Palveluseteleillä joustavia sosiaali- ja terveysalan palveluita

Palvelusetelin arvo voi olla määrätty tai tulosidonnainen ja siinä voi olla lisäksi omavastuuosuus.

Palvelusetelit lisäävät palveluasiakkaiden mahdollisuuksia valita erilaisiin tarpeisin ja lähtökohtiin sopivimman palvelun. Yksityiset palvelut tuovat joustavuutta yksilöllisillä ja monikielisillä palveluilla.
Palveluseteli on pienille sosiaali- ja terveysalan yrityksille erinomainen mahdollisuus päästä toimittajaksi julkisiin palveluihin. Yritys pääsee palvelusetelitoimittajaksi, mikäli perusvaatimukset täyttyvät sähköisen palvelusetelijärjestelmän hakemuksessa.

Hyvinvointialueet käyttävät palveluseteleitä

Länsi-Uudenmaa kuten muutkin Suomen hyvinvointialueet perustavat osan tarjoamistaan palveluista palvelusetelituotantoon. On hyvä, että ne kuuluvat aloittavien palvelujen järjestäjien työkalupakkiin. Palveluseteleillä tuotetut palvelut tuovat hyvinvointialueille säästöjä vähentämällä muun muassa omien palvelujen hallinnon tarvetta. Eri lähteiden tutkimuksissa on tullut esiin, että laskettaessa kaikki syntyvät kulut, yksityiset sote-toimijat tuottavat palveluita ylipäätään tehokkaammin.
Lakiin perustuvia sosiaali- ja terveyspalveluja järjestävän tahon pitää turvata jatkuvat palvelut ilman katkoja kohtuullisella jonotusajalla. Palvelusetelit ovat tehokas ja ketterä tapa varmistaa palveluiden jatkuvuus ja kohtuulliset jonotusajat.

Palveluseteleiden hinnoittelu

Palvelusetelilain 7§ mukaan kunnan tulee palveluseteliä arvottaessaan ottaa huomioon kustannukset, jotka aiheutuvat kunnalle vastaavan palvelun tuottamisesta kunnan omana tuotantona. Laki pätee myös hyvinvointialueen järjestämiin palveluseteleiden kautta tarjottuihin palveluihin.

Ensi vuoden alussa toimintansa käynnistävien hyvinvointialueiden rahoitus on alimitoitettua ja budjetit alijäämäisiä. Rahoituksen vajetta paikataan tinkimällä kustannuksista. Kustannuksia tingitään esimerkiksi palveluseteleiden hinnoittelussa.

Joidenkin hyvinvointialueiden palveluseteleiden hinnoittelusta käy ilmi, että kustannussäästöissä on oltu liiankin kunnianhimoisia. Hinnoittelu ei kata välttämättä edes henkilöstökuluja, saati hoivaan liittyviä muita välittömiä kuluja, hallintokuluja sekä kone- ja kalustokuluja.

Paperilla hyvältä näyttävän kustannustehokkuuden kääntöpuoli on, että palvelusetelitoimittajia ei saada. Tästä hyvä esimerkki oli taannoin Vantaan lääkäripalveluiden ongelmissa, mitä yritettiin paikata alihinnoitellulla palvelusetelituotannolla.

Yksityisen tuotannon lähtökohta on liiketoiminnan kannattavuus. Palveluita ei tuoteta tappiolla. Hyvinvointialueiden toivomiin kustannussäästöihin päästään oikeisiinkin kustannuksiin perustuvalla hinnoittelulla.

Omakustannusosuus kaikissa seteleissä olisi osin ratkaisu, mutta vaikkapa peruseläkkeellä olevien ei ole mahdollista maksaa omavastuuosuuksia.

Pyrittäessä kustannussäästöihin väärällä tavalla, hankintojen elinkaaresta laskettu lopullinen hinta muodostuu usein huomattavasti korkeammaksi kuin lähtökohtaisesti oikealla hinnoittelulla olisi ollut. Kokeneet hankinta-ammattilaiset tietävät, että halvalla ei saa mitään hyvää.
Palveluiden turvaamisen, valinnanvapauden ja hyvän laadun toteutumisen kannalta olisi tärkeää, että palveluseteleiden arvonmääritys tehtäisiin siten, että sosiaali- ja terveysalan yritykset voisivat toimia kannattavasti.