YRITTÄJÄ, tule mukaan omiesi pariin! Liity Yrittäjiin.

JÄSEN, oletko jo ladannut Yrittäjät-sovelluksen puhelimeesi? Lataa sovellus Androidille tai Applelle.

4.4.2008 klo 10:19
Lausunto

EU:n ilmasto- ja energiapaketti (U 7/2008, U 8/2008 ja U 9/2008)

Eduskunta
Ympäristövaliokunta

Verrattuna keskeisiin kilpailijamaihin Suomessa ilmasto on kylmä, kuljetusyhteydet ovat pitkiä ja tuotannon rakenne on energiavaltaista. Siten energian merkitys bruttokansantuotteelle ja hyvinvoinnille on keskeinen.

Energia- ja ilmastopaketissa linjataan EU:n tasolla, että kasvihuonekaasupäästöt alennetaan 20 %:lla vuoden 1990 tasosta vuoteen 2020 – 30 %:lla, jos saadaan aikaan uusi ilmastosopimusjärjestelmä vuodesta 2013 eteenpäin. Uusiutuvien energialähteiden osuus nostetaan 20 % energian loppukulutuksesta (38 % Suomessa).

Liikennepolttoaineiden loppukulutuksesta tulee tuottaa 10 % uusiutuvasta energiasta vuoteen 2020. Energiatehokkuutta lisätään 20 % perusuraan verrattuna. Lisäksi uusia linjauksia tehdään päästökaupasta sekä hiilidioksidin talteenotosta ja varastoinnista.

Tavoitteet ja velvoitteet asettavat haastavan urakan EU-maille ja erityisesti Suomelle. Keinoja valittaessa on pyrittävä kustannustehokkuuteen niin, että kannustetaan ja ohjataan niihin keinoihin, joilla tavoitteisiin päästään matalimmin suorin ja välillisin kustannuksin. Myöskin päällekkäisten ohjauskeinojen käyttöä tulee välttää.

Elinkeinotoiminnan kansainvälinen kilpailukyky on turvattava kansainvälisesti. Negatiiviset vaikutukset kansallisesti mm. inflaation nousun ja ostovoiman alentumisen kautta tulee pyrkiä minimoimaan. Vakaan ja ennustettavan toimintaympäristön kannalta on tärkeää saada tiedot tulevista linjauksista mahdollisimman varhain.

Päästöoikeuksien jakamisen muuttaminen huutokauppana tapahtuvaksi asteittainen on perusteltua. Tällöin toteutuu aikaisempaa paremmin se, että saastuttaja maksaa. Lisäksi nykyiset ilmaiseksi tapahtuneen jakamisen kautta saadut voitot tulevat valtioiden käyttöön. Varoja voidaan ohjata edelleen mm. energiansäästön ja uuden energiateknologian kehittämisen edistämiseen.

Tässäkin on kuitenkin tärkeää turvata yritysten kansainvälinen kilpailukyky – mm. säilyttämällä ilmaiset päästöoikeudet tietyillä aloilla nykyisessä tilanteessa, jossa monet merkittävät alueet eivät ole mukana. Lisäksi tulisi ottaa huomioon alojen ja maiden lähtötaso ts. erilaiset toimet, joita on jo tehty päästöjen vähentämiseksi.

Päästötietojen osalta olisi perusteltua käyttää useamman vuoden keskiarvoa, koska yksittäisellä vuodella voi olla merkittäväkin vaikutus päästökauppaoikeuksien jakoperusteille.

Sinällään on hyvä, että tiukkoihin tavoitteisiin koskien kasvihuonepäästöjen vähentämistä on jätetty joustomahdollisuuksia. Kannatettavaa on myös päästökaupan joustomekanismien avaaminen ns. kotimaisille hankkeille, jotka ovat siis päästökauppasektorin ulkopuolisia päästövähennyshankkeita.

Jäsenmaiden erilainen kehitystaso on perusteltua ottaa huomioon tietyssä määrin kasvihuonepäästöjä leikattaessa. Kuitenkin Suomen näkemys ostovoimakorjattujen BKT/capita -lukujen käytöstä on perusteltu, koska hyvinvointi riippuu osaltaan varojen ostovoimasta.

Uusiutuvien energiamuotojen käytön lisäämiseen pyrittäessä täytyy välttää perusteettomien toimien tekeminen. Esimerkiksi biopolttoaineiden käytön lisäämisessä tulee varmistua siitä, että tuotanto on kestävää ja polttoaineet saadaan kaupallisesti kannattavasti saataville. Tästä huolimatta ilman taloudellisissa lisäresursseja ohjaukseen tavoitteisiin ei todennäköisesti päästä, koska fossiilisten polttoaineiden hintataso on kuitenkin edullinen uusiin uusiutuviin polttoaineisiin verrattuna.

Eri tavoitteisiin pyrittäessä ei tule unohtaa myöskään muita keinoja, kuten yhdyskuntarakenteen tiivistämistä ja energiansäästöä.

Suomen ja EU:nkin osuus maailman kasvihuonekaasupäästöistä on pieni. Siten keskeistä on myös onnistuminen Balin kierroksella sekä keskeisten teollisuus- ja kehittyvien maiden mukaan saaminen Kioton jälkeisiin toimiin.

Uudet vaatimukset ympäristöystävällisemmistä keinoista luovat toisaalta mahdollisuuksia uuteen liiketoimintaan. Suomen on pyrittävä innovaatioihin, joita voidaan kaupallistaa. Tämä näkökanta täytyy ottaa huomioon mm. tutkimus- ja kehittämistoiminnassa sekä tämän rahoituksessa. Samalla edistetään kykyä omaksua muualla käyttöönotettavaa tekniikkaa.

SUOMEN YRITTÄJÄT

Harri Hietala
ekonomisti