IPR-asioiden tuomioistuinkäsittelyn keskittäminen – työryhmämietintö 2007:20

Oikeusministeriö

Oikeusministeriö on pyytänyt Suomen Yrittäjät ry:ltä lausuntoa otsikkoasiassa. Suomen Yrittäjät lausuu asiasta seuraavaa:

Lähtökohdat

Suomen kilpailukyky ja kansantalouden tuottavuus ovat suurelta osin innovatiivisuuden varassa. Aineettomien oikeuksien tuomioistuinjärjestelmä pitää nähdä osana kansallista ja kansainvälistä immateriaalioikeusjärjestelmää, jonka tulee mahdollistaa innovaatioiden syntyminen, niiden tehokas hyödyntäminen ja oikeussuojan saatavuus. Nimenomaan pk-sektorilla potentiaali järjestelmän hyödyntäjänä on valtava. Kokemuksemme mukaan eräs syy siihen, että pk-sektori ei hyödynnä riittävästi immateriaalioikeudellisia suojamuotoja, on epäily siitä, että mahdollinen riitatilanne ja sitä seuraava oikeudenkäyntimenettely muodostuu yritykselle kohtuuttoman raskaaksi ja kalliiksi.

Aivan välttämätöntä on pyrkiä sellaiseen aineettomien oikeuksien tuomioistuinjärjestelmään ja -käsittelyyn, jossa oikeuden saatavuus, tuomioistuimen asiantuntemus, resurssit ja järjestelmän kustannustehokkuus ja käsittelyn joutuisuus voidaan turvata. Olennaista on, etteivät asianosaisten suoritettaviksi tulevat kustannukset nouse missään asiaryhmissä muutoksen johdosta ja että IPR-asiaryhmien keskittäminen on mahdollisimman kattava. Näillä reunaehdoilla puollamme sitä, että IPR-asioiden tuomioistuinkäsittely Suomessa keskitetään. Työryhmän esittämällä tavalla myös kehitys EU:ssa edellyttää Suomelta toimenpiteitä tehokkaan, asiantuntevan ja kilpailukykyisen aineettomien oikeuksien oikeudenkäyntijärjestelmän luomiseksi.

Nähdäksemme olennaista ei ole se, mihin aineettomien oikeuksien käsittely keskitetään vaan se, että edellä mainitut tavoitteet saavutetaan. Näin ollen keskittämisvaihtoehtoina tulevat kyseeseen lähtökohtaisesti yhtä hyvin Helsingin käräjäoikeus kuin markkinaoikeus.

Suomen Yrittäjät on jo aiemman IPR-työryhmän (2005:2) mietinnöstä antamassaan lausunnossa kannattanut mahdollisimman laajaa IPR-asioiden keskittämistä yhteen immateriaalioikeusasioita käsittelevään tuomioistuimeen. Olemme tuolloin katsoneet, yhtyen työryhmän enemmistön kantaan, että IPR-asioiden käsittely keskitettäisiin Helsingin käräjäoikeuteen perustettavaan patenttituomioistuimeen. Edelleen olemme lausuneet, että myös tekijänoikeuksia koskevat asiat voitaisiin saattaa vaihtoehtoisesti Helsingin käräjäoikeuden käsiteltäväksi.

Nyt lausunnolla olevan työryhmän mietintö on päätynyt siihen, että oikea paikka aineettomien oikeuksien kattavalle käsittelylle olisi markkinaoikeus. Emme sinänsä vastusta IPR-asioiden käsittelyn keskittämistä markkinaoikeuteen, mutta haluamme jatkovalmistelua varten kuitenkin tuoda eräitä näkökohtia esiin, jotka työryhmän mietinnössä ovat jääneet vähemmälle huomiolle.

Markkinaoikeude3n asema, IP-asiat ja julkiset hankinnat

Kuten työryhmä on todennut, Vanhasen II hallituksen hallitusohjelman mukaan IP-asioiden tuomioistuinkäsittelyä tehostetaan keskittämällä ne näihin asioihin erikoistuneelle tuomioistuimelle, jolle turvataan riittävät resurssit. Työryhmä näyttää lähteneen siitä, että markkinaoikeuden asema julkisia hankintoja koskevien riitojen oikeuspaikkana tulisi arvioida uudelleen, jotta IPR-asioiden keskittäminen markkinaoikeudelle olisi perusteltua ja mielekästä. Hallitusohjelman kirjaus riittävien resurssien turvaamisesta tarkoittaa nähdäksemme sitä, että IP-asioiden tuomioistuinkäsittelyn keskittäminen on mahdollista markkinaoikeuteen riippumatta siitä, missä julkisia hankintoja koskevat riidat jatkossa käsitellään. Markkinaoikeutta voidaan vahvistaa IP-asioissa, vaikka se käsittelisi jatkossakin julkisia hankintoja koskevat riidat.

Julkisiin hankintoihin liittyvien riitojen oikeuskäsittelyssä täytyy IPR-asioiden oikeuskäsittelystä riippumatta turvata riittävät resurssit, tuomareiden asiantuntemus ja käsittelyn joutuisuus. Julkisia hankintojen käsittelyä ei tule siirtää pois markkinaoikeudesta ilman kunnollista vaikutusarviota vain sen vuoksi, että IPR-asioiden siirtäminen markkinaoikeuteen mahdollistuu.

Helsingin käräjäoikeus vs. markkinaoikeus

Teollisoikeuksien tuomioistuinkäsittely on työryhmän esittämällä tavalla keskittynyt lähinnä Helsingin käräjäoikeuteen. Ongelmia näyttäisi aiheuttavan käräjäoikeudessa niin sanottu tuomareiden kiertojärjestelmä, joka voi johtaa siihen, ettei riittävää kokemusta IPR-juttujen ratkaisemisesta yksittäisille tuomareille synny. Tästä näkökulmasta IPR-asioiden keskittäminen markkinaoikeuteen näyttäisi perustellulta. Toinen vaihtoehto olisi, että Helsingin käräjäoikeudessa IPR-asioita ratkaisisivat jatkossa vain tietyt tuomarit. Kyse on siitä, miten asiat jatkossa halutaan organisoida IPR-asioiden käsittelyn asiantuntemuksen turvaamiseksi.

Työryhmä on arvioinut, että tuomioistuinorganisaation kahtiajakoa (riita- ja rikosasiat/hallintolainkäyttöasiat) koskevat perustuslain säännökset tekevät IPR-asioiden keskittämisen Helsingin käräjäoikeuteen ongelmalliseksi nimenomaan PRH:n tekemien eräiden ratkaisujen muutoksenhaun osalta, koska nämä asiat kuuluvat hallintolainkäytön alaan. Asiaa on perusteltu perustuslakivaliokunnan kannanotoilla. Aikaisemmassa työryhmämietinnössä (2005:2) asiaa ei ole nähty vastaavalla tavalla ongelmallisena vaan on katsottu, että valitukset PRH:n tekemiin ratkaisuihin voitaisiin käsitellä oikeudenkäymiskaaren (OK) 8 luvun mukaisina hakemusasioina. Asiantuntijana tuolloin kuultu professori Olli Mäenpää on todennut, että mainittu käsittelyjärjestys voisi olla mahdollinen, mikäli sen tarpeelle esitetään riittävän painavat ja vakuuttavat perusteet ja mikäli ratkaisuvaihtoehdoista säädetään lailla.

Työryhmä on edelleen katsonut, että OK 8 luvun soveltaminen johtaisi siihen, että asiassa jouduttaisiin järjestämään riita-asian pääkäsittely, mikä lisäisi asianosaisten kustannuksia. Tästäkin syystä keskittäminen Helsingin käräjäoikeuteen on hylätty ja päädytty markkinaoikeuteen. Selvää on, että kirjallinen menettely aiheuttaa vähemmän kustannuksia kuin suullinen menettely. Toisaalta suullinen menettely saattaa joissain tilanteissa olla tarpeellinen. Näkemyksemme mukaan OK 8 luvun soveltaminen ei välttämättä johda täysimittaiseen riitaprosessiin (vrt. työryhmän mietintö s. 31).

OK 8 luvun 3 §:n 3 momentissa todetaan, että riitainen hakemusasia on käsiteltävä hakemusasian istunnossa, jos asiaan osallinen sitä vaatii tai käräjäoikeus asian tai sen osan selvittämiseksi pitää asian käsittelyä hakemusasian istunnossa tarpeellisena. Saman luvun 4 §:ssä on säädetty eräistä asiaryhmistä, jotka riitaisina on käsiteltävä riita-asian käsittelystä säädetyssä järjestyksessä. Kyse on lähinnä perheoikeudellisista jutuista, ja muiden asioiden osalta harkintavalta käsittelystä riita-asioiden mukaisessa järjestyksessä on jätetty käräjäoikeudelle. Edelleen 8 luvun 8 §:ssä on säädetty, että hakemusasian istunnossa asiaa voidaan käsitellä yksinomaan jonkin tai joidenkin kysymysten selvittämiseksi. Esimerkiksi velkajärjestelyasioita käsitellään OK 8 luvun mukaisesti paljon myös kirjallisessa menettelyssä, vaikka niihin usein liittyy velallisen ja velkojan erilaiset käsitykset velkajärjestelyn myöntämisen edellytyksistä.

IPR-asioiden keskittämistä Helsingin käräjäoikeuteen ei voitane siten suoraan työryhmän esittämillä perusteilla hylätä. Ainakin tulisi kattavasti selvittää, miten OK 8 luvun mukainen käsittelyjärjestys soveltuisi IPR-asioihin siltä osin kuin jutut ovat peräisin PRH:sta ja tehdä kattava vaikutusarviointi myös tältä osin.

Käräjäoikeusvaihtoehtoa tulisi vielä arvioida senkin vuoksi, että tällöin myös aineettomiin oikeuksiin liittyvät rikosasiat olisi mahdollista keskittää samaan tuomioistuimeen. Lisäksi tekijänoikeudellisiin ja myös teollisoikeudellisiin riita-asioihin liittyy usein monimutkaisiakin varallisuus- ja sopimusoikeudellisia ulottuvuuksia, joita ei välttämättä voida ratkaista IPR-kysymyksestä erillään. Työryhmän mietinnöstä ei ilmene, miten tällaisen useita oikeudenaloja leikaavan asian käsittely tekijänoikeudellisten asioiden markkinaoikeuteen keskittämisen jälkeen toteutettaisiin. Katsomme että asiaa tulisi vielä selvittää.

Lopuksi

Työryhmän esitykset muutoksenhaun toteuttamisesta ovat perusteltuja. Markkinaoikeusvaihtoehdossa luontevaa on hajauttaa muutoksenhaku markkinaoikeuden ratkaisuun asian luonteesta riippuen joko KKO:een tai KHO:een. Tässä yhteydessä on työryhmän esittämällä tavalla syytä myös selvittää tarve lieventää valitusluvan saamisen edellytyksiä KKO:lta. KKO:n toimiessa muutoksenhakuasteena IPR-asioiden prejudikaatit lisääntyvät, mikä vaikuttanee riitoja vähentävästi oikeuskäytännön vakiintuessa. Vastaavasti voidaan pohtia valituslupajärjestelmän käyttöön ottamista KHO:n osalta PRH:n valituslautakunnasta siirrettävissä asioissa. Todellinen muutoksenhakumahdollisuus markkinaoikeuden ratkaisuun on mahdollisesta valituslupajärjestelmästä huolimatta välttämätöntä jatkovalmistelussa turvata.

Mikäli keskittäminen toteutettaisiin Helsingin käräjäoikeuteen, tulisi muutoksenhakujärjestelmää kehittää rekisteröintiasioissa työryhmän esittämistä lähtökohdista. Keskeisintä on, että muutoksenhakutuomioistuimissa on vähintään yhtä kattava juridinen ja tekninen asiantuntemus kuin alemmissa instansseissa.

Lopuksi on syytä todeta, että lausunnolla olevaan mietintöön kytkeytyvien hankinta-asioiden oikeussuojajärjestelmän uudistaminen on 30.11.2007 asetetun työryhmän pohdittavana, joten hankinta-asioiden käsittelyä ei voida ratkaista tämän mietinnön jatkotyössä.

SUOMEN YRITTÄJÄT RY

Jussi Järventaus
toimitusjohtaja

Janne Makkula
lainopillinen asiamies