Yrittäjien Mäkelä: EU-tuomioistuimen ratkaisu ei rajoita palkoista sopimista 

– Vaikka ratkaisulla ei ole välitöntä vaikutusta Suomelle, sen linjaukset vahvistavat sitä, että Suomessa voidaan kehittää työmarkkinajärjestelmää omista lähtökohdista, johtava asiantuntija Albert Mäkelä Suomen Yrittäjistä sanoo. 

EU:n vähimmäispalkkadirektiivi joutui EU-tuomioistuimen arvioitavaksi, kun Tanska nosti kanteen koko direktiivin kumoamiseksi. Kanteen perusteena oli se, että EU olisi ylittänyt toimivaltansa säätämällä direktiivillä siitä, miten vähimmäispalkat on määriteltävä jäsenvaltioissa.

Direktiivin mukaan jäsenvaltiot voivat itse valita, määritelläänkö vähimmäispalkat laissa vai työehtosopimuksin. Suomessa ei ole lakisääteistä vähimmäispalkkaa, vaan palkoista sovitaan alakohtaisilla työehtosopimuksilla, jotka voidaan julistaa yleissitoviksi. 

– Kumotut direktiivin kohdat koskevat lakisääteisiä vähimmäispalkkajärjestelmiä. Tuomiolla ei ole siksi välittömiä vaikutuksia Suomessa, Mäkelä sanoo. 

EU-tuomioistuin otti kantaa myös niihin direktiivin määräyksiin, jotka koskevat palkkojen määräytymistä työehtosopimuksilla. Niiden osalta direktiiviä ei kumottu. Ratkaisun perusteluissa EU-tuomioistuin lausui kuitenkin tarkemmin direktiivin tulkinnasta suhteessa työehtosopimusjärjestelmiin. 

Tuomioistuimen mukaan direktiivillä ei voida puuttua työehtosopimusten sisältöön tai osapuolten järjestäytymiseen. Lisäksi tuomioistuin lausui, ettei työehtosopimusten kattavuuden lasku alle direktiivissä määritellyn 80 prosentin rajan ole direktiivin rikkomista.  

– Linjaukset selkeyttävät sitä, mitä direktiivi jäsenvaltioilta edellyttää. Direktiivi ei edellytä työehtosopimusten yleissitovuutta eikä sitä rikota, vaikka palkoista sovittaisiin nykyistä enemmän työpaikoilla. Tuomioistuin korosti ratkaisussaan sekä työnantajien että työntekijöiden järjestäytymisvapautta, Mäkelä sanoo. 

Mäkelä sanoo, että tuomioistuimen ratkaisua on syytä tutkia vielä tarkemmin, mutta hänen mukaansa jo tuoreeltaan voitaneen tehdä kolme johtopäätöstä:

– Vähimmäispalkkadirektiivi ei edellytä Suomessa nykyisenkaltaista työehtosopimusten yleissitovuutta, eikä direktiiviä rikota, vaikka järjestäytymisaste Suomessa laskee.

– Valtiolla ei velvollisuutta (eikä se voi) puuttua positiivisen tai negatiivisen järjestäytymisvapauden käyttöön. Työehtosopimustoiminta on aina vapaaehtoista.

– Suomen nykyistä työmarkkinajärjestelmää voidaan kehittää omista lähtökohdista eikä EU-oikeus (tai ainakaan vähimmäispalkkadirektiivi) helposti muodostu esteeksi.