Mitä jos? – Tulevaisuususko on yrittäjän tärkeintä pääomaa

Jokainen yritys on joskus ollut pelkkä mitä jos.

Mitä jos tästä ideasta voisikin tehdä työn? Mitä jos joku oikeasti ostaisi tän? Mitä jos mä vaan kokeilisin? Mitä jos tästä kasvaisikin vielä jotain paljon suurempaa?

Mitä jos mä pystynkin tähän?

Mun mielestä yksi yrittäjyyden hienoimmista jutuista on se, että siinä joutuu väkisinkin uskomaan johonkin, ennen kuin on mistään mitään takeita. Tekeen päätöksiä, vaikka ei voi tietää varmasti, mihin ne johtaa. Ottaan sen ensimmäisen askeleen, vaikka ei todellakaan vielä näkisi koko polkua edessä.

Ja mun mielestä me tarvittaisiin just nyt aika paljon enemmän tätä ajattelua.

Viime vuodet me ollaan puhuttu ihan hirveästi siitä, mikä kaikki on vaikeaa. Taloustilanne on ollut haastava, kustannukset on noussut, yrityksiä on mennyt konkurssiin ja tulevaisuus on epävarma. Ja tottakai nää on ihan oikeita asioita. Monelle yrittäjälle viime vuodet on olleet todella raskaita, mut välillä mä mietin, et mitä meille tapahtuu, jos me puhutaan tarpeeksi kauan pelkästään siitä, mikä kaikki voi mennä pieleen? 

Kuka siinä kohtaa enää uskaltaa perustaa sen ensimmäisen yrityksen? Kuka uskaltaa palkata? Investoida? Tai lähteä määrätietoisesti kokeilemaan jotain ideaa, jolle muut ehkä vähän naurahtaa?

Kuka uskaltaa ajatella, että hei, entä jos tää onnistuisikin?

Mä oon matkustanut elämäni aikana aika paljon ja yksi asia, johon oon maailmalla kiinnittänyt huomiota, on just suhtautuminen uusiin ideoihin ja tekemiseen. Monessa paikassa tuntuu olevan ihan erilainen kulttuuri kokeilemiselle. Ei sielläkään tietenkään tiedetä valmiiksi, toimiiko joku idea, mutta siellä lähdetään vaan tekemään. Kokeillaan. Jos ei toimi, muutetaan jotain ja kokeillaan uudestaan. Ja tätä mä toivoisin meille Suomeenkin enemmän!

Meillä on ihan älyttömästi osaamista, koulutusta ja mahdollisuuksia. Välillä tuntuu, että täällä ollaan vähän turhankin hyviä kertomaan toisille, miksi jotain ei kannata tehdä. Kun joku kertoo uudesta ideasta, aika nopeasti löytyy joku kysymään, että ootko nyt varmasti miettinyt tän loppuun asti. Entä riskit? Entä jos kukaan ei ostakaan? Entä jos epäonnistut?

Kyllä. Riskit pitää miettiä. Yrittäjänä itsekin tiedän varsin hyvin, ettei positiivisella ajattelulla makseta palkkoja, vuokria tai laskuja. Realismia tarvitaan ihan ehdottomasti, mut välillä tuntuu, että me ollaan niin realistisia, että se on jo muuttunut pessimismiksi.

Ja samaan aikaan maailma ympärillä muuttuu ihan järjetöntä vauhtia. Tekoäly on siitä ehkä tällä hetkellä paras esimerkki. Se muuttaa jo nyt sitä, miten me tehdään töitä, palvellaan asiakkaita, kehitetään yrityksiä ja rakennetaan kokonaan uutta bisnestä. Ja kaikkein hurjinta on se, ettei me edes vielä tiedetä, mitä kaikkea sen avulla tullaan tekemään muutaman vuoden päästä.

Mun mielestä siinä on ihan valtava mahdollisuus erityisesti nuorille. Meillä kasvaa sukupolvi, joka on käytännössä syntynyt läppärit, älypuhelimet ja tabletit kädessä. Teknologia ei oo heille mikään erillinen tai pelottava asia, vaan luonnollinen osa elämää. Mä todella toivon, että me rohkaistaan näitä nuoria kokeilemaan, mitä kaikkea tekoälyn avulla voisi tehdä. Rakentamaan uutta, perustamaan yrityksiä, testaamaan vähän hullujakin ideoita ja ottamaan teknologiasta kaikki mahdollinen hyöty irti.

Totta kai tekoälyyn liittyy myös riskejä ja niistä pitää puhua. Mutta mä en haluaisi, että me Suomessa jäädään taas kerran niin pitkäksi aikaa miettimään kaikkea sitä, mikä voi mennä pieleen, että muu maailma ehtii sillä aikaa mennä meistä ohi. Mitä jos suomalaiset nuoret ei tällä kertaa vaan seuraakaan muutosta sivusta, vaan on itse tekemässä sitä? Mitä jos seuraava ihan älytön suomalainen menestystarina syntyy parhaillaan jonkun nuoren läppärillä ideasta, jolle joku toinen vielä tänään vähän naureskelee?

Musta tulevaisuususko onkin yksi yrittäjän tärkeimmistä pääomista. Sitä ei löydy taseesta. Sitä ei voi hakea pankista eikä sille voi laskea tarkkaa arvoa. Mutta ilman sitä aika moni yritys olisi jäänyt kokonaan perustamatta.

Eikä tulevaisuususko mun mielestä tarkoita mitään sinisilmäistä ”kyllä kaikki järjestyy” -ajattelua. Ei tietenkään kaikki aina järjesty niin kuin halutaan. Se tarkottaa mulle enemmän sitä, että vaikka mä en vielä tiedä, miten tää järjestyy, mä uskon, että voin tehdä jotain sen eteen.

Ja ehkä me tarvitaan just nyt vähän enemmän uskaltamista.

Uskalla olla oma itsesi.
Uskalla olla erilainen.
Uskalla ajatella isommin.
Uskalla yrittää.
Uskalla epäonnistua.
Ja uskalla yrittää uudestaan.

Kaikkea ei tarvitse tietää ennen kuin aloittaa. Eikä kaikkea todellakaan tarvitse osata valmiiksi. Joskus pitää vaan päättää hypätä.

Me ei tiedetä, miltä suomalainen yrittäjyys näyttää kymmenen vuoden päästä. Ei tiedetä, millaisia yrityksiä silloin syntyy tai millaisia mahdollisuuksia teknologia meille siihen mennessä tarjoaa, mutta just siksi meidän ei pitäisi rakentaa tulevaisuutta pelkästään sen perusteella, mitä me tänään pelätään.

Tulevaisuutta ei oo vielä kirjoitettu.

Se syntyy niistä ideoista, joita kukaan ei oo vielä keksinyt. Niistä yrityksistä, joita ei oo vielä perustettu. Ja niistä ihmisistä, jotka uskaltaa lähteä kokeilemaan, vaikka kukaan ei pysty lupaamaan, että se onnistuu.

Koska loppujen lopuksi aika moni hieno asia on saanut alkunsa yhdestä aika yksinkertaisesta kysymyksestä:

Mitä jos?

Ida Lehtinen
yrittäjä, Midamex Oy
Nuorten yrittäjien valiokunnan jäsen
Pirkanmaan nuorten yrittäjien puheenjohtaja