Järjestökantelu järjestäytymisoikeutta loukkaavan Suomen lainsäädännön johdosta

Euroopan Neuvoston pääsihteeri

Kantelun sisältö:

Kantelu kohdistuu Uudistetun Euroopan sosiaalisen peruskirjan (European Social Charter (revised)) (peruskirja) 5 artiklaan, joka koskee järjestäytymisoikeutta. Suomen valtio on asettanut lainsäädännöllä muita yrityksiä ankarammat oikeussäännöt sellaisen yrityksen noudatettavaksi, joka ei ole liittynyt oman alansa työnantajaliittoon. Tällä menettelyllä Suomen valtio loukkaa peruskirjan 5 artiklassa tarkoitettua järjestäytymisoikeutta, joka sisältää myös oikeuden olla kuulumatta tiettyyn järjestöön.

Suomen Yrittäjät ry:n oikeus kantelun tekemiseen perustuu seuraavaan:

Suomen Yrittäjät ry on Suomessa toimivien erityisesti pienten ja keskikokoisten yritysten etuja valvova järjestö. Järjestön jäsenenä on yhteensä noin 90.000 yritystä, mikä on yli kolmasosa kaikista Suomessa toimivista yrityksistä. Työnantajayrityksiä järjestössä on noin 43.000, mikä on noin puolet kaikista ulkopuolista työvoimaa käyttävistä työnantajayrityksistä Suomessa. Jäsenyritysten palveluksessa on noin 340.000 työntekijää. Suomen Yrittäjät ry on Järjestökantelujen järjestelmästä tehdyn Euroopan sosiaalisen peruskirjan lisäpöytäkirjan (Additional Protocol to the European Social Charter providing for a system of collective complaints) (lisäpöytäkirja) 1 artiklan c kohdassa tarkoitettu edustava kansallinen työnantajajärjestö. Siltä varalta, että Suomen valtio kiistää tämän, Suomen Yrittäjät on joka tapauksessa mainitun lisäpöytäkirjan 2 artiklassa tarkoitettu sellainen kansallinen järjestö, jolla on erityistä asiantuntemusta tässä kantelussa tarkoitetussa asiassa, ja jonka kaltaisille järjestöille Suomen valtio on lisäpöytäkirjan hyväksyessään erikseen tunnustanut kanteluoikeuden.

Perustelut kantelulle:

Suomessa on työsopimuslailla (55/2001) säädetty valtakunnallisten työehtosopimusten yleissitovuusjärjestelmä, jolla halutaan osaltaan turvata työehtojen kohtuullisuutta. Jos alalla tehty työehtosopimus on julistettu yleissitovaksi, siitä seuraa, että tätä työehtosopimusta on noudatettava myös sellaisessa kyseisellä alalla toimivassa yrityksessä, joka ei ole työehtosopimuksen tehneen työnantajaliiton jäsen. Työehtosopimusten yleissitovuudesta päättää erityinen viranomainen, yleissitovuuden vahvistamislautakunta. Tärkein edellytys työehtosopimuksen yleissitovuuden vahvistamiselle on, että työnantajaliiton jäsenyritysten palveluksessa on noin puolet koko alan työntekijöiden lukumäärästä.

Suomessa on kaikkiaan noin 231.000 yritystä, näistä ulkopuolista työvoimaa käyttäviä työnantajayrityksiä on noin 84.000 yritystä. Työehtosopimuksia tekevien työnantajaliittojen jäseniä näistä on noin 20.000 yritystä. Työehtosopimusten yleissitovuus velvoittaa lopuista 64.000 yrityksestä valtaosaa, joka tapauksessa lähes 60.000 yritystä. Tämän voi päätellä sen perusteella, että yksityisen sektorin työntekijöistä kaikkiaan noin 90 % on työehtosopimusten soveltamisen piirissä, joko siksi että työnantaja kuuluu työnantajaliittoon, tai yleissitovuuden johdosta.

Suomen työlainsäädännössä on useissa kohdin säädetty, että työnantajalle laissa säädetyistä velvollisuuksista voidaan poiketa valtakunnallisella työehtosopimuksella. Lainsäädännössä on lisäksi annettu mahdollisuus sopia valtakunnallisella työehtosopimuksella siitä, että mainittua lainsäännöksistä poikkeamisen mahdollisuutta voidaan käyttää vain sopimalla asiasta työpaikalla työnantajan ja työntekijöiden kesken. Tällainen ns. paikallinen sopimismahdollisuus kuuluu, vähäisiä poikkeuksia lukuunottamatta, työlainsääntömme mukaan kuitenkin vain niille yrityksille, jotka ovat jäseninä työehtosopimuksen tehneessä työnantajaliitossa. Tästä seuraa, että niiden yritysten, jotka eivät kuulu kyseiseen työnantajaliittoon, on noudatettava laissa olevia säännöksiä sellaisenaan. Työnantajaliittoon kuuluva yritys siis voi, sopimalla asiasta työntekijöidensä kanssa, saada noudatettavakseen itselleen edullisemmat työehdot kuin mitä laissa säädetään työnantajien noudatettavaksi. Tässä voi olla kysymys esimerkiksi ylityöstä maksettavien korvausten määrästä tai erilaisten työaikajärjestelyiden mahdollisuuksista.

Seuraavassa luettelossa on mainittu ne Suomen lainsäädännössä olevat säännökset asioista, joiden kohdalla Suomen valtio on antanut työnantajaliittoon liittyneiden yritysten käyttöön edullisemmat työehdot kuin mistä laissa säädetään:

Työsopimuslaki 13 luvun 7 ja 8 §:

1 luvun 5 § (työsuhteen kestosta riippuvat työsuhde-etuudet),
2 luvun 5 § (työnantajan velvollisuus tarjota työtä ensisijaisesti osa-aikatyöntekijälle)
2 luvun 11 § (sairausajan palkka) ja
2 luvun 13 § (palkanmaksuaika ja -kausi),
5 luvun 2 §:n 1 momentin 2 kohta ja 2 momentti (lomauttamisen perusteet),
5 luvun 3 § (ennakkoselvitys ja työntekijäin kuuleminen),
5 luvun 4 § (lomautusilmoitus)
5 luvun 7 §:n 2 momentti (työnantajan oikeus vähentää lomautusilmoitusajan palkka irtisanomisajan palkasta),
6 luvun 6 § (irtisanotun työntekijän takaisinottaminen),
7 luvun 4 § (työn tarjoamisvelvollisuuden alueellinen laajuus)
9 luku (työsopimuksen päättämismenettely)

Työaikalaki 40 ja 40 a §:

4 § (työajaksi luettava aika)
5 § (varallaoloaika)
13 §:n 2 momentti (liukuvan työajan järjestelyt)
15 §:ssä 2 momentti (lyhennetty työaika)
19 §:n 3 momentti (ylityön enimmäismäärien tarkastelujakso)
22 § (ylityökorvaus, lisätyökorvaus)
23 § (lisä- ja ylityökorvaus vapaa-aikana)
24 § (työsopimuksen päättyminen kesken tasoittumisjakson)
25 § (lisä- ja ylityökorvauksen perusosan laskeminen)
26 §:n 1 momentti (yötyö)
27 § (vuorotyö ja yövuorot jaksotyössä)
28 § (päivittäiset lepoajat)
29 § (vuorokausilepo)
30 § (moottoriajoneuvon kuljettajan vuorokausilepo)
31 § (viikoittainen vapaa-aika)
32 § viikoittaisesta vapaa-ajasta poikkeaminen)
33 § (suunnuntaityö)
34 § (työajan tasoittumisjärjestelmä)
35 § (työvuoroluettelo)

Vuosilomalaki 30 ja 31 §:

– lomakauden määrittely
– vuosilomapalkan ja lomakorvauksen laskeminen ja maksaminen
– talviloman sisällyttäminen työajan lyhennykseen
– säästövapaa
– määräaikaisissa työsuhteissa olleen työntekijän oikeus saada vapaata
– vuosiloman jakaminen,
– työssäolon veroinen aika

Edellä mainittujen lainkohtien nojalla on eri alojen työehtosopimuksiin otettu määräyksiä, joiden nojalla työnantajaliittoon kuuluva yritys voi sopimalla asiasta paikallisesti työntekijöidensä kanssa, ottaa käyttöön laissa säädetyistä poikkeavia työehtoja. Esimerkiksi Teknologiateollisuuden työehtosopimuksen mukaan paikallisesti voidaan sopia, että ylityöstä maksetaan pienempää korvausta kuin laissa on säädetty. Tämän johdosta on esimerkiksi mahdollista, että työnantajaliiton jäsenyrityksessä ylityökorvausten taso on 20 % , kun taas yrityksessä, joka ei kuulu työnantajaliittoon, ylityöstä on maksettava 50 tai 100 %:n ylityökorvauksia.

Peruskirjan 5 artiklassa tarkoitettuun oikeuteen perustaa järjestöjä ja liittyä niihin sisältyy myös oikeus olla kuulumatta järjestöön (negatiivinen yhdistymisvapaus). Järjestäytymisvapauden tällainen sisältö käy ilmi ainakin ratkaisusta, joka on annettu Ruotsin Elinkeinoelämän (Svenskt Näringsliv) kanteluun Ruotsin valtiota vastaan (No. 12/2002). Se, että negatiivinen yhdistymisvapaus on osa järjestäytymisvapautta, käy ilmi myös Euroopan Ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisuista koskien Euroopan Neuvoston ihmisoikeussopimuksen 11 artiklan soveltamista tapauksissa Sigurd A Sigurjonsson vastaan Islannin valtio (30.6.2993, A no. 264) sekä Gustafsson vastaan Ruotsin valtio (25.4.1996)

Johtopäätös ja Suomen Yrittäjät ry:n vaatimus:

Järjestäytymisoikeutta loukkaa Suomen Yrittäjät ry:n mielestä se, että Suomen valtio on lailla antanut työnantajaliittoon liittyneille yrityksille mahdollisuuden saada käyttöönsä edullisemmat oikeussäännöt kuin mitkä ovat voimassa työnantajaliiton ulkopuolella oleville. Suomen valtio on siten säätänyt muita ankarammat oikeussäännöt niiden noudatettaviksi, jotka ovat käyttäneet peruskirjan 5 artiklassa turvattuun järjestäytymisvapauteen kuuluvaa oikeuttaan olla liittymättä tiettyyn työnantajaliittoon. Tämän johdosta Suomen Yrittäjät ry katsoo, että Suomen valtiolle tulisi antaa lisäpöytäkirjassa tarkoitettu suositus järjestäytymisvapautta loukkaavan lainsäädännön korjaamisesta.

Helsingissä 15 päivänä kesäkuuta 2006

SUOMEN YRITTÄJÄT RY

Eero Lehti
Puheenjohtaja

Jussi Järventaus
toimitusjohtaja