Aluekehittämisjärjestelmän uudistaminen

Työ- ja elinkeinoministeriö

Työ- ja elinkeinoministeriö on pyytänyt alueiden kehittämisen keskeisiä toimijoita mukaan valmisteluun ja antamaan oman näkemyksensä uuden, entistä paremman aluekehittämisjärjestelmän luomiseksi. Alla vastaukset neljään teemaan ja tarkentaviin kysymyksiin.

Toimitamme tämän lausuntomme liitteenä ohessa myös kaksi asiakirjaamme:

vuonna 2015 julkaistu Suomi on yritystensä summa – aluekehittämisohjelma http://www2.yrittajat.fi/File/03e7a854-4e49-46c6-a39a-269d53201e76/Aluei…
vuonna 2016 julkaistu Yrittäjien malli sote- ja maakuntauudistukseen
http://www2.yrittajat.fi/File/3371ffe5-0468-4378-8c32-1b9831376973/SY_yr…

Teema 1. Kansallinen alueiden kehittäminen

1. Kuinka jatkossa varmistetaan koko Suomen kilpailukykyä tukevien kansallisten tavoitteiden toteutuminen alueiden kehittämisessä?

PK-yrityksien ja elinkeinorakenteen muutoksen entistä vahvempi huomioiminen erilaisissa hankkeissa ja rahoitusmahdollisuuksissa.
Resurssien niukentuessa valitaan rohkeasti painopistealueita ja panostetaan sellaisiin kärkiliiketoiminta-aloihin, jotka tuottavat lisäarvoa myös muille toimialoille alueilla. Alueella olevaa yritystoimintaa tulee kuulla, myös kehittämisyhtiöiden suunnalta. Viennin ei aina tarvitse olla ”isoa”.
Suomi ja suomalaiset yritykset ovat vahvasti riippuvaisia ulkomaankaupasta. Suomalaisten yritysten on kehitettävä aktiivisesti kansainvälistä kilpailukykyään. Ulkomaankauppa tuo investointeja ja työpaikkoja Suomeen sekä vahvistaa houkuttelevuutta sijoittajien näkökulmasta.
Suomi ja sen alueet tarvitsevat menestyäkseen enemmän yrityksiä, joilla on omia tuotteita suoraan vientiin, ilman isoja alihankintaketjuja. Tämän vuoksi suomalaisyritykset tarvitsevat nykyistä enemmän kansainvälisiä työntekijöitä ja kumppanuuksia. Tällä on ratkaiseva merkitys aluekehitykselle.
Yritysten osaamis- ja koulutuspalveluiden alueellinen saatavuus on turvattava. Tämä edellyttää ammatillisen ja korkea-asteen toimijoiden kattavaa valtakunnallista verkostoa sekä näiden toimijoiden vahvaa yhteistyötä yritysten tutkimus- kehittämis- ja innovaatiopalveluiden toteuttamisessa. Osaamisen ja koulutuksen alueellisia monopoleja ei saa syntyä vaan yksityisten palvelumarkkinoiden tasavertaisella kohtelulla varmistetaan osaamispalveluiden monituottajamalli.
Suomi tarvitsee uudenlaisen, hyvin fokusoidun alueellisen kasvu- ja innovaatiopoliittisen kokonaisnäkemyksen. Sen tulee toimia kaupunki- ja maaseutupolitiikan yleisenä strategisena suunnannäyttäjänä. Näkökulmana tulee olla koko maan voimavarojen ja painopistealueiden hyödyntäminen. Tulevaisuudessa aluekehittämisen tulisi fokusoitua enemmän kansallisesti merkittäviin teemakokonaisuuksiin, joissa myös EU-ohjelmia pystytään hyödyntämään nykyistä tehokkaammin.
Nykyisen kaupunki–maaseutujaon ylittäminen on tärkeää toteutettaessa esimerkiksi biotalouden kaltaisia kansallisia teemakokonaisuuksia ja -ohjelmia. Paikallisesti tärkeää on edistää kehittämistyötä toiminnallisten aluekokonaisuuksien tasolla.
Myös metropolipolitiikka on syytä nähdä tämän kokonaisuuden suhteellisen itsenäisenä osana. On tärkeää on, että kansainväliset yritykset näkevät metropolialueen/pääkaupunkiseudun houkuttelevana sijaintipaikkana, sillä kansainvälisellä tasolla kilpailukykyinen metropolialue tuottaa elinvoimaa koko Suomelle. Alueen on oltava talouden, tutkimuksen ja kulttuurin keskittymä. Alueen vetovoimaisuutta tulee kasvattaa luomalla kansainväliselle yritystoiminnalle kilpailukykyinen toimintaympäristö. Viestimällä ja markkinoimalla alueen vahvuuksista kansainvälisille toimijoille lisätään alueen tunnettuutta ja houkutellaan maahan ulkomaista osaavaa työvoimaa, investointeja, tutkimusta, matkailijoita ja kongresseja. Metropolin kilpailukyvyn kannalta on keskeistä panostaa liikenneyhteyksien kehittämiseen (ml. kansainvälinen lentoliikenne) ja kohtuuhintaisten asuntojen saatavuuteen. Yritysten tarvitsemien erilaisten toimi- ja liiketilojen kustannustason kohtuullisuudesta tulee huolehtia niin vanhoja alueita kehitettäessä kuin uusia kaupunginosia rakennettaessa. Kansainvälistyvillä työmarkkinoilla tarvitaan laadukkaita ja keskenään hyvin koordinoituja asettautumispalveluita. Tärkeää on myös toimia aktiivisesti erilaisissa kansainvälisissä verkostoissa ja muussa kansainvälisessä yhteistyössä.
Vaikka yrityksille sijainnilla ja saavutettavuudella on merkitystä, niiden menestystä määrittää lopulta jokin muu kuin hallinnollisesti rajattu alue. Tulevaisuuden yrittäjälähtöisen aluekehittämisen pitää pystyä irtaantumaan tiukkaan maantieteellisesti rajatuista alueista. Näkökulmaa on uudistettava niin, että kehitystyötä ohjaavat alueiden menestystekijät eli menestyvät yritykset. Tällä tarkoitetaan sitä, että aluekehitystyön painopiste siirretään toiminnalliseen kehittämiseen samalla, kun hallintoa yksinkertaistetaan ja kevennetään.

2. Millaisia rooleja tulisi eri toimijoilla olla kansallisten aluekehittämistavoitteiden valmistelussa ja toteuttamisessa?

Yrittäjien tulee olla mukana ja heitä tulee kuulla, kuten myös yrittäjärajapintaa kuten kehittämisyhtiöitä. Aluekehittämisen tulee tavoitella myös selkeitä vaikutuksia yrityksille, ei vain yleistä hyvää.
Suomen Yrittäjien organisaatio (valtakunnallinen keskusjärjestö, 20 aluejärjestöä, 62 toimialajärjestöä ja noin 400 paikallisyhdistystä 115 000 jäsenellä) edustaa parhaalla mahdollisella tavalla pk-yrittäjiä kattavasti koko maassa.
Suomen Yrittäjät edustaa kaikenkokoisia yrityksiä eri toimialoilta kaikkialla Suomessa.
Uudistusten valmistelussa pitää hyödyntää kaikki olemassa oleva osaaminen ja huomioida uudistusten vaikutukset myös alueiden elinvoimaan ja yrityksiin.
Suomen Yrittäjät on kehottanut aluejärjestöjään tarjoutumaan mukaan sote- ja maakuntauudistuksen yhteydessä alueellisiin toimielimiin ja näin on useilla alueilla tapahtunut, hieman vaihdellen. Toivomme, että TEM vahvistaisi tätä kehitystä.

3. Millaista tukea valtion tulisi tarjota maakunnille aluekehittämistehtävän toteuttamiseen?

Ei ole järkevää, että kaikki toimijat arvioivat toimintaympäristön muutosta, vaan valtio voisi jakaa valmiiksi analysoitua dataa maakunnille hyödynnettäväksi
Valtion tulisi rohkaista kokeiluihin ja omiin vahvuuksiin tukeutumiseen strategisten valintojen kautta.
Tähän otettava pala, jossa pohditaan ”tukea” reformien toteutuessa. Ehkä tähän jopa kuvamme maakunnan kaikista tehtävistä – löytyykö selkeä tekstipala Yrittäjien mallista?
Lähtökohtana tulee olla se, että maakuntien muodostamisen jälkeen ei tarvita erillisiä valtion aluekehitysviranomaisia. Mikäli aluehallintovirastot jatkavat valtionhallinnon alueellisina toimijoina, tulisi roolina olla selkeästi oikeusturvaan liittyvät valvonta- ja lupa-asiat.
Valtio voi tukea maakuntien aluekehittämistehtävän toteuttamista siten, että lainsäädännöllä tuetaan aitoa kumppanuutta keskeisten toimijoiden, kuten yrittäjäjärjestön ja maakukunnan kesken. Tämä voi tarkoittaa joko yhteistyötä haittaavan sääntelyn purkamista tai tällaisen sääntelyn järkeistämistä. Kunnan elinvoimaa parannetaan siten, että edistetään alueen kaavoittamista ja rakentamista, mahdollistetaan nopeat luvat yritystoiminnan aloittamiseksi sekä tuetaan muilla tavoilla työllistävää ja verotuloja tuottavaa yritteliäisyyttä. Erityisesti yrityksen perustamisvaiheessa mutta myös toimintaa laajennettaessa kaavoituksen ja erilaisten lupien joutuisuus vaikuttaa yritysten sijoittautumis- ja investointipäätöksiin.
Eduskunta hyväksyi helmikuussa 2015 muutokset, joiden tarkoituksena on sujuvoittaa ja vauhdittaa ympäristö- ja maa-aineslupaprosesseja sekä karsia turhaa lupabyrokratiaa. Uudistukselle on tarvetta, sillä Suomessa on ympäristöluvanvaraisia toimintoja on noin 18 000, mikä on kansainvälisesti verrattuna paljon. Uudistuksen myötä ympäristölupien automaattisista määräaikaistarkistuksista luovutaan ja maa-ainesluvan ja ympäristöluvan menettelyt yhdistetään. Uudistuksen arvioidaan vähentävän lupahakemuksia noin 20 prosentilla. Ympäristönsuojelulain uudistaminen jatkuu, ja prosessin tavoitteena on edelleen karsia lupiin liittyvää sääntelyä ja ottaa käyttöön yksinkertaisempia lupamenettelyjä. On perusteltua, että myös yritystoiminnan tarpeet otetaan tasapainoisesti huomioon ympäristönsuojelun tarpeiden kanssa.

4. Miten uudistuksessa voidaan tukea ylialueellista yhteistyötä ja verkostoja yli maakuntien hallinnollisten rajojen?

Ensihoidon järjestämiseen on kiinnitettävä huomiota. Aiemmin kunnat järjestivät sairaankuljetukset itse. Palvelut järjestettiin tyypillisesti ostohankintana. Sairaankuljetukset siirrettiin terveydenhuoltolain muutoksen myötä sairaanhoitopiirien järjestämisvastuulle 2013 alusta. Sairaanhoitopiirit ovat siirtäneet palveluiden tuottamisen usein pelastuslaitoksille. Tämä on johtanut noin 150 alan yrityksen toiminnan lopettamiseen ja kuntien kertoman mukaan sairaankuljetusten kustannustason huomattavaan nousuun. Sote- ja maakuntauudistuksen myötä tulisi varmistaa, että jatkossa sairaankuljetuspalveluita järjestetään monituottajamallilla.
Järkevä malli on sellainen, jossa on yksi aluehallintovirasto ja sillä alueellisia toimipisteitä. Esimerkiksi sosiaali- ja terveydenhuollon lupaviranomaisia olisi yksi (esim. Valvira). Tämä selkiyttäisi nykyistä lupakäytäntöä, jossa virastojen väliset lupakäytännöt poikkeavat toisistaan ja valtakunnallisen toiminnan luvat ovat haettava aina erikseen. Oleellista on kohdella eri toimijoita eri puolilla maata tasapuolisesti.
Erilaisten toimijoiden roolia alueilla on pystyttävä tarkastelemaan kriittisesti resurssitehokkuuden ja vaikuttavuuden näkökulmista. Esimerkiksi osa nykyisten ELY-keskusten tehtävistä on keskitetty palvelutason säilyttämiseksi. Myös maakuntaliitot ovat keskittäneet rakennerahastoihin liittyviä toimintoja. Hallinnon tehokkuuden ja osaamisen näkökulmasta ei ole tarkoituksenmukaista hajauttaa näitä tehtäviä takaisin kaikkiin maakuntiin. Maakunnat voivat jatkossa sopia näistä keskitetyistä tehtävistä yhteistyössä – myös kuntien kanssa. On kuitenkin kiinnitettävä huomiota yritysasiakkaiden saamien palveluiden joustavuuteen ja selkeyteen valtakunnallisesti.
Alueet voivat yhdessä sovittavalla tavalla vastata elinkeinojen kehittämisestä, osaamiseen perustuvien valintojen tekemisestä, invest promotion -toiminnoista, kasvurahastoihin panostamisesta ja muista sellaisista tehtävistä, joihin tarvitaan yhtä kuntaa suurempia alueita. Tehtävät voidaan hoitaa esimerkiksi seudullisten kehittämisyhtiöiden avulla.

Teema 2. Maakuntien ja valtion yhteistyö

5. Millaiseksi ministeriöiden ja maakuntien välisen yhteistyön tulisi muodostua?

6. Millaisia neuvotteluja maakuntien ja valtion kesken tarvitaan eri substanssisisältöihin ja aluekehittämiseen liittyen? Miten nämä neuvottelut tukisivat valtion ja maakuntien budjettiin liittyviä neuvotteluja (julkisen talouden suunnitelma)?

Teema 3. Maakuntien vastuu alueiden kehittämisessä

7. Miten alueiden kehittämisen kannalta keskeiset toimijat, kuten alueen kunnat, järjestöt, korkeakoulut ja oppilaitokset jatkossa osallistuvat maakunnan valmisteluun ja päätöksentekoon?

Tehokas ja vaikuttava aluekehitystoiminta syntyy yhteisen tahdonmuodostuksen kautta poliittisen päätöksenteon, viranomaisten, alueen toimijoiden, kehittämisyhtiöiden, yritysten ja tutkimuslaitosten hyvänä yhteistyönä.
Aluekehittämisen foorumit tulee jäsentää selkeämmin. On pohdittava, tulisiko alueen kehittämistyö järkevää keskittää yhteen pöytään, jonka ympärille eri tahot kootaan ja jonka vaikutusvaltaa lisätään. Erilaisten työryhmien ja kokoonpanojen merkitystä alueilla on pystyttävä tarkastelemaan kriittisesti resurssitehokkuuden ja vaikuttavuuden näkökulmista. Yrittäjäjärjestön osallisuus päätöksenteossa on välttämätöntä myös tulevaisuudessa.
Maakunnista muodostuu merkittäviä toimijoita kaikkein toimialojen yrittäjille. Päätöksenteossa ja tulevissa toimielimissä on tärkeä varmistaa yrittäjien edustus, jotta alueen ja sen elinkeinojen kehittäminen voidaan ottaa huomioon jo valmisteluvaiheessa.
Sekä valmisteluorganisaatioita että maakuntia muodostettaessa on ehdottomasti varmistettava, että organisaation eri tasoilla ylin johto mukaan lukien on vahva liiketaloudellinen osaaminen ja yrittäjyyden tuntemus.
On tärkeää tunnistaa kansallinen/alueen yritysrakenne. Esimerkkinä fakta, että 93,4 % maamme kaikista yrityksistä on 1-9 henkilön yrityksiä. Näin ollen pienet ensin –periaate tulee ottaa näkökulmaksi ja yritysvaikutusten arviointi työkaluksi kaikkeen päätöksentekoon.
Innovaatiorahoituksen supistuminen Suomessa haastaa maakunnat ja kunnat tiiviimpään yhteistyöhön innovaatioympäristön toimivuuden ja yritysten menestymisedellytysten takaamiseksi.
Suomen menestymisen kannalta on huolestuttavaa, että yritysten omat tutkimus- ja kehityspanostukset laskeneet merkittävästi viimeisten viiden vuoden aikana: vuoden 2011 runsaasta 5 miljardista eurosta vuoden 2015 vajaaseen 4,4 miljardiin euroon. Lisää huolta aiheuttaa se, että yritysten tutkimus- ja kehityshankkeet ovat aiempaa pienempiä ja tavoitteiltaan aiempaa vaatimattomampia. Kärjistäen kehittäminen painottuu pieniin parannuksiin, merkittäviä uusia innovaatioita tehdään Suomessa aivan liian vähän.
On tärkeää, että emme hajota Suomessa käytettävissä olevia voimavaroja liian pieniin puroihin. Julkista innovaatiorahoitusta ei pidä pirstaloida liiaksi, vaan varmistaa keskitetyllä päätöksenteolla, että parhaat ideat saavat riittävän rahoituksen. Tämä vaatii avointa ja tavoitteellista yhteistyötä kuntien ja maakuntien välillä. Liiketoiminnan ekosysteemien vahva kehitys ja kasvu edellyttävät yritysten, korkeakoulujen ja tutkimuslaitosten aktiivista yhteistyötä myös maakuntarajojen yli.
Globalisoituvassa ja digitalisoituvassa maailmassa yhä useammin yrityksille perinteiset ”aluerajat” eivät ole merkitseviä. Yritysten näkökulmasta yhä keskeisempänä toimintakenttänä ovat eri kieli- ja kulttuurialueiden muodostamat markkina-alueet.
Maakuntien tehtävänä on:
- kehittää houkutteleva innovaatioympäristö minimissään maakunnallisella tasolla
- koordinoida maakunnassa tapahtuvaa innovaatio- ja ekosysteemitoimintaa
- huolehtia riittävästä yhteistyöstä maakuntien välillä ja luoda kokonaiskuva innovaatiotoiminnasta, jotta yritysasiakkaat ja -hankkeet saavat tarvettaan vastaavan rahoituksen ilman alueellisista rahoitusallokaatioista johtuvia keinotekoisia rajoitteita
- tukea yritysten kansainvälistymistä ja innovaatioihin perustuvaa viennin kasvua yhteistyössä Tekesin, Finnveran, Finpron, ELY-keskusten ja UM:n kanssa
- Tiivistää TEKES-yhteistyötä; parhaat kohteet innovaatiorahoitukselle löydetään avoimen kansallisen kilpailun kautta.
Kuntien tehtävänä on:
- olla läsnä yritysten ja yrittäjien arjessa ja auttaa yrityksiä näkemään mahdollisuudet kasvuun ja kansainvälistymiseen
- kehittää yrityslähtöisiä ja suoraviivaisia innovaatiopalveluja yrityksille. Kuntien tulee tarjota paras osaaminen yritysten käyttöön.
- viedä palvelut lähelle yrityksiä ja muotoilla ne helposti saavutettaviksi. Kuntien tulee turvata uudistumista ja kasvua tavoitteleville yrityksille yrityspalvelujen asiakaslähtöisyys, vaikuttavuus ja kustannustehokkuus

8. Miten aluekehittämisen strategiatyö tulisi toteuttaa maakunnassa? Miten sen tulisi rytmittyä ja kytkeytyä maakuntalakiluonnoksessa esitettyyn ”maakuntastrategiaan ”(pitkän aikavälin suunnitelma)?

On tärkeää, että strategiatyöhön osallistetaan alueen kunnat, yrittäjäjärjestö ja muut järjestöt, korkeakoulut ja oppilaitokset myös muutoin kuin lausuntopyynnöllä. Tällaista yhteistä strategiatyötä sekä sen toimeenpanoa voidaan toteuttaa esimerkiksi yrittäjyyttä tukevan koulutuksen (yrittäjyysopetus, tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminta sekä yritysten työvoiman saatavuus). Toinen esimerkki yhteisestä strategiatyöstä on yritysten osaamis-, koulutus- ja ennakointitarpeista tehtävien analyysien ja toimenpiteiden tekeminen.

9. Miten voidaan tukea maakunnan vastuun aluekehittämisestä ja maakunnan strategisen suunnittelun painoarvoa päätöksenteossa ja resurssien suuntaamisessa?

Maakuntastrategian tulee olla aluekehittämisen suuntaviivat luova asiakirja, johon kaikki alueen toimijat sitoutetaan. Maakuntastrategian tulee olla keskeinen johtamisen väline maakunnassa.
Valtion tulisi rohkaista kokeiluihin ja omiin vahvuuksiin tukeutumiseen strategisten valintojen kautta.

Teema 4. Rakennerahastojen hallinto

10. Miten rakennerahastojen välittävän toimielimen (hankkeiden rahoittaja ja maksaja) tehtävät tulisi keskittää, kun otetaan huomioon teknisen tuen vähäiset resurssit ja vuoden 2020 jälkeen edelleen vähenevä rahoitus?

Alue- ja rakennepolitiikkaa on toteutettu pitkään erilaisilla Euroopan rakenne- ja investointirahastoohjelmilla (ERI-rahastot), joista EU:n tuki kanavoidaanjäsenmaihin tavoiteohjelmien kautta. Maakunnan perustamisvaiheessa on tarpeen tarkastella Manner-Suomen rakennerahasto-ohjelman 2014–2020 ja Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelman 2014–2020 rahoitushakuja ja yksinkertaistaa olemassa olevaa järjestelmää. Nykymallin mukaan rakennerahastorahoitusta (EAKR ja ESR) on voinut hakea ELY-keskuksesta ja maakunnan liitosta ja maaseuturahaston rahoitusta ELY-keskuksesta ja oman alueen Leader-ryhmältä.
Yritysnäkökulmasta tavoiteltavaa on, että
- Kehittämisrahoitusta kohdennetaan mahdollisimman suoraan yritysten toimintaympäristöön vaikuttaviin hankkeisiin. Kehittämishankkeilla on pysyvää vaikutusta vain silloin, kun ne ovat yrityslähtöisiä.
- Nykyinen rahoituskausi 2014–2020 nähdään ennen kaikkea yritysten ja sitä kautta työllisyyden kasvun mahdollistajana.
- Jokaiseen kehittämishankkeeseen otetaan jo suunnitteluvaiheessa mukaan pk-yrityksiä.
- Kehittämishankkeilla rahoitetaan myös kilpailukyvyn parantamiseen tähtääviä väylähankkeita.
- Yritystukien painopistettä siirretään investointien rahoittamiseen.
Rakennerahastojen hallinto on monelle pk-yrittäjälle ylitsepääsemätön haaste, vaikka ohjelman yhtenä keskeisenä tavoitteena on pk-yritysten kilpailukyvyn parantaminen. Valtaosa yrittäjistä tarvitsee ihan konkreettista apua hankehallinnossa ja byrokratian tulkinnassa. Vaikka hankehallintoa on pyritty keventämään, niin pk-yritysten reaalimaailma on edelleen hankkeiden tavoittamattomissa. Rahoituspäätösten, raportointien ja maksatuspäätösten tulisi toimia yrittäjän näkökulmasta riittävän nopealla aikasyklillä. Julkisen hallinnon henkilöresursseja tulisikin siirtää lähemmäksi kenttää ja yrittäjien arkea.
On hyvä muistaa, että reilusta 283 000 maamme yrityksestä noin 180 000 on yksinyrittäjiä ja peräti 93,4 % 1-9 henkilön yrityksiä. Alle 50 henkilön yrityksiä on 98,9 %.

11. Miten uuden ohjelmakauden 2020+ valmistelu olisi parasta järjestää (alkaen 2018)?

Valmistelu käyntiin mahdollisimman aikaisessa vaiheessa, käytännön kokemusten huomiointi.
Edelleen tulisi kiinnittää huomiota mm. tukiehtoihin.
Mukaan suunnitteluun seuraavat toimijat:
- Suomen Yrittäjien edustus
- TEM
- maakuntien edustus
- kehittämisyhtiöiden edustus
- Finnveran edustus
- uusyrityskeskusten edustus
- TEKES:n edustus
- järjestöjen edustus

Millaisia muita näkemyksiä haluat tuoda aluekehittämisjärjestelmän uudistamiseen?

Pienet ensin -periaate tulee ottaa näkökulmaksi ja yritysvaikutusten arviointi työkaluksi kaikkeen päätöksentekoon.
Hallintouudistuksen perusperiaatteita tulee olla luottamus, asiakaslähtöisyys, sujuvat palveluprosessit ja innovatiiviset sekä kustannustehokkaat palveluratkaisut.
Yritysten näkökulmasta on tärkeää, että sääntelyä vähennetään ja selkiytetään lupaprosesseja.
Alueellinen saavutettavuus edellyttää elinkeinopoliittisesti tärkeiden liikennehankkeiden toteuttamista. Kaupunkiseutujen yhteysvälien nopeuttaminen on ensisijaisen tärkeää saavutettavuuden parantamisessa.
Kaikilla alueilla on laadittavat kattavat, esimerkiksi maakunnalliset, yrittäjyyskasvatuksen ja –opetuksen strategiat. Strategiat tulee kytkeä alueiden elinkeinostrategioihin sekä maakunnan alueella sijaitsevien ammatillisen oppilaitosten ja korkeakoulujen strategioihin.

Lisätietoja lisäkseni antaa elinkeinopoliittinen asiamies Hannamari Heinonen 050 567 3395 tai

Anssi Kujala
varatoimitusjohtaja
Suomen Yrittäjät

0400 567 925