YRITTÄJÄ, tule mukaan omiesi pariin! Liity Yrittäjiin.
Hyvä perintätapa kuluttajaperinnässä
Kilpailu- ja kuluttajavirasto
Kuluttajaoikeuden linjauksia, luonnos 5.9.2013
Yleistä
KKV pyytää Suomen Yrittäjien (myöhemmin SY) näkemyksiä hyvää perintätapaa koskevasta linjausluonnoksesta. Olemme toimittaneet virastolle 28.6.2013 alustavia näkemyksiämme sen hetkisestä luonnoksesta (KKV/2202/14.08.01/2013), minkä lisäksi edustajamme osallistui 12.9.2013 järjestettyyn kuulemistilaisuuteen. Aikaisemmin antamiemme lausuntojen lisäksi pyydämme huomioimaan ohessa olevat näkemyksemme, jotka koskevat 5.9.2013 päivättyä luonnosta.
Saatavien perinnästä annettua lakia (22.4.1999/513, myöhemmin perintälaki) on muutettu. Uuden säännökset tulivat voimaan 16.3.2013. Muutokset koskevat muun muassa hyvän perintätavan täsmentämistä, riitautetun saatavan perintäkieltoa sekä perintäkuluja.
Nyt lausunnolla oleva kuluttajaoikeiden linjausluonnos sisältää laista johtuvien normien lisäksi kuluttaja-asiamiehen perintään liittyviä linjaratkaisuja sekä hyvän perintätavan sisältöä tulkitsevia kannanottoja. SY pitää tärkeänä, että kuluttaja-asiamiehen linjausta koskevasta tekstistä käy selvästi esille se, miltä osin linjauksen päivityksessä on kysymys lakimuutoksesta ja miltä osin lain sisältöä tulkitaan tai linjataan muutoin.
Velkoja ei ole perinnän ja velkaneuvonnan ammattilainen
On perusteltua, että linjausluonnoksessa eriytetään nk. tavalliset velkojat ja perintää ammatikseen harjoittavat toimeksisaajat. Lähtökohtaisesti erottelu perustuu perintälakiin: osa lain velvoitteista koskee kaikkia perintää harjoittavia tahoja ja osa vain ammattimaista perintää harjoittavien toimeksiantoja. Korostamme, että oikeudellisen perustan lisäksi velkojalla ja perintää ammatikseen harjoittavalla toimijalla on usein erilaiset perintään liittyvät intressit ja resurssit.
Pienille ja keskisuurille yrityksille, jotka ovat velkojan asemassa, aiheutuu merkittäviä haittoja asiakkaiden ja muiden sopimuskumppanien myöhästyneistä maksuista. Yrityksen tulee maksaa ajallaan omat velvoitteensa sopimuskumppaneilleen, tavarantoimittajilleen, työntekijöilleen ja verottajalle, vaikka se ei olisi itse saanut omia saataviaan oikeaan aikaan. Näin ollen velkojan intressissä on saada maksut kuluttajiltakin oikeaan aikaan eikä odottaa perintäprosessin käynnistymistä ja pitkittymistä tai tavoitella perinnästä veloitettavia perintäkulujen maksimointia.
Erilaisten intressien lisäksi tavallisten velkojien ja perintää ammatikseen harjoittavien toimijoiden perintätoiminnan hoitamisen resurssit ja osaaminen eroavat hyvin merkittävästi toisistaan. Pidämme perusteltuna, että tämä lähtökohta huomioitaisiin soveltuvin osin hyvää perintätapaa koskevassa linjauksessa. Tästä syystä esitämme muutettaviksi seuraavia linjausluonnoksen kohtia:
- Maksumuistutuksen osalta ei voida edellyttää, että velkoja noudattaa linjauksessa esitettyä ja muotomääräyksen näköiseksi laadittua luetteloa (s. 7). Perintälaissa velkojan itsensä lähettämälle maksumuistutukselle ei ole asetettu määrämuotoa, mikä tulisi ilmetä myös linjauksesta.
- Katsomme, ettei voida myöskään edellyttää velkojan osaavan ilmoittaa taikka päättää jo muistutusvaiheessa jatkossa käytettävistä menettelyistä, joihin maksun laiminlyönnin seurauksena lopulta päädytään (s. 7).
- Viivästyskoron määrää voidaan sovitella, jos korkolain mukaiset perusteet täyttyvät. Lain mukaisia perusteita ovat esimerkiksi sosiaaliset suoritusesteet sekä muut painavat perusteet. Toteamme, että asian esittäminen linjauksessa kirjoitetulla tavalla saattaa johtaa siihen, että velallinen tulkitsee hänellä olevan pääsääntöisesti oikeus sovitteluun (s. 7). Tästä syystä on perusteltua todeta linjauksessa, että sovittelu on mahdollista vain poikkeuksellisissa tilanteissa.
- Vapaaehtoiset maksujärjestelyt ovat kannatettavia, kunhan ne ovat aidosti vapaaehtoisia velkasuhteen molemmille osapuolille. Lisäksi on myönteistä, että hyvää perintätapaa koskevaa säännöstä täsmennettiin perintälain muutoksen yhteydessä. SY kuitenkin korostaa, ettei tavallisen velkojan asemassa olevalla yrittäjällä tai pk-yrityksellä ole pääsääntöisesti edellytyksiä arvioida kuluttajan maksukykyä tämän koko taloudellinen tilanne huomioon ottaen (s. 8).
- Ei voida myöskään edellyttää, että pienyrittäjällä olisi osaamista antaa kuluttajalle tietoa ja neuvoja maksuvaikeuksien syntymisen ja syvenemisen estämisestä sekä maksukyvyttömyystilanteen hoitamisesta (s. 8). Velkaneuvonta ei tavallisesti kuulu yritystoimintaan ja katsomme, että kuluttajien etuja ajavien tahojen on itse järjestettävä tämän kaltaiset palvelut. Näistä syistä linjausluonnosta tulisi muuttaa siten, ettei selvästi ammattimaiseen perintään tai velkaneuvontaan liittyviä velvollisuuksia sälytetä velkoja-asemassa olevien yritysten kontolle.
- Pidämme perusteltuna, että linjauksen tekstiä täydennetään vahingon korvaamista koskevan jakson osalta siten, että tässä yhteydessä mainitaan velkojan takautumisoikeus toimeksisaajan virhetilanteissa (s. 20). Tämä korostaa ammattimaista perintää harjoittavien toimijoiden vastuuta niistä virheistä, joita se omalla toiminnallaan velalliselle aiheuttaa.
Suomen Yrittäjät
Jussi Järventaus
toimitusjohtaja
Tiina Toivonen
lainopillinen asiamies