässä, Laukkanen sanoo Yrittajat.fi:lle.

Laukkanen ei kehdannut kertoa raskaalta tuntuneesta tapauksesta kenellekään muulle paitsi kumppanilleen.

Ala-arvoiselta tuntunut kohtelu jätti Laukkaseen vahvan jäljen. Vaikka tapauksesta on jo 15 vuotta, hän muistaa vieläkin jokaisen rekrytointitilanteessa paikalla olleen ihmisen kasvot.

”Absurdia ammattitaitoni mollaamista”

Laukkasella on muitakin kokemuksia syrjinnästä työelämässä. Eräässä työpaikassa hänelle syntyi erimielisyys koodaajan kanssa.

– Osaako joku homo muka koodata, hän sanoi minulle. Kommentti tuntui absurdilta ammattitaitoni mollaamiselta, Laukkanen sanoo.

Hän on saanut osakseen myös vaivihkaisempaa syrjintää. 

Eräässä työpaikassa Laukkanen oli juuri aloittanut työt, kun esimies sanoi hänelle: ”Minua ei haittaa homoseksuaalisuutesi, sillä olen suvaitsevainen ja liberaali. Mutta älä kerro täällä kollegoille suuntautumisestasi, sillä täällä on homofoobikkoja, enkä halua hermostuttaa heitä.” 

Toisessa työpaikassa puolestaan kollega selosti Laukkaselle kertoneensa heidän yhteiselle yhteistyökumppanilleen Laukkasen homoseksuaalisuudesta.

– Kollega sanoi, ettei yhteistyökumppania kuulemma haittaa homoseksuaalisuuteni ja että tämä oli kehunut käyttäytymistapojani. Tämä tuntui aivan järjettömältä ja suututti todella paljon. Hermostuin sen verran, että selvitin, täyttyykö syrjintäpykälä, kun kollega levittelee yksityisasioitani pitkin ja poikin, Laukkanen kertoo.

Ikävien kokemusten vastapainoksi Laukkanen on kokenut paljon myös asiallista ja ystävällistä kohtelua työelämässä. Tökerösti käyttäytyvät ovat olleet yksittäistapauksia, eikä hän ole koskaan ollut tilanteessa, jossa koko työyhteisö olisi häntä syrjinyt.

”Ennen jupistiin Esson baarissa, nykyisin somessa”

1990-luvulla Laukkanen sai kirjaimellisesti joskus turpiin homoutensa takia. Laukkasen mukaan vuosikymmenten varrella yhteiskunnan suhtautuminen seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin on muuttunut myönteiseen suuntaan. Avioliittokin kahden samaa sukupuolta edustavan kanssa tuli mahdolliseksi jo vuosia sitten.

Toisaalta Laukkanen arvioi, että yhteiskunnallinen ilmapiiri on viime vuosien aikana ylipäätään koventunut. Kielenkäyttö on roisia erityisesti sosiaalisessa mediassa, jossa kuka tahansa voi omalla nimellään tai nimimerkin takaa laukoa raivoisia kommentteja milloin ketäkin kohtaan.

– Ennen vanhaan jupistiin kylillä Esson baarissa, mutta nykyisin näkyvästi somessa. Kommentit ovat aiempaa julmempia, ja pieni porukka saa paljon ilmatilaa.

Mistä raivo ja suvaitsemattomuus kumpuavat? Mikä saa ihmisen mollaamaan esimerkiksi vähemmistöjen edustajia? Laukkanen arvioi, että yksi syy voi olla ihmisen tarpeessa luokitella asioita hyviin ja pahoihin.

– Ihmisellä on tarve kuulua joukkoon, ja lauma-ajattelusta haetaan turvaa. Vähemmistöjen mitätöimiseen voi liittyä ajatus, että ihminen itse on suuren yleisön hyväksymä. Ihminen korostaa itselleen, että vaikka minulla menisi muutoin huonosti, joiltakin osin minun elämäni on hyvä ja tavallinen.

Laukkanen arvioi, että myös nykyinen maailmanpoliittinen tilanne kirvoittaa monet purkamaan pelkojaan ja turhautumistaan kanssaihmisten haukkumiseen.

Yrittäjänä holistinen lähestymistapa

Vuonna 2024 Lenni Laukkanen hyppäsi pois palkkatyöntekijän roolista ja perusti yrityksen. Astu Labs Oy:n liiketoimintaideana on luotsata yrityksiä integroimaan tekoäly osaksi arkea ja prosesseja siten, että ihmiset ja yrityskulttuuri ovat muutoksessa mukana.

– Yrityksellämme on holistinen lähestymistapa. Tekoälystä pitää saada irti kaikki se hyvä, mitä saatavissa on, mutta muutos tuo mukanaan myös paljon haasteita. Tekoäly vapauttaa ihmisen luovuuteen ja sosiaalisuuteen työelämässä, ja samalla se muuttaa työpaikoilla hierarkioita ja hallintajärjestelmiä.

Astu Labsin yksi johtava periaate on, että yritysten tulee muutosjohtamisessa lähteä teknologian sijaan työnteon tapojen muutoksesta ja pitää huolta työntekijöiden hyvinvoinnista niin, ettei ihminen jää tekoälyn jalkoihin.

Yrittäjänä Laukkanen pystyy paremmin vaikuttamaan myös oman yrityksensä työkulttuuriin kuin palkkatyöntekijänä. Hän tekee parhaansa sen eteen, että inhimillinen ja ystävällinen kohtelu vallitsisivat niin hänen omalla työpaikallaan kuin asiakasyrityksissä.

– Omistajana ja yrittäjänä pidän huolta siitä, että jokainen saa olla sellainen kuin on, kunhan antaa muille samat oikeudet.

Laukkasen missio ystävällisen käyttäytymiskulttuurin viljelemisestä ei rajoitu pelkästään seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen kohteluun.

– Minulla on laajempi näkemys siitä, ettei kenenkään pitäisi joutua piilottelemaan työpaikalla mitään, mikä on keskeinen osa omaa elämää. Teeskenteleminen ja valehtelu luovat pahoinvointia. Työntekijällä menee valtavasti energiaa siihen, jos hän joutuu peittelemään esimerkiksi mielenterveydenhäiriöitä siinä pelossa, että tulee lytätyksi, hän sanoo.

Toisena esimerkkinä Laukkanen mainitsee IT-alalla työskentelevät naiset, jotka hänen mukaansa ainakin vielä jokin aika sitten joutuivat todistelemaan olevansa yhtä päteviä kuin miehet.

Laukkasen mielestä kunnioittava kohtelu on ehdottomasti myös työnantajan etu, kun hyvinvoivat työntekijät tekevät parempaa tulosta. 

– Ja päinvastoin, syntyy valtavasti hukattua työvoimaa ja tuhoa, jos emme kohtaa toisiamme empaattisesti tunteiden tasolla. Tämä korostuu etenkin nyt tekoälyn aikakaudella tiedon liikkuessa ja päätösten syntyessä nopeammin kuin koskaan, ja ihmisten on kyettävä sopeutumaan muutoksiin ja nopeusvaatimuksiin. 

Avoimuudesta kiitosta ja raivoa

Laukkanen liputtaa avoimuuden puolesta. Hän uskoo, että suvaitsevaisuus voi lisääntyä, kun jokainen on aidosti oma itsensä ja kertoo muille elämänsä varjopuolista.

Muutama vuosi sitten Laukkanen kirjoitti LinkedIniin väkevän tekstin, jossa hän kertoi kokemastaan homofobiasta työelämässä. Päivitys sai tuhansia tykkäyksiä ja kirvoitti kiitoksia yksityisviesteissä.

Joskus avoimuus on herättänyt raivoisia vastareaktioita. Laukkanen sai törkyviestejä, kun hän kertoi LinkedInissä ja Helsingin Sanomien haastattelussa, että hänen puolisonsa sairastaa skitsofreniaa.

– Sain viestejä, joissa väitettiin, että nöyryytän puolisoani. Todennäköisesti näiden viestien lähettäjät pelkäävät mielenterveyden ongelmia.

Palataan hetkeksi vielä tällä viikolla järjestettävään Helsinki Prideen. Lenni Laukkanen ymmärtää Priden idean, vaikkei itse koe tarvetta osallistua siihen.

– On tärkeää, että kerran vuodessa pidetään meteliä. Mutta itselleni on vielä tärkeämpää se, kuinka käyttäydymme toisiamme kohtaan arjessa. Päivittäiset valinnat luovat meille kaikille maailman, jossa rakennamme toisillemme hyvinvointia.