Reilut hankinnat kantavat kuntien elinvoimaa

Kuntapäättäjän työ ei ole vanhojen rakenteiden varjelemista vaan kunnan tulevaisuuden rakentamista, ja siksi hankintalain uudistusta kannattaa pohtia ennen kaikkea johtamisen näkökulmasta. Julkiset hankinnat ovat yksi kunnan vahvimmista elinvoimapoliittisista työkaluista ja ne vaikuttavat yrittäjien näkemyksiin kunnista pitkään.

Hankintalain perusajatus on selvä: julkiset hankinnat pitää lähtökohtaisesti kilpailuttaa, koska kilpailu lisää tehokkuutta, hillitsee kustannuksia ja pitää markkinat toimivina. Käytännössä lain henkeä on venytetty ja kilpailua vältetty. 

Yrittäjästä tämä tuntuu epäreilulta. Kunnan työntekijöiden tehtävä on kilpailuttaa. Jos samaan aikaan järjestelmää yritetään kaikin keinoin kiertää, yrittäjälle lähetetään hyvin kylmä viesti: sinun odotetaan kyllä investoivan, työllistävän, kehittävän palveluja ja rakentavan elinvoimaa pienelle lappilaiselle paikkakunnalle, mutta kun ostamisen hetki tulee, sinua ei kaivata.

Hankintaosaamisen vahvistaminen, markkinavuoropuhelun lisääminen, hankintakalenterit, yhteiset hankinta-ammattilaiset ja seudulliset yhteishankinnat antavat pienille lappilaisille kunnille vaihtoehtoja ilman, että kilpailua tarvitsee sulkea pois.

Hyvä kunta kysyy, miten palvelut saadaan järjestettyä laadukkaasti, vaikuttavasti ja reilusti niin, että myös yrityksillä on aito mahdollisuus osallistua. Tästä syntyy uusi hankintakulttuuri, jossa kilpailutusta ei nähdä pakollisena riesana vaan väylänä parempiin ratkaisuihin, ja jossa kunta ymmärtää hankintojen olevan myös osa innovaatio- ja elinvoimapolitiikkaa.

Lappilaiset kuntapäättäjät: haluatteko puolustaa järjestelmää, jota joudutaan jatkuvasti venyttämään ja kiertämään, vai haluatteko rakentaa kuntaa, jossa kilpailu toimii ja yrittäjällä on aito mahdollisuus onnistua?