Tässä vielä lähimatkakohde kesän päätteeksi – Kukkokuppila on etenkin lapsiperheiden suosikki

Tarkalleen ottaen Kukkokuppila löytyy Hämeenkyrön Heinijärveltä, siellä sijaitsevalta Hillun tilalta. Maisema on joka suuntaan ehtaa maalaismiljöötä komeasti kellertävine peltoineen, mutta paikan tavoitettavuus on silti hyvä. Hämeenkyrön keskustaan ei ole matkaa juuri viittä kilometriä enempää.

– Eikä Tampereelta kauaa paikalle huristele, 35 minuutissa on jo hyvin perillä, huomauttaa Juha Hämäläinen, yksi neljästä kahvion terassipöytään saapuneista haastateltavista. Sukunimi on koko koplalla sama. Juha ja Tia ovat Miikan vanhemmat ja Marjo Miikan aviopuoliso.

Pyörä poikineen

Sijainnin kannalta oiva tekijä on myös kahvilan ohittavan tien maisemallinen tarjonta, joka on tehnyt väylästä suositun sekä moottoripyöräilijöiden että pyöräilijöiden parissa. Tästä kahvilaideakin sai aikanaan lisäpontta. Puhetta kahvilan perustamisesta oli ollut ilmassa jo pidempään. Taustatarinan kertovat kaanonissa isä ja poika Hämäläinen eli Juha ja Miikka.

– Olimme viitisen vuotta sitten tässä isän kanssa pitämässä pientä palaveria, kun päätimme huviksemme laskea tunnissa ohi menevien motoristien määrän. Yli sataan me pääsimme, hän aloittaa. 

Isot koneet houkuttelivat

Osittain enneunen visio muuten kävikin toteen tänä kesänä. Heinäkuun alkupuolella kahvilassa pidettiin eritoten lapsille suunnattu tapahtumapäivä, jolloin parkkiin ajettujen autojen jono tosiaan yletti useamman sadan metrin pätkän tienvartta. Varsin kova saavutus, vaikka tilaisuutta ei mainostettukaan kuin Facebookissa. Imuvoimaa osattiin ennakoida, sillä päivän agenda oli toteutettu lapsiperheasiakkaiden toiveiden pohjalta.

– Meillä oli täällä pihapiirissä paloauto ja erinäisiä työkoneita, kaivureita ja muita isoja koneita. Hyvin tuntuivat kiinnostavan, Miikka kertoo ja näyttää kännykästään kuvaa kyseiseltä päivältä. Kovasti on väkeä liikkeellä.

Erikoisruokavaliot hallussa

Auki Kukkokahvila on nyt toista kesää. Sen ylivoimainen hittituote selvisi jo viime keväänä. Talon vohvelimyynti on nimittäin ollut huimaa. Pelkän vohvelin lisäksi tarjolla on paljon muutakin purtavaa. Osa leivonnaisista hankitaan paikalliselta Moision leipomolta, mutta kovassa käytössä on myös oma keittiö. Sen puolen osaajia löytyy omasta takaa, sillä Marjo omaa työhistoriaa pitopalvelupuolelta ja Tia on hänkin saanut luontaistuotekoulutuksen. Yksi kahvion vahvuuksista liittyy sen vahvaan erikoisruokavalio-osaamiseen. Siihen taas on syntynyt taito oman perheen allergioiden takia.

– Meillä tiedetään esimerkiksi, miten korvata maito, jos sille on allergiaa. Ja vohveleitamme saa niin munattomana, maidottomana kuin gluteiinittomanakin. Jouduimme aikanaan ottamaan perhereissuille aina omat ruoat mukaan ja olemme halunneet tarjota täällä siitä positiivisen poikkeuksen, Marjo kertoo.

Hämäläisistä Tian ja Marjon lisäksi apuna kahviossa on työskennellyt jo jonkin verran Miikan ja Marjon esikoistytär Minea. Varsinaiset kesätyöläiset on kuitenkin palkattu oman perheen ulkopuolelta.

– Meillä on ollut täällä töissä sekä eläintenhoidossa, puutarhapuolella sekä kahvilassa viisi 15–16 vuotiasta nuorta, Tia kertoo.

KESÄKAHVILAN ARKEA pyörittävät vasemmalta alkaen Kerttu Lähteenmäki, Elli Ekstam ja Minea Hämäläinen. Viimeisin eli Marjan ja Miikan esikoistytär on vielä reippaasti alaikäinen, mutta apuna hänkin on kahvilassa toiminut.

Jotkut lopettavat, toiset aloittavat

Kesäkahvilaa ei perustettu koronan seurauksena, mutta ei se suunnitelmia lykännytkään.

– Enemmän se ehkä vauhditti, kun mietimme lähimatkailun suosion kasvua. Me ”hullut” siis oikeastaan aloitimme toiminnan, kun toiset ymmärsivät sen lopettaa, Tia naurahtaa, mutta myöntää, että ajoituksella oli myös hyvät puolensa. Esimerkiksi kalusteet saatiin hankittua melko edullisesti. Juha ja Miikka eivät ole osallistuneet kahvilan jokapäiväisen arjen pyöritykseen, mutta sen sijaan etukäteistöiden osalta heillä oli aivan keskeinen rooli. Ja siinä kyllä piisasikin työsarkaa. Varsinaisen entisöinnin lisäksi tuolloin tehtiin esimerkiksi reippaankokoinen terassi, joka oli erityisen hikistä hommaa.

– Viime vuonna alkukesä oli sen verran lämmin, että hommat piti aloittaa jo aamukolmelta. Aamu yhdeksään mennessä oli sitten jo liian kuuma, Juha muistelee.

Nobelistin vanha tupa

Vuonna 1850 hevostalleiksi valmistunut kiinteistö sai nyt jo kolmannen elämän. 1900-luvun alkupuolella tallit oli kunnostettu työväen majoitustarpeita silmälläpitäen väentuvaksi. Juha myöntää, että kannattavan liiketoiminnan kannalta väentuvan entisöinti ei ollut se millään muotoa kannattavaa. Paljon huokeammin olisi syntynyt täysin uusi.

– Selvä on, että kahvinmyynnin hinnalla tämän talon entisöintiä ei ikinä saada takaisin, mutta eipä se tässä kyllä ainoa motiivi ollutkaan, Juha tuumaa. Tällä mies viittaa osittain myös kyseisen rakennuksen historiaan. Tupa kun sattuu olemaan rakennus, jossa aikanaan tilalla renkinä ollut tuleva nobelisti paitsi asui, myös sai esikoistyttärensä.

– Frans Emil Sillanpää oli täällä tilalla renkinä kahteenkin otteeseen. Ja täällä hän tapasi tulevan vaimonsa, joka oli täällä piikomassa, Tia Hämäläinen vinkkaa. Tarkemmin Taatan tarinaa löytyy kahvion seinältä, jossa lainataan luultavasti maailman parhaan Sillanpää-asiantuntija Panu Rajalan tekstiä.

 

KUKKOKUPPILAN TODELLINEN suosikkituote ovat olleet vohvelit, mutta saa siellä paljon muutakin hyvää.

Homma lähti lapasesta

Syy kahvilan nimeen, sekä siihen, että kahvilan koristeena on kasapäin lintuaiheisia figuureja, on juuri Tia. Hän kun on ollut jo pidemmän aikaa rotulintuharrastaja. Ja se ei muuten ole yhtään niin harvinainen harrastus, kun luulit. Tia tarkastaa puhelimeltaan, että tällä hetkellä hänen alan harrastajille tarkoitetuilla Facebook-sivuillaan, Pirkanmaan Kotkottajilla, on seuraajia reilut 1100.

– Kyllä se on enemmän, kun alkuun ajattelin, sillä tavoitteena oli parisataa. Ja olen pitänyt huolen siitä, että mukaan pääsee vain pirkanmaalaisia, hän huomauttaa. Tian harrastus on kestänyt nyt viitisentoista vuotta. Ja kuten Miikka toteaa, touhu on sittemmin lähtenyt vähän lapasesta.

– Äiti sanoi aikanaan, että haluaa meille kukon ja neljä kanaa. Aika kauas on siitä tultu, Miikka piikittelee ja Juha lisää vettä myllyyn.

– Joku on joskus minulta kysynyt, kuinka paljon teillä noita kotkottajia on. Mä olen aina vastannut, että laske sä niin mäkin sitten tiedän, hän velmuilee.

– Alle sadassa ollaan kuitenkin edelleen. Se on harrastusraja. Siitä ylimenevä olisi jo elinkeinotoimintaa, Tia myöntää.

ELÄINTENKASVATUS SAI alkunsa Tian ideasta ottaa heille muutama kana. Siitä on tultu melko pitkälle.

Tuttuja nimiä

Kovin kaukana kolmenumeroisesta luku ei tosin ole. Kahvilan takapuolelta löytyvissä ulkohäkeissä kun riittää sekä kokoa että asukkeja. Kanojen lisäksi häkeissä temmeltää esimerkiksi kyyhkysiä ja fasaaneja. Ja eivät ne kanatkaan rajoitu siihen perinteiseen valkoiseen tehohybridiin. Päinvastoin häkeistä löytyy mitä näyttävämpää höyhenpeitettä. Pari on saanut nimensä ihmismaailmasta.

– Tuo tuolla on Michael Monroe ja tuo tuolla on ristitty meillä Lenita Airistoksi, Tia esittelee. Lintujen syöttäminen salaatilla on sallittua. Hyvää esimerkkiä tästä näyttää Marjon ja Miikan kuopus Jelina.

KANOJEN LISÄKSI myös kanit ovat ruokittavissa. Mallisuorituksen kuvassa näyttää Miikan ja Marjan kuopus nuorin tytär Jelina. Salaatti saadaan läheisen kasvattajan, Kosken Puutarhan, ylijäämistä.

LINTUHÄKIT LÖYTYVÄT toiselta puolelta väentupaa kuin kahvilan sisäänkäynti ja terassi.

Sijaisperhetoimintaa jo toisessa polvessa

Eläinten lisäksi pihapiirissä löytyy niin keinuja, hiekkalaatikko kuin iso pihaleluarsenaali, joista kaikki ovat osoittautuneet hyvin suosituiksi. Lasten kanssa tekemisissä olemisesta on siitäkin Hämäläsillä pitkä kokemus. Molemman sukupolven perheet nimittäin ovat toimineet jo pidemmän aikaa sijaisperheinä kasvuympäristön muutosta syystä tai toisesta tarvinneille lapsille. Ensimmäinen sijaisasukas Hämäläisten perheeseen tuli jo 20 vuotta sitten.

– Meille otettiin asumaan tuolloin 9-vuotias poika, joka tarvitsi apua. Me pystyimme silloin auttamaan häntä ja olemme koettaneet toimia jatkossakin niin, että jos meillä on siihen mahdollisuus, niin autamme, Tia tiivistää.

Sittemmin aihealueeseen on kouluttauduttu enemmänkin, ja molemmissa perheissä on ollut sijoitettuna niin pitkäaikaisempia kuin lyhytaikaisempiakin sijoitettavia. Tia on sittemmin toiminut myös itse kouluttajana muille sijaisperheille. Ja sittemmin samaa työtä on jatkettu myös Miikan perheessä.

– Meillä oli pari joulua takaperin aika tungos joulupöydässä, kun paikalla oli kaikkiaan 34 henkeä. Siinä oli meidän omien perheiden lisäksi myös meillä aikanaan asuneita sijaislapsia omine perheineen. Silloin ei riittänyt ihan kahden kilon kinkku, Juha muistelee.

 

Teksti ja kuvat: Ville Kulmala

Artikkeli on julkaistu ensimmäisen kerran Pirkanmaan Yrittäjä -lehdessä 17.8.2021