HE 125/2002 arvonlisäverolain muuttamisesta sähköistä kauppaa koskevan EU:n direktiivin toimeenpanemiseksi

Eduskunnan valtiovarainvaliokunta

Sähköistä kauppaa on tutkittu EU:ssa pitkään. Pidämme tärkeänä, että sähköisen kaupan ongelmia on yritetty ratkoa EU-tasolla siitä huolimatta, että valtioiden verotulomenetykset ja myös kaupan kilpailuvääristymät ovat toistaiseksi olleet pienehköt. Näin on kuitenkin ollut mahdollista valmistautua järjestelmien toimintaan sähköisen kaupan todellisen merkityksen kasvaessa.

Esityksen mukaan sähköisten tuotteiden myynnistä kannettaisiin arvonlisävero silloin kun palvelu on tarkoitettu kulutettavaksi yhteisön alueella. Sähköisilla tuotteilla tarkoitetaan radio- ja televisiolähetyspalveluita sekä mm. atk-ohjelmia, tieto-, kulttuuri- ja viihdepalveluita. EU:n ulkopuolelta tuleva myyjä voisi hoitaa velvoitteensa kaikkiin jäsenvaltioihin yhden valitsemansa jäsenvaltion verohallinnon kautta. Esim. internetin kautta tilattavat tavarat, jotka toimitetaan postitse, eivät olisi sähköistä kauppaa vaan niihin sovellettaisiin normaaleja postimyynnin säännöksiä.

Esitys on toukokuun 7 päivänä 2002 hyväksytyn sähköisen kaupan arvonlisäverotukseen liittyvän direktiivin (2002/38/EY) mukainen ja siksi hyväksyttävä. Vaikka direktiiviä luonnosteltaessa oli vielä tarkoitus, että verotus tapahtuisi aina siellä, missä kulutus tapahtuu, periaatteeksi vahvistui järjestelmä, jonka mukaan rekisteröityminen vain yhteen valtioon on riittävä. On kuitenkin tärkeää, minkä seikan muutos vahvistaakin, että sen valtion verohallinto, johon EU:n ulkopuolinen myyjä päättää rekisteröityä, on velvollinen jakamaan tiedot ja myös verot eteenpäin niihin valtioihin, joissa varsinainen kulutus tapahtuu. Myös verokanta määräytyy siksi järjestelmässä kulutusvaltion mukaan.

Vaikka arvonlisäverolakiin otetaan siten myös määräykset niitä tilanteita varten, joissa myyjä päättää hoitaa velvoitteensa Suomen verohallinnon kautta, pidämme käytännössä selvänä, että Suomeen ei ole odotettavissa rekisteröitymisiä lähinnä kieliongelmien vuoksi. Erityisesti tätä taustaa vasten on tärkeää, että verotulojen jakoa EU-maiden välillä koskevasta clearing-järjestelmästä kyettiin uudistuksen yhteydessä sopimaan.

Suurin haaste järjestelmän toiminnalle onkin rekisteröintien valvonta. Kansainvälisillä sopimuksilla ja muilla valvontatoimilla tulee huolehtia siitä, että järjestelmään ei jää merkittäviä vuotokohtia, koska tällaiset heikentävät samoilla aloilla toimivien yritysten mahdollisuuksia tarjota palveluitaan.

Velvoitteet tulee myös käytännössä säilyttää riittävän yksinkertaisina ja houkuttelevina, jotta niiden noudattaminen ei mutkikkuuden vuoksi syrjäydy.

Anna Lundén
Lainopillinen asiamies
SUOMEN YRITTÄJÄT