Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi sähköajoneuvojen latausvalmiuksista ja latauspisteistä sekä rakennusten automaatio- ja ohjausjärjestelmistä ja laiksi maankäyttö- ja rakennuslain 18 luvun 126 §:n muuttamisesta

Ympäristöministeriö

1. Hallituksen esityksen yleisperustelut

Yleiset kommentit ehdotuksista

Keskeisin ongelma pk-yritysten kannalta on lakiehdotuksessa 7 §, jonka mukaan vuoteen 2025 mennessä ei-asuinrakennuksiin, joissa on yli 20 pysäköintipaikkaa, täytyisi asentaa sähköautojen latauspiste vähintään 10 prosenttiin pysäköintipaikoista.

Lakiluonnoksen mukainen sääntely toisi kohtuuttomia kustannuksia pk-yrityksille ja voisi pahimmillaan lakkauttaa yritystoimintaa useissa tapauksissa. Lisäksi kyseinen ehdotus on saastuttaja maksaa -periaatteen vastainen ja yhteiskunnan kannalta epäoptimaalinen. Eli sääntely kohdistaisi ilmastopolitiikan kustannuksia kohtuuttomasti ja kustannustehottomasti yrityksille, joilla on asiakasparkkipaikkoja.

Kyseinen sääntely iskisi pahasti muun muassa huvi- ja virkistystoiminnan yrityksiin (esimerkki lausunnon taloudellisissa vaikutuksissa), joissa on usein kausiluonteista toimintaa ja parkkipaikat on mitoitettu kattamaan kysyntäpiikkejä. Lakiehdotus toisi kustannuksia myös muun muassa tukku- ja vähittäiskaupan sekä majoitus- ja ravitsemistoiminnan yrityksille.

Ehdotamme, että hallituksen esitysluonnoksen jatkovalmisteluissa 7 §:ää muutetaan siten, että vähintään mikrokokoiset alle 10 henkilöä työllistävät yritykset jätetään velvoitteiden ulkopuolelle direktiivissä esitetyissä tilanteissa. Lopullinen poikkeamisraja, esimerkiksi pienyritysten osalta, tulee päättää vasta kattavien vaikutusarviointien jälkeen. Muihin jäljelle jääneisiin pk-yrityksiin tulisi soveltaa direktiivin mukaista vähimmäisvelvoitetta. Tämä myös siksi, että mikroyritys, esimerkiksi yksinyrittäjä, jää vuokraamistilanteissa poikkeamismahdollisuuden ulkopuolelle. (Katso tarkempi tieto lausunnon kohdasta: Olemassa olevan rakennuksen varustaminen sähköajoneuvon latauspisteellä (7 §))

Suomalaiset mikroyritykset työllistävät n. 330 000 henkilötyövuotta mukaan lukien yrittäjät. Pääosin suomalaiset mikroyritykset jäisivät lakiehdotuksen 7 § ulkopuolelle joka tapauksessa. Mikroyritysten jättäminen sääntelyn ulkopuolelle ei siten vaikuttaisi juuri lainkaan työpaikalla tapahtuviin latausmahdollisuuksiin, mutta estäisi kohtuuttomien kustannusten synnyn tiettyjen toimialojen pienyrittäjille.

Myös lakiehdotuksen 5 § on ongelmallinen siltä osin, kun uusiin rakennuksiin velvoitetaan asentamaan sähköajoneuvon latauspisteitä.

Velvoite latauspisteiden asentamisesta voi tuottaa kohtuuttoman kustannuksen useassa tapauksessa, jossa varsinaista merkittävää käyttöä latauspisteelle ei lyhyellä aikavälillä synny. Pahimmassa tapauksessa latauspisteet asennetaan turhaan tai hyvin vähäiselle käytölle useammaksi vuodeksi, mikä aiheuttaisi turhia kustannuksia yrityksille. Lisäksi on huomioitava, että latauspisteiden teknologia kehittyy, jolloin niiden tehokkuus kasvaa ja hinnat tulevat todennäköisesti laskemaan ajan kanssa.

Kyseisessä kohdassa pk-yrityksiin tulisi soveltaa latauspisteiden asentamisen osalta myös direktiivin mukaista vähimmäisvelvoitetta.

2. Hallituksen esityksen vaikutukset (hallituksen esitysluonnoksen kohta 4, s. 40-50)

Taloudelliset vaikutukset

Arvioikaa myös omasta näkökulmastanne ehdotusten taloudellisia vaikutuksia.

Lakiluonnoksen mukainen sääntely toisi kohtuuttomia kustannuksia pk-yrityksille ja voisi pahimmillaan lakkauttaa yritystoimintaa monissa tapauksissa. Lisäksi kyseinen sääntely on saastuttaja maksaa -periaatteen vastainen ja yhteiskunnankannalta epäoptimaalinen. Eli sääntely kohdistaa ilmastopolitiikan kustannuksia tarpeettomasti, kohtuuttomasti ja kustannustehottomasti yrityksille, joilla on asiakasparkkipaikkoja.

Keskeisin ongelma pk-yritysten kannalta on lakiehdotuksessa 7 §.:

Olemassa olevan rakennuksen varustaminen sähköajoneuvon latauspisteellä

”Rakennuksen omistajan on huolehdittava, että käytössä olevaan muuhun kuin asuinrakennukseen, jossa on enemmän kuin 20 pysäköintipaikkaa, on asennettava vähintään kymmeneen prosenttiin pysäköintipaikoista latauspiste viimeistään 1 päivänä tammikuuta 2025. Latauspisteen asentaminen koskee rakennuksen pysäköintipaikkoja, jotka sijaitsevat rakennuksen sisäpuolella tai kiinteistöllä jossa rakennus sijaitsee.”

Tämä tulisi kohtuuttoman kalliiksi useiden eri toimialojen yrityksille, joilla on paljon asiakaspaikoitusta.

Vaikka sähköautojen latauspiste asennettaisiin asiakaspaikoille, paikan päällä asiointiaika voi olla hyvin lyhyt, jolloin latauspisteestä saatava hyöty on asiakkaalle vain hyvin vähäinen.

Asiakaspaikoituksen suhteen tunnistettavia sektoreita ovat muun muassa:

Huvi- ja virkistystoiminta
Tukku- ja vähittäiskauppa
Majoitus- ja ravitsemistoiminta

Kyseinen sääntely iskisi erityisen pahasti muun muassa huvi- ja virkistystoiminnan pk-yrityksiin, joissa on usein kausiluonteista toimintaa ja parkkipaikat on mitoitettu kattamaan kysyntäpiikkejä. Tällöin myös latauspiste olisi käytössä vain tietyn ajan vuodessa ja siitä saatava hyöty suhteessa kustannuksiin on hyvin pieni.

Case esimerkki tanssilava yrittäjästä:

Tanssipaikan yhteydessä mikroyrittäjällä on 600 pysäköintipaikkaa.

Tämä tarkoittaisi, että peruslatauspisteitä pitäisi olla vuonna 2025 yhteensä 60, joka jo pelkästään teettäisi 66 000–138 000 euron kertakustannukset. Todelliset kokonaiskustannukset olisivat tätäkin suuremmat.

Julkisen vallan on käytännössä mahdoton määritellä jokaisen yrityksen työntekijöiden ja asiakkaiden todellinen tarve sähköautojen lataustolpille.

Myös lakiehdotuksen (5 §) kohta on ongelmallinen uusien rakennusten varustaminen sähköajoneuvon latauspisteellä ja latausvalmiudella

”Uusiin tai laajasti korjattaviin, muussa kuin asuinkäytössä oleviin rakennuksiin esitetään seuraavia velvoitteita: Jos pysäköintipaikkoja on yli 10, tulisi latausvalmius asentaa vähintään puoleen pysäköintipaikoista. Lisäksi tulisi asentaa vähintään yksi latauspiste. Jos pysäköintipaikkoja on yli 20, tulisi latausvalmius asentaa vähintään puoleen pysäköintipaikoista ja latauspiste vähintään 10 prosenttiin paikoista. ”

Velvoite latauspisteiden asentamisesta voi tuottaa kohtuuttoman kustannuksen useassa tapauksessa, jossa varsinaista merkittävää käyttöä latauspisteelle ei synny. Pahimmassa tapauksessa latauspiste asennetaan turhaan tai jää hyvin vähäiselle käytölle useammaksi vuodeksi aiheuttaen turhia kustannuksia yrityksille. Lisäksi on huomioitava, että latauspisteiden teknologia kehittyy, jolloin niiden tehokkuus kasvaa ja hinnat tulevat todennäköisesti laskemaan. On ymmärrettävää, että uusiin rakennuksiin tehtävät latauspisteet edesauttavat latauspisteiden nopeaa asentamista todellisen tarpeen mukaan. Latausvalmiuden sääntelyssä on myös huomioitava pysäköintipaikkojen tuleva ajallinen käyttötarkoitus.

3. 2 luku Sähköajoneuvojen latauspiste ja latausvalmius rakennuksessa

Uuden rakennuksen varustaminen sähköajoneuvon latauspisteellä ja latausvalmiudella (5 §)

Velvoite latauspisteiden asentamisesta voi tuottaa kohtuuttoman kustannuksen useassa tapauksessa, jossa varsinaista merkittävää käyttöä latauspisteelle ei synny. Pahimmassa tapauksessa latauspisteet asennetaan turhaan tai ne jäävät hyvin vähäiselle käytölle useammaksi vuodeksi aiheuttaen turhia kustannuksia yrityksille. Lisäksi on huomioitava, että latauspisteiden teknologia kehittyy, jolloin niiden tehokkuus kasvaa ja hinnat tulevat todennäköisesti laskemaan. On ymmärrettävää, että uusiin rakennuksiin tehtävät latauspisteet edesauttavat latauspisteiden nopeaa asentamista todellisen tarpeen mukaan. Latausvalmiuden sääntelyssä on myös huomioitava pysäköintipaikkojen tuleva ajallinen käyttötarkoitus.

Suomen Yrittäjien mukaan kyseisen kohdan osalta pk-yrityksiin tulisi soveltaa latauspisteiden asentamisen osalta direktiivin mukaista vähimmäisvelvoitetta.

Olemassa olevan rakennuksen varustaminen sähköajoneuvon latauspisteellä (7 §)

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä (EU) 2018/844, jolla muutetaan rakennusten energiatehokkuudesta annetun direktiivin 2010/31/EU ja energiatehokkuudesta annetun direktiivin 2012/27/EU muuttamisesta (jäljempänä energiatehokkuusdirektiivi) säädetään, että olemassa oleviin muihin kuin asuinrakennuksiin tulee asettaa velvollisuus asentaa vähintään yksi latauspiste, jos parkkipaikkojen määrä ylittää 20 pysäköintipaikkaa (8 art. 2 kohta). 8 artiklan 3 kohdassa kuitenkin sallitaan, että jäsenvaltiot voivat päättää olla säätämättä tai soveltamatta 2 ja 3 kohdassa tarkoitettuja vaatimuksia rakennuksiin, jotka ovat pienten ja keskisuurten yritysten omistuksessa ja käytössä.

Pk-yrityspoikkeusta voidaan käyttää direktiivin mukaan vain niiden rakennusten osalta, jotka yritys sekä omistaa että itse käyttää liiketoiminnassaan. Näin ollen poikkeusta ei ole mahdollista käyttää niissä tapauksissa, joissa yritys on vuokratiloissa. Näin ollen tapauksessa, jossa esimerkiksi yksinyrittäjä vuokraa toimitiloja toisella yksinyrittäjälle, jää hän poikkeamismahdollisuuden ulkopuolelle. Nähdäksemme pk-yrityspoikkeusta voidaan muutoin käyttää koskemaan pk-yrityksiä joko kokonaan tai osittain. Asiasta päätetään kussakin jäsenvaltiossa itsenäisesti.

Lausunnolla olevan hallituksen esitysluonnoksen 7 §:ssä ehdotetaan, että rakennuksen omistajan on huolehdittava, että käytössä olevaan muuhun kuin asuinrakennukseen, jossa on enemmän kuin 20 pysäköintipaikkaa, on asennettava vähintään kymmeneen prosenttiin pysäköintipaikoista latauspiste. Latauspisteen asentaminen koskee rakennuksen pysäköintipaikkoja, jotka sijaitsevat rakennuksen sisäpuolella tai kiinteistöllä, jossa rakennus sijaitsee.

SY:n esitys:

Lausunnolla olevassa luonnoksessa ei ole käytetty direktiivin sallimaa poikkeamismahdollisuutta pk-yritysten osalta. Yksittäisille pienyrityksille esitys voi johtaa kohtuuttomiin tilanteisiin, ks. yritysvaikutukset. Pääministeri Rinteen hallitusohjelmassa todetaan, että ”huomioidaan päätöksenteossa vaikutukset aina yritysten kasvun, työllistävyyden ja investointien edistämisen näkökulmasta”. Tästä syystä pidämme tärkeänä, että poikkeamismahdollisuutta harkitaan huolellisesti.

Suomen Yrittäjät

Sampo Seppänen
ekonomisti