Mikä on perintömme nuorille, jotka eivät ole talouskasvun tuomaa hyvää koskaan kokeneet?

Suomessa tulee nyt täysi-ikäiseksi nuoria, jotka eivät ole koko elinaikanaan nähneet talouskasvua. He ovat eläneet 18 vuotta maassa, jossa bruttokansantuote henkeä kohden ei ole kasvanut. Tämä tarkoittaa, että heidän käsityksensä normaalista yhteiskunnallisesta tilasta on rakentunut epävarmuuden, säästämisen ja jatkuvan varovaisuuden varaan. He eivät ole kokeneet, millainen on yhteiskunta, joka nojaa kasvuun.

Samaan aikaan maailma heidän ympärillään on täysin toinen kuin 2000-luvun alussa, jolloin Suomi vielä kasvoi. Tuolloin teknologia kehittyi, nyt se mullistaa. Tekoäly ei ole enää tulevaisuuden lupaus, vaan arkea yrityksissä, työelämässä ja päätöksenteossa. Ongelma ei ole välineiden puute, vaan se, että otammeko niitä riittävän rohkeasti käyttöön.

Suomi ikääntyy myös nopeasti. Työikäisten määrä vähenee, huoltosuhde heikkenee ja uusia yrityksiä tarvitaan enemmän kuin ennen. Tässä asetelmassa nuorten halu yrittää on onneksi yllättävän vahvaa. Tutkimusten mukaan yrittäjyys, itsenäisyys ja vaikutusmahdollisuudet kiinnostavat. Potentiaalia on.

Maailman meno on muutenkin ollut epävarmuutta lisäävää. Ilmastonmuutos jo näkyy, finanssikriisi, pitkä taantuma, korona, Venäjän hyökkäyssota, Gaza, Usan muutokset ja tätä tuttua rataa. Toimintaympäristö on todellakin ollut haastava. Kaikesta huolimatta muiden Euroopan maiden taloudet kasvaa ja me olemme ainoa, joka ei kasva ja  meillä on vielä jopa korkein työttömyysaste Euroopassa.

Asetelma on poikkeuksellinen. Jos emme tee merkittäviä rakenteellisia muutoksia nyt, tulevat sukupolvet joutuvat rakentamaan kasvua, jota he eivät ole koskaan nähneet käytännössä toimintaympäristössä, joka haastaa ja menee vauhdilla eteenpäin. Kasvu lähtee luottamuksesta. Kuluttajat kuluttavat, kun työ tuntuu turvatulta ja verotus ennakoitavalta. Yritykset investoivat, kun kysyntä kasvaa ja sääntely pysyy vakaana. Investoinnit vaativat näkymää tulevaan.

Julkinen sektori on avainasemassa. Tarvitaan työntekoa ja riskinottoa palkitsevaa verotusta, yritysten eri vaiheisiin sopivia työmarkkinamalleja, sujuvaa luvitusta ja hankintoja, jotka avaavat markkinoita pk-yrityksille. Samalla on tunnustettava, että kasvu ei yksin riitä korjaamaan paisunutta julkista taloutta, vaan tarvitaan myös sopeutusta.

Siksi päätöksiä ei voi enää siirtää. Kasvu ei voi odottaa seuraavaa hallitusta tai vaalikautta. Tarvitaan ratkaisuja nopeasti, myös vaikeita. Mitä pidempään niitä lykätään, sitä suurempi lasku jää nuorten maksettavaksi. Maailma on täynnä epävarmuuksia. Juuri siksi kasvun tavoitteleminen on nyt tärkeämpää kuin koskaan. Nollakasvu ei ole turvallinen vaihtoehto, vaan varmin tapa heikentää tulevaisuutta. Yritys, joka ei tee mitään, kuihtuu. Yhteiskunnalle pätee sama.

Velkajarrusta on puhuttu paljon, ja syystä. Velkaantuminen huolettaa. Pelkkä jarruttaminen ei kuitenkaan riitä, jos talouden moottori käy tyhjäkäyntiä. Tarvitsemme rinnalle kasvun kaasu -sopimuksen. Yli vaalikausien ulottuvan sitoumuksen, johon hallitus ja oppositio sitoutuvat. Pohjois-Pohjanmaan Yrittäjissä tästä on jo viritelty keskustelua kasvuyrittäjien toimesta. Yritykset tekevät investointinsa vuosiksi eteenpäin. Sama pitkä näkymä tarvitaan Suomelle.

Vastuun kuuluu olla nyt meillä, jotka olemme tehneet päätöksiä ja rakentaneet nykyiset rakenteet. Nuorten tehtävä on rakentaa tulevaisuutta, ei maksaa meidän viivyttelymme hintaa. Siksi kasvun tavoitteleminen ja rohkeus uskoa tulevaan ovat tämän ajan vastuullisimpia päätöksiä.

Kirjoittaja on Pohjois-Pohjanmaan Yrittäjien toimitusjohtaja Marjo Kolehmainen.