Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilari

Euroopan komissio käynnisti 8.3.2016 kuulemisen Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarista ja esitteli alustavan luonnoksen siitä (COM(2016) 127 final). Sosiaalisen pilarin yleisenä tavoitteena on sovittaa yhteen Euroopan taloudelliset ja sosiaaliset ulottuvuudet. Euroopassa pitkään jatkunut taloudellinen kriisi on aiheuttanut myös sosiaalisia ongelmia, joihin komissio aikoo vastata esittelemällä sosiaalisten oikeuksien pilarin.

Pilarilla on komission mukaan kahdenlaisia tavoitteita. Ensinnäkin pilarin tavoitteena on muodostaa periaatteita, joita voidaan käyttää viitearvoina eurooppalaisista sosiaalisista standardeista. Näiden periaatteiden tarkoituksena on lähentää euroalueen jäsenvaltioiden sosiaalisia järjestelmiä. Toisaalta tavoitteena on käydä läpi EU:n sosiaali- ja työlainsäädäntö kokonaisvaltaisesti ja tunnistaa mahdollisia lainsäädännön kehitystarpeita.

Suomen Yrittäjien näkemyksen mukaan pilari kaipaisi lukuisia selvennyksiä sen tavoitteisiin ja sisältöön. Suomen Yrittäjien keskeiset huomiot pilarin taustoista ovat seuraavia:

• Euroopan sosiaaliset ongelmat eivät johdu EU-lainsäädännön puutteista, vaan kilpailukyvyn puutteesta;
• sosiaalisten ja taloudellisten näkökohtien yhteensovittaminen on tärkeää, mutta sosiaalista ja taloudellista hyvinvointia syntyy vain kannattavan yritystoiminnan ja sen mahdollistaman kasvun kautta;
• tehokkain tapa sosiaaliselle lähentymiselle on toimivien mallien ja viitearvojen luominen, mikä antaa eväitä kansallisille uudistuksille.

Pilarin tärkeimmät tehtävät voidaan Suomen Yrittäjien mukaan tiivistää seuraavasti:

• työllistämisen helpottaminen, jäykkyyksien purkaminen ja yrityskohtaisten joustojen lisääminen työmarkkinoille;
• työttömyyden vähentäminen, erityisesti nuoriso- ja pitkäaikaistyöttömien osalta;
• työvoiman osaamisen parantaminen vastaamaan muuttuvien työmarkkinoiden tarpeita;
• kannustinloukkujen purkaminen sosiaaliturvajärjestelmistä ja työnteon kannustavuuden edistäminen; sekä
• yrittäjyyden ja yrittäjien huomioiminen sekä yrittäjän sosiaaliturvan kehittäminen.

Pilarista yleisesti

Pilarin tavoitteet korostaa taloudellisten näkökohtien lisäksi myös Euroopan sosiaalista kehitystä ovat tärkeitä ja sinänsä kannatettavia. On kuitenkin epäselvää, miten pilari konkreettisesti pyrkisi täyttämään sille asetettuja tavoitteita. Pilariluonnoksessa puhutaan periaatteista, mutta epäselväksi jää, onko periaatteista tarkoitus johtaa myöhemmin lainsäädäntöehdotuksia. Komission työohjelmassa vuodelle 2017 on jo mainittu, että varsinaisen pilariehdotuksen lisäksi komissio tekee pilariin liittyviä lainsäädäntöehdotuksia.

Pilarin on tarkoitus koskeva vain euroalueen maita. Sosiaalisista ongelmista on kuitenkin harhaanjohtavaa puhua ainoastaan euroaluetta koskevina haasteina, sillä pitkään jatkuneella taloudellisella kriisillä on ollut vaikutusta kaikkiin unionin jäsenvaltioihin, ei pelkästään euroalueeseen. Ei ole siten tarkoituksenmukaista jättää euroalueen ulkopuolisia jäsenvaltioita pilarin ulkopuolelle, vaan pilarin tulisi olla koko EU:ta koskeva viitekehys.

Eurooppa nojaa yhä vahvemmin pienten ja keskisuurten yritysten toimintaan. On myönteistä, että pilarissa huomioidaan yrittäjyys ja yrittäjät. Yritystoimintaan kannustaminen ja yrittäjyyden tekeminen houkuttelevaksi vaihtoehdoksi edellyttää myös sosiaalisia panostuksia. Yrittäjän sosiaaliturva ja mahdollisuudet siihen vaihtelevat kuitenkin suuresti jäsenvaltioiden kesken.

Pilarissa ja komission tiedonannossa esitetyt näkökohdat työmarkkinoista ja sosiaaliturvan kehityksestä jäävät paikoin kapeiksi, eikä niissä huomioida markkinatalouden perussääntöjä. Tältä osin olisi erityisesti oivallettava, että työmarkkinat ovat markkinat, joilla sääntely vaikuttaa työvoiman kysyntään ja tarjontaan. Sosiaaliturvan ja työlainsäädännön osalta tehtävät kansalliset ja EU-tason ratkaisut vaikuttavat suoraan työmarkkinoiden osapuolten eli työnantajien ja työntekijöiden käyttäytymiseen.

On huomattava, että työpaikkaa ei synny, ellei työllistäminen tuota työnantajalle hyötyä ja ole taloudellisesti kannattavaa. Tämän vuoksi työllistämistä ei pidä vaikeuttaa olemassa olevia rakenteita jäykistämällä. Päinvastoin, olemassa olevia rakenteita tulisi pyrkiä joustavoittamaan. Yrityksellä ei ole velvollisuutta työllistää, vaan työsuhteet syntyvät tarpeesta.

Työmarkkinoiden jäykistäminen on omiaan johtamaan pitkällä aikavälillä siihen, että työtä ei teetetä enää työsuhteessa, vaan entistä enemmän alihankinnan, vuokratyön ja itsenäisten ammatinharjoittajien avulla. On syytä muistaa, että niissä jäsenvaltioissa, joissa rakenteellisia muutoksia on saatu aikaan, talouskriisin epäsuotuisat vaikutukset ovat jääneet pienemmiksi. Yhtä lailla on muistettava, että sosiaalisen hyvinvoinnin kasvua voi syntyä vain silloin, kun yhteiskunnassa on riittävästi kannattavia yrityksiä. Sosiaalista suojelua ei voida rakentaa, ellei ole olemassa riittävää rahoituspohjaa sosiaaliturvajärjestelmille.

On erittäin hyvä, että pilarissa on tunnistettu työn tekemisessä parhaillaan tapahtumassa olevat muutokset. Erityisesti digitalisaatio ja toisaalta globaalin kilpailukyvyn puute Euroopassa ovat johtaneet siihen, että työn luonne on monella alalla muuttunut perinteisestä. Pilarissa pitäisi vastata tähän haasteeseen siten, että työmarkkinoita ja sosiaaliturvaa koskevien periaatteiden mukaan työn teettäminen ja työn tekeminen olisi aina kannattavaa.

Pilariluonnoksen ja komission tiedoksiannon perusteella jää avoimeksi myös se, mikä on ehdotuksen suhde EU:n perusoikeuskirjaan ja sen sisältämiin perusoikeuksiin. Pilariluonnoksen periaatteet heijastelevat pitkälti samoja tavoitteita kuin mitä perusoikeuskirjassa on mainittu. Olisi siten tarpeen selventää, mikä on pilarin lisäarvo jo voimassa oleviin sosiaalisiin oikeuksiin.

Pilarissa tulisi ensisijaisesti huomioida yritysten toimintaedellytysten ja kasvun turvaaminen, jotta Eurooppaan on mahdollista luoda uutta työtä, joka puolestaan voi synnyttää hyvinvointia. Pilarin sisältämien periaatteiden tulisi muodostaa viitekehys, johon jäsenvaltiot voisivat peilata omia kansallisia järjestelmiään ja josta kansallisiin uudistuksiin voitaisiin ottaa mallia. Sen sijaan pilarin ei tule toimia pohjana uusille lainsäädäntöaloitteille. Komission tulisi ennemmin keskittyä nykyisen sosiaalisen säännöstön täytäntöönpanoon siten, että yritysten kilpailukyky ja työllistämisen edellytykset huomioitaisiin täysipainoisesti.

Komission 10 kysymystä

Euroopan komissio on esittänyt EU:n sosiaalisesta tilanteesta ja sosiaalisten oikeuksien pilarista 10 kysymystä tiedonannossaan julkisen kuulemisen käynnistämisestä (COM(2016) 127 final).
Edellä esitettyjen yleisien huomioiden lisäksi esitämme vastauksemme näihin kymmeneen kysymykseen seuraavasti:

Sosiaalinen tilanne ja EU:n sosiaalinen säännöstö

1. Mitkä ovat mielestänne kiireellisimmät työllisyys- ja sosiaalialan painopisteet?

Euroopan suurimmat taloudelliset ja sosiaaliset haasteet liittyvät matalaan talouskasvuun ja kilpailukyvyn puutteisiin globaaleilla markkinoilla. Investointien puute, yritystoiminnan esteet ja väestörakenteen epäsuotuisa kehitys vaikuttavat myös näiden keskeisten haasteiden taustalla.

Nämä haasteet heijastuvat siihen, että työttömyys – erityisesti nuorisotyöttömyys ja pitkäaikaistyöttömyys – on suurta. Myös työllisyysaste on alhainen. Ilman kilpailukyvyn parantamista, kasvun ja työpaikkojen luomisen tukemista työmarkkinoilta jää sivuun yhä enemmän ihmisiä, mikä johtaa syrjäytymiseen ja mahdollisesti köyhyysloukkuun. Jos sosiaaliset ongelmat pääsevät riittävän syviksi, niistä saattaa tulla Euroopalle pysyviä.

Uuden työn luomisessa yritystoiminnalla ja yrittäjyydellä on keskeinen rooli. Tämän vuoksi erityisesti pienten yritysten toimintaedellytyksiä tulisi kehittää. Yritystoiminta on yhä useammalle yksilölle keino työllistyä. Työmarkkinoiden jäykkyys on yksi syy tähän kehitykseen, mutta myös työn luonteen muuttuminen. Yrittäjien sosiaaliturvassa on kuitenkin puutteita, mikä voi nostaa kynnystä yritystoiminnan aloittamiseen.

On kuitenkin huomattava, ettei yksin sosiaalipolitiikalla voida kompensoida kasvun ja työpaikkojen puutetta. Sosiaaliturvajärjestelmät edellyttävät riittävää rahoituspohjaa, jotta niiden tarkoitus voi täyttyä. Rahoitus puolestaan edellyttää riittävää määrää kannattavaa yritystoimintaa ja riittävää työllisyysastetta.

2. Miten voidaan ottaa huomioon erilaiset työllisyystilanteet ja sosiaaliset tilanteet eri puolilla Eurooppaa?

Sosiaaliset tilanteet ja työllisyys vaihtelevat erittäin paljon eri puolilla EU:ta. Osin tähän on historiallisia syitä, mutta erityisen huomattavaa on, että niissä maissa, joissa on kyetty tekemään rakenteellisia muutoksia työ- ja sosiaaliturvajärjestelmiin, sosiaaliset ongelmat ovat lievimpiä. Keskeiset kasvua ja kilpailukykyä tukeneet rakenteelliset uudistukset ovat näissä maissa liittyneet yrityskohtaisten joustojen lisäämiseen.

Jäsenvaltioiden erot ovat syventyneet ennätyksellisen pitkään jatkuneen talouskriisin myötä. Samoin EU:n laajentuminen vuonna 2004 ja sen jälkeen merkitsi EU-maiden keskinäisten erojen kasvua.

EU-lainsäädäntö asettaa nykyisellään työ- ja sosiaalilainsäädännön minimitason EU:n alueelle. Lainsäädäntö ei kuitenkaan huomioi eroja taloudellisessa kehityksessä eri jäsenvaltioissa eikä jäsenvaltioiden erilaista sosiaalipolitiikkaa. Euroopan sosiaalinen pilari voi lähentää taloudellisen kehityksen huomioon ottamista ja sosiaalipolitiikan painopisteitä. On tärkeää, että pilarin vaikutuksia arvioidaan juuri näistä näkökulmista kilpailukyvyn lisäämisen ohella.

3. Onko EU:n säännöstö ajan tasalla ja voitaisiinko EU:n toimintaa mielestänne laajentaa?

EU:n sosiaalinen ja työoikeudellinen säännöstö on ajan tasalla. Olemassa olevat säännökset turvaavat työntekijöiden oikeudet varsin kattavasti.

EU:n toimivallan laajentaminen ei ole tämänhetkisessä tilanteessa tarkoituksenmukaista. EU:n on kunnioitettava tiukasti toissijaisuusperiaatetta myös pilaria koskevien ehdotusten osalta. Vaikka pilarin tavoitteena on sosiaalisten järjestelmien lähentäminen, sosiaalipolitiikassa tulee voida huomioida kansalliset erityispiirteet.

Työ- ja sosiaaliturvajärjestelmien tulevaisuus

4. Mitkä kehityssuuntaukset ovat mielestänne muutosvoimaisimmat?

Keskeisimpänä haasteena Euroopalle on talouskriisinkin taustalla oleva globaalin kilpailun lisääntyminen. Merkittäviä kehityssuuntauksia ovat myös digitalisaatio ja sen myötä tuleva työn ja talouden uusi murros, jonka kaikkia vaikutuksia on erittäin vaikea arvioida. Digitalisaatioon liittyvät myös jakamistalouden ilmiöt, alustatalous sekä työn luonteen muuttumien yhä enemmän ajasta tai paikasta riippumattomaksi. Näihin ilmiöihin liittyy läheisesti myös työsuhteisen työn vähentyminen ja työsuhteen ja yritystoiminnan sekoittuminen.

Väestön ikääntyminen ja huoltosuhteen heikentyminen vaikuttavat yhteiskunnan mahdollisuuteen tarjota palveluja kansalaisilleen ja myös eläke- ja sosiaaliturvajärjestelmien kestävyyteen. Yhdistettynä matalaan työllisyysasteeseen nämä demografiset muutokset johtavat järjestelmien rahoituspohjan heikentymiseen, mikä saattaa vaarantaa sosiaaliturvan riittävän tason säilymisen.

Myös maahanmuutto aiheuttaa paineita työmarkkina- ja sosiaaliturvajärjestelmille. Riittävä osaaminen on keskeistä työllistymisen kannalta, mikä on osin haasteena myös ikääntyvän väestön työelämävalmiuksien kannalta.

5. Mitkä ovat näihin suuntauksiin liittyvät suurimmat riskit ja mahdollisuudet?

Globalisaation suurimpana riskinä on eurooppalaisen kilpailukyvyn romahtaminen ja etenkin suorittavan työn siirtyminen pois Euroopasta. Tämä voi johtaa väestön jyrkempään jakautumiseen ja köyhyyden lisääntymiseen. Toisaalta globalisaatio on valtava mahdollisuus, jos Eurooppa kyetään säilyttämään kilpailukykyisenä. Euroopan tulee olla kehityksen kärjessä tuotteiden ja palveluiden kehityksessä ja innovoinnissa.

Digitalisaatio ja työmarkkinoiden murros muuttaa vallitsevia rakenteita ja voi muuttaa perinteisiä toimialoja. Digitalisaatiota ei voida eikä pidäkään pysäyttää. Tärkeintä on mukauttaa työmarkkina- ja sosiaaliturvajärjestelmät palvelemaan uudenlaisia tapoja tehdä työtä ja harjoittaa yritystoimintaa. Haasteena muun ohella digitalisaatiossa on työntekijöiden osaamisen ylläpitäminen.

Väestön ikääntyminen ja huoltosuhteen muutos aiheuttanee paineita sosiaaliturvajärjestelmien kestävyydelle. Toisaalta on sosiaalisen hyvinvoinnin kannalta positiivista, jos ikääntyvän väestön toimintakyky säilyy parempana ja ihmiset voivat osallistua yhteiskunnan toimintaan entistä pidempään. Sosiaaliturvajärjestelmän rahoitukselle huoltosuhteen muutos aiheuttaa kuitenkin haasteen.

6. Onko poliittisella tasolla ja instituutioissa tai yrityksissä olemassa tai kehitteillä käytäntöjä, joita voisitte suositella vertailukohdiksi?

Eläkejärjestelmien osalta on tarpeen sovittaa eläkeikä nousseeseen elinajanodotteeseen. Suomessa tällaisia muutoksia on tehty. Sosiaaliturvaa digitaalisen ja pirstaloituvan työelämän parissa on tarpeen kehittää. Eläkkeet, sairausajan etuudet ja työttömyysetuudet on Suomessa toteutettu pitkälti vakuuttamiseen perustuvien järjestelmien osalta. Mallit, joissa perusturvan lisäksi tuleva korkeamman tason sosiaaliturva rahoitetaan vakuutusperusteisesti työntekijöiden ja yrittäjien maksuin, on toiminut Suomessa kohtuullisen hyvin.

Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilari

7. Oletteko samaa mieltä tässä esitetystä toimintamallista Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin perustamiseen?

Huolimatta siitä, että komission tiedonannossa on pyritty kuvaamaan pilaria ja sen luonnosta yksityiskohtaisesta, moni keskeinen kysymys on yhä epäselvä. Avoimia kysymyksiä ovat muun muassa pilarin konkreettinen sisältö ja miten se toteutetaan, ketä mahdolliset aloitteet koskevat ja miten niiden vaikutuksia arvioidaan.

Pilarissa esitettävien periaatteiden tulee nähdäksemme olla selkeästi vain vertailuarvoja ja/tai periaatteita. Pilarissa ei tule muodostaa vähimmäisnormeja, eikä pilarin tule olla miltään osin oikeudellisesti sitova. Pilarin sisältämien asiakokonaisuuksien osalta on kunnioitettava tiukasti toissijaisuusperiaatetta.

On korostettava, että ilman kilpailukyvyn ja työllisyyden parantumista ei ole mahdollista merkittävästi parantaa sosiaalisia oikeuksia. Pilarin ei tule siten sisältää uusia velvoitteita erityisesti niille jäsenvaltioille, joissa sosiaaliturva on jo nyt hyvällä tasolla. Nykyisen EU-lainsäädännön sisältämä taso on katsottava riittäväksi minimitasoksi eikä sitä tule korottaa.

8. Oletteko samaa mieltä pilarin soveltamisalasta, siihen kuuluvista aloista ja tässä ehdotetuista periaatteista? Onko olemassa näkökohtia, joita ei ole vielä riittävästi ilmaistu tai katettu?

Emme pidä järkevänä rajata pilaria vain euroalueen maihin. Ongelmat, joihin pilarilla on tarkoitus puuttua, ovat yhteisiä koko EU:lle. Sosiaalisten ja taloudellisten näkökohtien yhdistäminen on laajempi kysymys kuin vain osa EMU-politiikkaa. Periaatteet ovat pääosin järkeviä sikäli kun niillä on tarkoitus luoda ainoastaan viite- ja vertailuarvoja. Periaatteiden ongelmana on niiden yhteismitattomuus ja paikoin erittäin suuri yksityiskohtaisuus. Periaatteita on käsitelty yksityiskohtaisesti ja tarkemmin jäljempänä.

Pilarin periaatteissa ei ole huomioitu työn verotusta koskevia näkökohtia, jotka ovat relevantteja erityisesti kannustinloukkujen kannalta. Verotus on myös yritysten kannalta keskeinen, kun tarkastellaan mahdollisuuksia palkata työvoimaa.

9. Millä aloilla ja periaatteilla olisi eniten merkitystä euroalueen uuden lähentymisen kannalta?

Periaatteet, joilla on budjettivaikutuksia jäsenvaltioissa, tulee arvioida erittäin huolellisesti. Julkisia menoja ei tule kasvattaa suhteettomasti ja pilarin periaatteet tulee olla mahdollista toteuttaa mahdollisimman kustannusneutraalisti. Sosiaaliturvajärjestelmien rahoituspohjan riittävyyteen tulee kiinnittää huomiota, eikä sosiaaliturvan kehittämistä voida rahoittaa vain työnantajilta perittävillä maksuilla.

10. Miten ne tulisi ilmaista ja ottaa käyttöön? Katsotteko, että vähimmäisnormeja tai vertailuarvoja voitaisiin soveltaa tietyillä aloilla ja toisivatko ne lisäarvoa ja jos vastaus on kyllä, mistä aloista olisi kyse?

Pilarin toimivuuden kannalta olennaista on, että vertailuarvot tukevat aidosti kilpailukykyä ja mahdollistavat uuden työn syntymisen. Vertailuarvojen ei tule johtaa sosiaaliturvajärjestelmien itseisarvoiseen lähentymiseen ilman perusteellisia vaikutusarvioita siitä, että sosiaaliturvan kehittäminen tukee tavoitteita työn lisääntymisestä ja kilpailukyvyn paranemisesta.

Pilariluonnoksen periaatteista

Komission tiedonannon liitteenä on Euroopan sosiaalisen pilarin alustava luonnos. Pilari koostuu luonnoksen mukaan 20 periaatteesta, jotka kattavat yhtäläiset mahdollisuudet ja pääsyn työmarkkinoille, oikeudenmukaiset työolot ja työehdot sekä riittävän ja kestävän sosiaalisen suojelun.

Pilariluonnoksen periaatteet eivät ole yhteismitallisia. Osa periaatteista on varsin väljiä ja ympäripyöreitä, kun taas osa on erittäin yksityiskohtaisia, jopa velvoittavan säännöksen muotoon kirjoitettuja. On huomattava, että kyse on periaatteista, joilla ei voi olla sitovaa juridista velvoittavuutta. Pilariluonnoksessa on myös todettu, ettei pilarissa esitetä uudelleen tai muuteta olemassa olevia oikeuksia.

Pidämme yksityiskohtaisuutta ongelmallisena, sillä pilarin tulisi koostua eurooppalaisista viitearvoista, joiden perustella jäsenvaltiot voisivat yhdenmukaistaan työ- ja sosiaalioikeudellista lainsäädäntöään hyvien käytäntöjen avulla. Pilarin periaatteiden tulisikin keskittyä siihen, miten Eurooppaan saadaan työtä ja miten yritysten kilpailukykyä voidaan parantaa. Periaatteet ovat myös monin paikoin asiasisällöltään sellaisia, että ne käyvät ilmi EU:n perusoikeuskirjasta.

Periaatteissa huomioidaan monin paikoin yrittäjyyteen liittyviä kehittämiskohteita. On tärkeää huomioida yrittäjät osana Euroopan sosiaalista kehitystä. Yrittäjyyttä ja yrittäjien asemaa voisi kuitenkin korostaa pilarissa enemmänkin.

1. Taidot, koulutus ja elinikäinen oppiminen

Koulutuksen ja elinikäisen oppimisen korostaminen on tarpeen, sillä työelämässä tarvitaan yhä uudenlaisia taitoja. Jatkuva kouluttautuminen on tärkeää teknologian ja digitalisaation myötä, jotta työntekijöillä säilyy tarvittava taito ja tieto työelämää varten. Periaatteessa olisi kiinnitettävä huomiota erityisesti siihen, että koulutuksen ja oppimisen tavoitteena olisi olla nimenomaisesti työelämässä tarvittavien taitojen hankkiminen, ylläpitäminen ja mahdollisuus uudelleenkouluttautumiseen.

2. Joustavat työsopimukset ja työsuhdeturva

On myönteistä, että komissio on tunnistanut joustavien työsopimuksen tarpeen erityisesti uudenlaisiin työskentelymalleihin liittyen. Joustavuutta tarvitaan kuitenkin myös muissa kuin digitaalisen maailman synnyttämissä työtehtävissä. Jotta yritykset pystyvät vastamaan globaaliin kilpailuun, tarvitaan joustoa yhä enemmän myös perinteisissä työtehtävissä ja laajemmin kuin vain työsopimusten osalta; joustavuuden pitäisi olla koko työlainsäädännön ja työmarkkinapolitiikan lähtökohta.

Periaatteessa suhtaudutaan kuitenkin varsin kielteisesti joustaviin työsopimuksiin. On erikoista, että periaatteessa tunnistetaan tarve siirtyä kohti joustavampia työn tekemisen malleja ja että digitalisaatio muuttaa työn järjestelyitä ja toimintatapoja, mutta siinä samaan aikaan todetaan, että on siirryttävä kohti toistaiseksi voimassa olevia työsuhteita. Periaatteessa on siten sisäinen ristiriita.

On muistettava, että tietyillä toimialoilla ja etenkin pienissä yrityksissä työn määrää tai sen ajoittumista ei voida aina ennustaa riittävästi eikä se ole vakio. Yrityksen on elettävä markkinatilanteen mukaan, mikä tarkoittaa, ettei yksi malli työsuhteesta sovi kaikkiin töihin. Myös ammattien monimuotoisuus ja tehtäväkohtaiset erot tulisi huomioida. Työn tekemisen muodot ja tarpeet syntyvät markkinoilla, eikä millään instrumentilla voida ylhäältä käsin määrätä työllistämään toistaiseksi voimassa olevaan työsuhteeseen. Se ei voi olla itseisarvoinen tavoitetila.

On myös tarpeen selventää, mitä epävakaiden ja tilapäisten työsuhteiden väärinkäytöllä tarkoitetaan. Työsopimus, joka on määräaikainen tai jonka työaikaa ei ole ennalta täsmällisesti sovittu ei ole automaattisesti ”epävakaa” eikä tällaisten työsuhteiden toistuvakaan käyttö voi lähtökohtaisesti olla ”väärinkäyttöä”. Työn teettäminen perustuu aina työnantajan tarpeeseen. Näin on myös joustavien työsopimusten kohdalla. Ilman mahdollisuutta joustaviin työsopimuksiin monia tehtäviä ei voitaisi teettää lainkaan työsuhteessa.

3. Ammatinvaihdon turvaaminen

On tärkeää varmistaa, että ihmisillä on mahdollisuus säilyttää työuransa aikana kertyneet sosiaalietuudet tilanteissa, joissa työntekijä vaihtaa työpaikkaa tai ryhtyy toimimaan yrittäjänä. Sosiaaliturvanjärjestelmän selkeys ja ennakoitavuus on tärkeää kannustinloukkujen ehkäisemiseksi. Sosiaaliturvan siirrettävyys voi muodostaa esteen työpaikan tai ammatinvaihdon näkökulmasta, minkä vuoksi olisi huolehdittava siitä, ettei henkilö menetä sosiaaliturvaansa erilaisissa elämäntilanteissa. On kuitenkin huomattava, että sosiaaliturvan siirtämisen tulee koskea ensisijaisesti lakisääteisiä tai pakollisia etuusjärjestelmiä tai järjestelmiä, joiden rahoittamiseen henkilö on itse osallistunut.

Periaatteessa ei avata, mitä koulutusoikeuksilla tarkoitetaan. Koulutusoikeuksien säilyttäminen ei kuitenkaan saa tarkoittaa uudelle työnantajalle aiheutuvaa taloudellista ja/tai hallinnollista taakkaa.

4. Työllisyyden aktiivinen tukeminen

Tavoite kaikkien alle 25-vuotiaiden työ-, koulutus- tai harjoittelupaikan takaamisesta liittyy eurooppalaiseen nuorisotakuuseen. On tärkeää luoda uusia väyliä työelämään. Erityisesti oppisopimusjärjestelmien kehittäminen on avainasemassa, jotta kaikille nuorille voidaan taata polku työelämään. Pilarilla voidaan tältä osin luoda eurooppalaisia malleja nuorten työllistämiseen, joita voitaisiin käyttää referensseinä.

Pitkäaikaistyöttömyyden hoitamiseen tähtäävät toimenpiteet ovat niin ikään tärkeitä. Pitkäaikaistyöttömien osuus vaihtelee eri jäsenvaltioissa, mutta on erittäin tärkeää saattaa pitkään työmarkkinoilta sivussa olleet henkilöt takaisin työelämään. Koulutussopimusta koskeva periaate voisi olla siten tärkeä viiteperiaate, josta jäsenvaltiot voivat luoda omiin työmarkkinatarpeisiinsa sopivia malleja.

5. Sukupuolten tasa-arvo sekä työn ja yksityiselämän yhteensovittaminen

Sukupuolten välisen tasa-arvon edistäminen on tärkeä tavoite. Naisten osallistumista työmarkkinoille ja työ- ja perhe-elämän yhteensovittaminen on erityisen tärkeää sellaisissa sosiaaliturvajärjestelmissä, joissa etuuden taso perustuu työuran kestoon. Vanhempia on syytä kannustaa käyttämään perhevapaita tasapuolisesti ja osallistumaan lasten hoitoon. Ei kuitenkaan tule väheksyä yksilöiden tekemiä valintoja.

EU:n lainsäädäntö työ- ja perhe-elämän yhteensovittamisesta on kuitenkin riittävän kattava. Uudenlaiset perhevapaat eivät siten ole tarpeen. Jouston lisääminen työ- ja perhe-elämän yhteensovittamiseen on sinänsä tarpeen, mutta jousto ei voi olla yksipuolista. Jousto ei siis voi tarkoittaa vain sitä, että työntekijällä on subjektiivinen oikeus erilaisiin työjärjestelyihin, vaan jouston on perustuttava ensisijaisesti sopimiseen.

Joustoa työ- ja perhe-elämän yhteensovittamiseen voitaisiin tuoda erityisesti paikallisesti sovittavien työaikaratkaisujen myötä. Tärkeää on, että tällainen sopiminen lähtisi työpaikan tarpeista ja joustavat työaikaratkaisut tehtäisiin työntekijän ja työnantajan kanssa sopien, jolloin voidaan ottaa huomioon sekä työpaikan tilanne että työntekijän yksilölliset tarpeet.

Periaatteessa korostetaan riittävien hoito- ja vapaajärjestelyjen tarvetta. Olennaista on kuitenkin se, että tunnistetaan jäsenvaltioiden hyvin erilaisten tilanteet sekä toisaalta yksittäisten perheiden tekemien valintojen vaikutukset. Työstä poissaoloista perhevapaiden vuoksi ei saa aiheutua työnantajille kohtuutonta taloudellista ja/tai hallinnollista taakkaa. On huomattava, että perhevapaat ovat työnantajille kustannusten lisäksi myös työn järjestelyä aiheuttavia tilanteita, mikä osaltaan aiheuttaa haasteita erityisesti pienille työnantajille.

Periaatteessa tulisi huomioida työntekijöiden lisäksi myös yrittäjien ja itsensä työllistäjien asema ja heidän mahdollisuutensa työn ja perhe-elämän yhteensovittamiseen.

6. Yhtäläiset mahdollisuudet

Yhdenvertainen kohtelu niin työmarkkinoilla kuin muilla elämänalueilla on erittäin tärkeä periaate. Kaikilla ihmisillä tulee olla yhtäläiset mahdollisuudet, mikä jäsenvaltioiden tulee varmistaa.

7. Työehdot

Työmarkkinoiden ja työelämän murros digitalisaation ja globaalin kilpailukyvyn vuoksi edellyttää työsopimuksilta ja –ehdoilta entistä enemmän mukautumista ja joustavuutta. Keskeisintä työmarkkinoiden näkökulmasta on se, että työtä kannattaa tehdä ja että sitä kannattaa teettää.

On positiivista, että periaatteissa on tunnistettu toistaiseksi voimassa olevien työsopimusten päättämiseen liittyvät ongelmat työnantajan kannalta. Esitetyt kolme alaperiaatetta eivät kuitenkaan ratkaise näitä ongelmia. Alaperiaatteet ovat kaikki liian yksityiskohtaisia ollakseen periaatteita tai eurooppalaisia vertailuarvoja. Nämä eivät ole myöskään sisältönsä puolesta ohjaavia periaatteita, vaan velvoittavan säännöksen muotoon kirjoitettuja. Periaatteet tulisi poistaa tai ainakin niitä kohtaan pitäisi muotoilla uudelleen.

Alaperiaatteissa tulisi huomioida työsuhteiden heterogeenisyys. Kaikki työsuhteet ja työtehtävät eivät ole samanlaisia, minkä vuoksi sääntelyssä on oltava joustoa. Työsuhteen ehtojen ilmoittamista koskeva kirjallinen vaatimus ei vastaa käytännön työelämän tarpeita. Periaate menee myös pidemmälle kuin mitä kirjallista ilmoitusta koskevassa direktiivissä on säädetty.

Koeaikaa koskeva kirjaus on niin ikään epäsuhtainen. Koeaikasääntely on tärkeä molempien työsuhteen osapuolten näkökulmasta. Koeajan keston tulee olla jäsenvaltioiden harkittavissa. Lisäksi koeajan ehdoista on jo nykysääntelyn mukaan tiedotettava osana työsuhteen ehtoja.

Liian tiukka työsuhdeturva jäykistää osaltaan työmarkkinoita. Jos irtisanomisen kynnys on liian korkealla, se heijastuu suoraan yrityksen kynnykseen työllistää. Työttömän kannalta tämä tarkoittaa sitä, että työllistyminen vaikeutuu.

Emme pidä kuitenkaan tarkoituksenmukaisena ottaa työsuhdeturvaa koskevaa periaatetta pilariin. EU:n jäsenvaltioissa työsuhdeturvaa koskevat säännökset ovat varsin heterogeenisiä, eikä voida muodostaa yhtä mallia referenssiksi, johon muiden tulisi pyrkiä. Jäsenvaltiokohtaiset erot tulisikin ottaa huomioon.

8. Palkat

Kohtuullinen palkka työstä on tärkeä arvo. On tärkeää, että komission ehdotuksessa on tunnistettu tärkeäksi sitoa palkkakehitys tuottavuuden kehittymiseen. Myös palkasta keskusteltaessa on muistettava markkinatalouden perussääntö, jonka mukaan työpaikkaa ei synny, jos työllistäminen ei ole kannattavaa. Vähimmäispalkoilla on liityntä myös sosiaaliturvan tasoon, sillä työn vastaanottamisen tulee aina olla kannattavampaa kuin sosiaalietuuksien vastaanottaminen.

Palkkojen määräytyminen ja sitominen tuottavuuteen on kuitenkin tehtävä kansallisella tasolla myös jatkossa. Pilarin periaate palkkojen määräytymisen läpinäkyvyydestä ja ennustettavuudesta on erittäin tärkeä.

9. Työterveys ja työturvallisuus

Työturvallisuudesta huolehtiminen on tärkeää. Työsuojeluasioita käsitellään ja kehitetään jo nyt jäsenvaltioissa yhteisesti asetettujen työl¬lisyys- ja sosiaalitavoitteiden mukaisesti. Työterveys ja työturvallisuus liittyvät kuitenkin EU:n sisämarkkinoihin kokonaisuutena, minkä vuoksi ei ole perusteltua rajata pilaria koskemaan vain euromaita, vaan periaatteiden tulee kattaa kaikki EU-jäsenmaat.

On erittäin hyvä, että periaatteessa nostetaan esiin mikro- ja pienyritysten tarve saada tukea työhön liittyviltä riskeiltä suojautumiseen. Pienille yrityksille etenkin työterveyshuollon järjestäminen on usein hyvin työlästä ja kallista.

Työntekijöiden yhdenvertainen kohtelu on jo nykyisin lähtökohta. Periaatteessa on kuitenkin epäselvää, kuinka laajaa työsuojelua siinä tarkoitetaan. Periaatteen muotoilu ”kaikista työstä mahdollisesti aiheutuvista riskeistä” on epätarkka ja kohtuuttoman laaja. Työnantajalle ei voida asettaa vastuuta ennakoimattomista riskeistä, joita ei voida kohtuudella tunnistaa. Työnantajalle ei myöskään voida sälyttää vastuuta työturvallisuudesta muiden kuin sen omien työntekijöiden osalta.

10. Työmarkkinaosapuolten vuoropuhelu ja työntekijöiden osallistuminen

Vuoropuhelu työelämän osapuolten kanssa on tärkeää. Pilarin näkökulma on tältä osin kuitenkin liian kapea. On tärkeää, että työelämän osapuolet otetaan huomioon kaikkea työ- ja sosiaalipoliittista lainsäädäntöä valmisteltaessa, niin kansallisella kuin EU:n tasolla. Kolmikantainen valmistelu ei kuitenkaan voi tarkoittaa työelämän osapuolten veto-oikeutta valmisteltaviin asioihin. On huomattava, ettei työelämän osapuolia edustavien järjestöjen todellinen edustavuus ole kiinni siitä, tekeekö järjestö työehtosopimuksia vai ei. Edustavuutta onkin tarkasteltava ilman tätä ulottuvuutta.

Työmarkkinaosapuolilla ei saa olla ulkoparlamentaarista valtaa, jolla voidaan tosiasiallisesti estää lainsäätäjän toiminta. Kaikkien edustavien tahojen tulee olla tasavertaisesti edustettuna ja kuultuna työelämän vuoropuhelussa ja asioiden valmistelussa. Päätöksenteon on eurooppalaisessa demokratiassa oltava kuitenkin vaaleilla valituilla kansanedustajilla.

11. Integroidut sosiaalietuudet ja –palvelut

On tärkeää, että sosiaalisen suojelun etuudet, niiden hakeminen ja palvelujen saaminen tapahtuvat mahdollisimman joustavasti ja yksinkertaisesti. Kaikissa julkisissa palveluissa tulisi ottaa huomioon asiakaslähtöisyys. Järjestelmien integraatio voi myös parantaa kustannusvaikuttavuutta. Sosiaaliturvajärjestelmien selkeys on yleisestikin tärkeä tavoite.

12. Terveydenhuolto ja sairausetuudet

Terveydenhuoltoon ja sairausetuuksiin liittyvät käytännöt eroavat toisistaan suuresti eri jäsenvaltioissa. Riittävän terveydenhuollon on oltava kaikkien ihmisten saatavilla. Terveyden- ja sairaanhoito on voitava järjestää kustannustehokkaasti.

Periaatteessa on nostettu esiin kaikkien työntekijöiden oikeus asianmukaisesti palkattuun sairauslomaan. Sairausloman palkallisuus tulee järjestää ensisijaisesti vakuutusperusteisesti siten, että työntekijät osallistuvat itse sairausvakuutuksen rahoitukseen. On tärkeää edistää myös itsenäisten ammatinharjoittajien ja yrittäjien osallistumista vastaaviin vakuutusjärjestelmiin. Yrittäjien ja itsenäisten ammatinharjoittajien vakuutusjärjestelmien tulee olla ensisijaisesti vapaaehtoisia, mutta vakuutuksen ottamisesta tulisi kuitenkin tehdä houkuttelevaa takaamalla perusturvan tasoa paremmat etuudet vakuutetuille.

Vakuutusjärjestelmien integraatiota tulisi myös edistää siten, että vakuutetun oikeus sosiaaliturvaan ei poistu, vaikka hän siirtyisi työntekijästä yrittäjäksi tai yrittäjästä työntekijäksi. Työntekijöitä ja yrittäjiä tulisi kohdella yhdenvertaisesti sairausetuuksissa edellyttäen, että ne osallistuvat myös näiden etuuksien rahoitukseen.

Viittaamme sairausetuuksien osalta myös eurooppalaisten pk-yritysten järjestön UEAPMEn ehdottamaan yrittäjiä ja itsensä työllistäjiä koskevaan viitearvoon.

13. Eläkkeet

Eläkejärjestelmiä kehitettäessä tulee huomioida eläkeiän ja eliniänodotteen kehitys. On myös pidettävä huolta siitä, että järjestelmän kustannukset kyetään kattamaan. Periaatteessa on nostettu esiin aiheellisesti myös tavoite ehkäistä liian aikaista poistumista työmarkkinoilta. Olisi myös tärkeää kehittää eläkejärjestelmiä siten, että työntekijöiden lisäksi myös yrittäjillä ja itsensä työllistäjillä olisi mahdollisuus osallistua vakuutusperusteisiin eläkejärjestelmiin.

On kuitenkin epäselvää, mitä kohtuullisella elintasolla tarkoitetaan. Tältä osin on huomattava, että eläke-etuuden tulee olla oikeasuhtainen eläkkeensaajan maksamiin eläkemaksuihin nähden. Eläkkeiden tason tulee kuitenkin olla yksinomaan jäsenvaltioiden päätettävissä. Komission tulee muutenkin kunnioittaa toissijaisuusperiaatetta eläkejärjestelmiä valmisteltaessa.

14. Työttömyysetuudet

Työttömyysetuuksien on tärkeä olla tasolla, joka ehkäisee köyhyyttä ja mahdollistaa työnhaun. Keskeistä on myös se, etteivät työttömyysetuudet muodosta kannustinloukkuja työn tekemiselle ja työn vastaanottamiselle. Työttömyysetuuksia koskevan politiikan on tuettava työn tekemistä. Tähän voidaan vaikuttaa paitsi etuuksien tasolla ja kestolla, myös työttömyysetuuksien ja muun sosiaaliturvan yhteensovittamisella. On varmistettava, että lyhytkin työsuhde kannattaa ottaa vastaan työttömyysetuuden nostamisen sijaan. Periaatteella on läheinen yhteys myös veropolitiikkaan.

On kuitenkin huomattava, että työttömyysetuuksien ohella olisi keskeistä kiinnitettävä huomiota myös työttömyyden torjuntaan ja työllisyyden lisäämiseen. Keskeinen keino tähän on rakenteellisten uudistusten tukeminen ja lisääminen, myös työmarkkinoilla.

Viittaamme myös työttömyysetuuksien osalta eurooppalaisten pk-yritysten järjestön UEAPMEn ehdottamaan yrittäjiä ja itsensä työllistäjiä koskevaan viitearvoon.

15. Vähimmäistoimeentulo

Vähimmäistoimeentuloa koskeva periaate on tärkeä ja se koskee koko EU:n aluetta, ei pelkästään euroaluetta. On huomattava, että periaatteella on läheinen yhteys sosiaalipalveluihin ja työllistämistoimenpiteisiin. Vähimmäistoimeentulo ei kuitenkaan saa estää työn vastaanottamista ja sen onkin katsottava olevan viimesijainen toimeentulon muoto. Periaatteen muotoilu vaatimuksesta aktiivisiin tukitoimiin osallistumisesta on tärkeä, jotta työikäiset henkilöt voisivat työllistyä avoimille työmarkkinoille. Vähimmäistoimeentulon taso on kuitenkin jäsenvaltioiden harkintavaltaan kuuluva asia.

16. Vammaisetuudet

Vammaisille henkilöille on turvattava palvelut ja perustoimeentulo, jonka taso on kuitenkin jäsenvaltioiden päätettävissä. On tärkeää, että periaatteessa on tunnistettu tarve kannustaa vammaisia henkilöitä työelämään. Etuudet eivät siten saa estää vammaista henkilöä työllistymästä tai ryhtymästä yritystoimintaan. On tärkeää, ettei myöskään vammaisetuuksissa ole kannustinloukkuja.

17. Pitkäaikaishoito

Väestörakenteen muuttuminen edellyttää huomion kiinnittämistä pitkäaikaishoitoon ja erityisesti sen rahoitukseen. Erityisesti pitkäaikaishoidon rahoituspohjan kestävyyden tunnistaminen periaatteessa on positiivista. Olisi kuitenkin tarpeen huomioida, ettei rahoitusvastuusta voida sälyttää vain työelämässä olevien varaan.

18. Lastenhoito

Lastenhoitoa koskeva periaate on tavoitteiltaan kannatettava. Riittävä ja kohtuuhintainen lastenhoito on avainasemassa työ- ja perhe-elämän yhteensovittamisen parantamiseksi ja erityisesti naisten työmarkkinatilanteen helpottamiseksi. On huomattava, että vaikka erilaisia perhevapaajärjestelmiä kehitettäisiin, ei vapaajaksojen pidentäminen lisää yhteiskunnan kokonaishyvinvointia, joka syntyy vain työstä. Tehokkaalla lastenhoidolla voidaan varmistaa, että vanhemmilla on mahdollisuus osallistua täysipäiväisesti työhön.

19. Asuminen

On tärkeää, että asuminen on kohtuuhintaista ja asuntomarkkinat toimivat siten, että asunnon omistaminen ei muodosta estettä toiselle paikkakunnalle muuttoon uuden työpaikan vuoksi. Asuntopolitiikka on kuitenkin oltava ensisijaisesti jäsenvaltioiden vastuulla.

20. Peruspalvelujen saatavuus

Peruspalveluiden tulee olla kaikkien tarvitsijoiden saatavilla kohtuulliseen hintaan. Peruspalvelujen saatavuuden turvaaminen ei kuitenkaan saa vääristää tai haitata vapaan kilpailun periaatetta.